Psalmien 78
1 Asaphin opetus. Kuule, kansani, minun lakini: kallistakaat korvanne minun suuni sanoihin.
Cantique d’Asaph. Ecoute, ô mon peuple, mon enseignement; prête l’oreille aux paroles de ma bouche.
2 Minä avaan suuni sananlaskuun, ja vanhat tapaukset mainitsen,
Je vais ouvrir ma bouche pour dire des sentences, je publierai les mystères des temps anciens.
3 Jotka me kuulleet olemme ja tiedämme, ja meidän isämme meille jutelleet ovat,
Ce que nous avons entendu, ce que nous avons appris, ce que nos pères nous ont raconté,
4 Ettemme sitä salaisi heidän lapsiltansa, jälkeentulevaiselta sukukunnalta, julistain Herran kiitoksia, ja hänen voimaansa ja ihmeitänsä, jotka hän on tehnyt.
nous ne le cacherons pas à leurs enfants; nous dirons à la génération future les louanges de Yahweh, et sa puissance, et les prodiges qu’il a opérés.
5 Hän sääsi todistuksen Jakobissa, ja antoi lain Israelissa, jonka hän käski meidän isäimme opettaa lapsillensa,
Il a mis une règle en Jacob, il a établi une loi en Israël, qu’il a enjoint à nos pères d’apprendre à leurs enfants,
6 Että vastatulevaiset oppisivat, ja lapset, jotka vielä syntyvät: kuin he kasvavat, että hekin myös ilmoittaisivat lapsillensa;
pour qu’elles soient connues des générations suivantes, des enfants qui naîtraient et qui se lèveraient, pour les raconter à leur tour à leurs enfants.
7 Että he panisivat toivonsa Jumalaan ja ei unohtaisi Jumalan tekoja, vaan pitäisivät hänen käskynsä,
Ainsi ils mettraient en Dieu leur confiance, ils n’oublieraient pas les œuvres de Dieu, et ils observeraient ses préceptes;
8 Ja ei olisi niinkuin heidän isänsä, vastahakoinen ja kankia suku, joka ei vahvistanut sydäntänsä, ja heidän henkensä ei riippunut uskollisesti Jumalassa;
ils ne seraient point, comme leurs pères, une race indocile et rebelle, une race au cœur volage, dont l’esprit n’est pas fidèle à Dieu.
9 Niinkuin Ephraimin lapset, sota-aseilla varustetut joutsimiehet, pakenivat sodan ajalla.
Les fils d’Ephraïm, archers habiles à tirer de l’arc, ont tourné le dos au jour du combat;
10 Ei he pitäneet Jumalan liittoa, ja ei vaeltaneet hänen laissansa.
ils n’ont pas gardé l’alliance de Dieu, ils ont refusé de marcher selon sa loi;
11 Ja he unohtivat hänen tekonsa ja ihmeensä, jotka hän heille osottanut oli.
ils ont mis en oubli ses grandes œuvres, et les merveilles qu’il leur avait montrées.
12 Heidän isäinsä edessä teki hän ihmeitä, Egyptin maassa, Zoanin kedolla.
Devant leurs pères, il avait fait des prodiges, au pays de l’Égypte, dans les campagnes de Tanis.
13 Hän halkasi meren ja vei heitä sen lävitse, ja asetti vedet niinkuin roukkion.
Il ouvrit la mer pour les faire passer; Il retint les eaux dressées comme un monceau
14 Ja hän talutti heitä yli päivää pilvellä, yli yötä tulen valolla.
Il les conduisit le jour par la nuée, et toute la nuit par un feu brillant.
15 Hän halkasi kalliot korvessa, ja juotti heitä vedellä yltäkyllä.
Il fendit les rochers dans le désert, et il donna à boire comme des flots abondants.
16 Ja hän laski ojat vuotamaan kalliosta, niin että vedet siitä vuosivat niinkuin virrat.
Du rocher il fit jaillir des ruisseaux, et couler l’eau par torrents.
17 Ja vielä he sittenkin syntiä tekivät häntä vastaan, ja vihoittivat korkeimman korvessa.
Mais ils continuèrent de pécher contre lui, de se révolter contre le Très-Haut dans le désert.
18 He kiusasivat Jumalaa sydämessänsä, anoen ruokaa sielullensa.
Ils tentèrent Dieu dans leur cœur, en demandant de la nourriture selon leur convoitise.
19 He puhuivat Jumalaa vastaan ja sanoivat: voineeko Jumala valmistaa pöydän korvessa?
Ils parlèrent contre Dieu et dirent: « Dieu pourra-t-il dresser une table dans le désert?
20 Katso, kyllä tosin hän kallioon löi, ja vedet vuosivat, ja ojat juoksivat; mutta voineeko hän myös leipää antaa, eli kansallensa lihaa toimittaa?
Voici qu’il a frappé le rocher, et des eaux ont coulé, et des torrents se sont répandus; pourra-t-il aussi nous donner du pain ou bien procurer de la viande à son peuple? »
21 Kuin Herra sen kuuli, vihastui hän: ja tuli sytytettiin Jakobissa, ja julmuus tuli Israelin päälle,
Yahweh entendit et il fut irrité, un feu s’alluma contre Jacob, et la colère s’éleva contre Israël,
22 Ettei he uskoneet Jumalan päälle, ja ei uskaltaneet hänen apuunsa.
parce qu’ils n’avaient pas eu foi en Dieu et n’avaient pas espéré en son secours.
23 Ja hän käski pilviä ylhäältä, ja avasi taivaan ovet,
Cependant il commanda aux nuées d’en haut, et il ouvrit les portes du ciel;
24 Ja antoi sataa heille mannaa syödäksensä, ja antoi heille taivaan leipää.
il fit pleuvoir sur eux la manne pour les nourrir, et leur donna le froment du ciel.
25 He söivät väkeväin leipää: hän lähetti heille kyllä ruokaa ravinnoksi.
Chacun mangea le pain des forts, Il leur envoya de la nourriture à satiété.
26 Hän antoi itätuulen puhaltaa taivaan alla, ja väkevyydellänsä kehoitti hän etelätuulen,
Il fit souffler dans le ciel le vent d’orient, il amena par sa puissance le vent du midi;
27 Ja antoi sataa, niinkuin tomua, lihaa heille, ja lintuja niinkuin santaa meressä,
il fit pleuvoir sur eux la viande comme de la poussière, et les oiseaux ailés comme le sable des mers.
28 Ja salli langeta keskelle heidän leiriänsä, joka paikassa kuin he asuivat.
Il les fit tomber au milieu de leur camp, autour de leurs tentes.
29 Niin he söivät ja yltäkyllä ravittiin: ja hän antoi heille heidän himonsa,
Ils mangèrent et se rassasièrent à l’excès; Dieu leur donna ce qu’ils avaient désiré.
30 Kuin ei he vielä lakanneet himoitsemasta, ja ruoka oli vielä heidän suussansa,
Ils n’avaient pas encore satisfait leur convoitise, et leur nourriture était encore à leur bouche,
31 Tuli Jumalan viha heidän päällensä, ja tappoi jaloimmat heidän seastansa, ja parahimmat Israelissa hän maahan löi.
quand la colère de Dieu s’éleva contre eux; il frappa de mort les mieux repus, il abattit les jeunes hommes d’Israël.
32 Mutta vielä sittenkin kaikissa näissä he syntiä tekivät ja ei uskoneet hänen ihmeitänsä.
Après tout cela, ils péchèrent encore, et n’eurent pas foi dans ses prodiges.
33 Sentähden lopetti hän heidän päivänsä turhuudessa, ja heidän vuotensa kiiruhtain.
Alors il dissipa leurs jours comme un souffle, et leurs années par une fin soudaine.
34 Kuin hän heitä tappoi, etsivät he häntä: ja he palasivat ja tulivat varhain Jumalan tykö,
Quand il les frappait de mort, ils le cherchaient, ils revenaient, empressés à retrouver Dieu,
35 Ja muistelivat, että Jumala on heidän turvansa, ja Jumala korkein heidän lunastajansa.
ils se rappelaient que Dieu était leur rocher, et le Dieu Très-Haut leur libérateur.
36 Ja he puhuivat hänelle ulkokullaisesti suullansa, ja valehtelivat hänelle kielellänsä.
Mais ils le trompaient par leurs paroles, et leur langue lui mentait;
37 Mutta heidän sydämensä ei ollut oikia hänen puoleensa, ja ei he pitäneet uskollisesti hänen liittoansa.
leur cœur n’était pas ferme avec lui, ils n’étaient pas fidèles à son alliance.
38 Mutta hän oli armollinen, ja antoi pahat teot anteeksi, ja ei hukuttanut heitä; ja hän käänsi pois usein vihansa, ettei hän laskenut kaikkea vihaansa menemään.
Mais lui est miséricordieux: il pardonne le péché et ne détruit pas; souvent il retint sa colère, et ne se livra pas à toute sa fureur.
39 Sillä hän muisti heidän lihaksi, tuuleksi, joka menee pois ja ei palaja.
Il se souvenait qu’ils n’étaient que chair, un souffle qui s’en va et ne revient plus.
40 Kuinka usein he vihoittivat hänen korvessa ja kehoittivat hänen erämaassa?
Que de fois ils se révoltèrent contre lui dans le désert, ils l’irritèrent dans la solitude!
41 Ja he kiusasivat taas Jumalaa joka aika, ja laittivat pyhää Israelissa.
Ils ne cessèrent de tenter Dieu et de provoquer le Saint d’Israël.
42 Ei he muistaneet hänen kättänsä sinä päivänä, jona hän lunasti heitä vihollisista:
Ils ne se souvinrent plus de sa puissance, du jour où il les délivra de l’oppresseur,
43 Niinkuin hän oli merkkinsä Egyptissä tehnyt, ja ihmeensä Zoanin kedolla,
où il montra ses prodiges en Égypte, ses actions merveilleuses dans les campagnes de Tanis.
44 Koska hän heidän virtansa vereksi muutti, ettei he ojistansa taitaneet juoda:
Il changea leurs fleuves en sang, et ils ne purent boire à leurs ruisseaux.
45 Koska hän turilaat heidän sekaansa lähetti, jotka heitä söivät, ja sammakot, jotka heitä hukuttivat;
Il envoya contre eux le moucheron qui les dévora, et la grenouille qui les fit périr.
46 Ja antoi heidän tulonsa ruohomadoille, ja heidän työnsä heinäsirkoille;
Il livra leurs récoltes à la sauterelle, le produit de leur travail à ses essaims.
47 Koska hän rakeilla heidän viinapuunsa löi, ja heidän metsäfikunansa jääkivillä;
Il détruisit leurs vignes par la grêle, et leurs sycomores par les grêlons.
48 Koska hän löi heidän karjansa rakeilla, ja heidän laumansa pitkäisen tulella;
Il abandonna leur bétail à la grêle, et leurs troupeaux aux coups de la foudre.
49 Hän lähetti heidän päällensä vihansa, närkästyksen, julmuuden ja ahdistuksen, pahain enkelien lähettämisellä;
Il déchaîna contre eux le feu de son courroux, la fureur, la rage et la détresse, toute une armée d’anges de malheur.
50 Hän päästi vihansa heidän sekaansa, ja ei päästänyt heidän sielujansa kuolemasta, ja heidän eläimensä rutolla kuoletti;
Il donna libre carrière à sa colère, il ne sauva pas leur âme de la mort, il livra leur vie à la destruction.
51 Koska hän kaikki esikoiset löi Egyptissä, ensimäiset perilliset Hamin majoissa,
Il frappa tous les premiers-nés en Égypte, les prémices de la force sous les tentes de Cham.
52 Ja antoi kansansa vaeltaa niinkuin lampaat, ja vei heidät niinkuin lauman korvessa,
Il fit partir son peuple comme des brebis, il les mena comme un troupeau dans le désert.
53 Ja saatti heitä turvallisesti, ettei he peljänneet; vaan heidän vihollisensa peitti meri.
Il les dirigea sûrement, sans qu’ils eussent rien à craindre, et la mer engloutit leurs ennemis.
54 Ja hän vei heitä pyhänsä rajoihin, tämän vuoren tykö, jonka hänen oikia kätensä saanut oli.
Il les fit arriver jusqu’à sa frontière sainte, jusqu’à la montagne que sa droite a conquise.
55 Ja hän ajoi pois heidän edestänsä pakanat, ja jakoi heille perimisen arvalla: ja niiden majoissa antoi hän Israelin sukukunnat asua.
Il chassa les nations devant eux, leur assigna par le sort leur part d’héritage, et fit habiter dans leurs tentes les tribus d’Israël.
56 Mutta he kiusasivat ja vihoittivat korkian Jumalan, ja ei pitäneet hänen todistuksiansa.
Cependant ils ont encore tenté et provoqué le Dieu Très-Haut, et ils n’ont pas observé ses ordonnances.
57 Vaan he palasivat takaperin ja petollisesti luopuivat pois niinkuin heidän isänsäkin: poikkesivat pois niinkuin hellinnyt joutsi.
Ils se sont détournés et ont été infidèles comme leurs pères, ils se sont détournés comme un arc trompeur.
58 Ja he vihoittivat hänen korkeuksillansa ja kehoittivat häntä epäjumalainsa kuvilla.
Ils l’ont irrité par leurs hauts lieux, ils ont excité sa jalousie par leurs idoles.
59 Ja kuin Jumala sen kuuli, niin hän närkästyi, ja hylkäsi kovin Israelin,
Dieu entendit et s’indigna, il prit Israël en grande aversion.
60 Niin että hän luopui asuinsiastansa Silossa, siitä majasta, jonka hän ihmisten sekaan asetti,
Il dédaigna la demeure de Silo, la tente où il habitait parmi les hommes.
61 Ja antoi heidän voimansa vankeuteen, ja heidän kauneutensa vihollisten käsiin.
Il livra sa force à la captivité, et sa majesté aux mains de l’ennemi.
62 Ja hän hylkäsi kansansa miekan alle, ja närkästyi perimistänsä vastaan.
Il abandonna son peuple au glaive, et il s’indigna contre son héritage.
63 Heidän parhaat nuorukaisensa kulutti tuli, ja heidän neitseensä ei tulleet häävirsillä kunnioitetuksi.
Le feu dévora ses jeunes hommes, et ses vierges n’entendirent pas le chant nuptial.
64 Heidän pappinsa kaatuivat miekalla; ja heidän leskensä ei itkeneet,
Ses prêtres tombèrent par l’épée, et ses veuves ne se lamentèrent point.
65 Ja Herra heräsi niinkuin joku makaavainen, niinkuin joku väkevä luihkaaja viinan juomisesta,
Le Seigneur se réveilla, comme un homme endormi, pareil au guerrier subjugué par le vin.
66 Ja löi vihollistansa perävieriin, ja pani ijankaikkisen häpiän heidän päällensä,
Il frappa ses ennemis par derrière, il leur infligea une honte éternelle.
67 Ja heitti Josephin majan pois, ja ei valinnut Ephraimin sukukuntaa.
Mais il prit en aversion la tente de Joseph, et il répudia la tribu d’Ephraïm.
68 Vaan hän valitsi Juudan sukukunnan, Zionin vuoren, jota hän rakasti,
Il choisit la tribu de Juda, la montagne de Sion qu’il aimait.
69 Ja rakensi pyhänsä korkialle, niinkuin ijankaikkisesti pysyväisen maan,
Et il bâtit son sanctuaire comme les hauteurs du ciel, comme la terre qu’il a fondée pour toujours.
70 Ja valitsi palveliansa Davidin, ja otti hänen lammashuoneesta.
Il choisit David, son serviteur, et le tira des bergeries;
71 Imettävistä lampaista haki hän hänen, että hän hänen kanssansa Jakobin kaitsis, ja Israelin hänen perimisensä.
Il le prit derrière les brebis mères, pour paître Jacob, son peuple, et Israël, son héritage.
72 Ja hän kaitsi heitä kaikella sydämensä vakuudella, ja hallitsi heitä kaikella ahkeruudella.
Et David les guida dans la droiture de son cœur, et il les conduisit d’une main habile.
