Psalmien 78
1 Asaphin opetus. Kuule, kansani, minun lakini: kallistakaat korvanne minun suuni sanoihin.
A maschil of Asaph. Hear my teaching, my people, listen to the words of my mouth.
2 Minä avaan suuni sananlaskuun, ja vanhat tapaukset mainitsen,
I will open my mouth in parables; I will sing about hidden things about the past.
3 Jotka me kuulleet olemme ja tiedämme, ja meidän isämme meille jutelleet ovat,
These are things that we have heard and learned, things that our ancestors have told us.
4 Ettemme sitä salaisi heidän lapsiltansa, jälkeentulevaiselta sukukunnalta, julistain Herran kiitoksia, ja hänen voimaansa ja ihmeitänsä, jotka hän on tehnyt.
We will not keep them from their descendants. We will tell the next generation about the praiseworthy deeds of Yahweh, his strength, and the wonders that he has done.
5 Hän sääsi todistuksen Jakobissa, ja antoi lain Israelissa, jonka hän käski meidän isäimme opettaa lapsillensa,
For he established covenant decrees in Jacob and appointed a law in Israel. He commanded our ancestors that they were to teach them to their children.
6 Että vastatulevaiset oppisivat, ja lapset, jotka vielä syntyvät: kuin he kasvavat, että hekin myös ilmoittaisivat lapsillensa;
He commanded this so that the generation to come might know his decrees, the children not yet born, who should tell them in turn to their own children.
7 Että he panisivat toivonsa Jumalaan ja ei unohtaisi Jumalan tekoja, vaan pitäisivät hänen käskynsä,
Then they would place their hope in God and not forget his deeds but keep his commandments.
8 Ja ei olisi niinkuin heidän isänsä, vastahakoinen ja kankia suku, joka ei vahvistanut sydäntänsä, ja heidän henkensä ei riippunut uskollisesti Jumalassa;
Then they would not be like their ancestors, who were a stubborn and rebellious generation, a generation whose hearts were not right, and whose spirits were not committed and faithful to God.
9 Niinkuin Ephraimin lapset, sota-aseilla varustetut joutsimiehet, pakenivat sodan ajalla.
The Ephraimites were armed with bows, but they turned back on the day of battle.
10 Ei he pitäneet Jumalan liittoa, ja ei vaeltaneet hänen laissansa.
They did not keep the covenant with God, and they refused to obey his law.
11 Ja he unohtivat hänen tekonsa ja ihmeensä, jotka hän heille osottanut oli.
They forgot his deeds, the wonderful things that he had shown them.
12 Heidän isäinsä edessä teki hän ihmeitä, Egyptin maassa, Zoanin kedolla.
They forgot the marvelous things he did in the sight of their ancestors in the land of Egypt, in the land of Zoan.
13 Hän halkasi meren ja vei heitä sen lävitse, ja asetti vedet niinkuin roukkion.
He divided the sea and led them across it; he made the waters to stand like walls.
14 Ja hän talutti heitä yli päivää pilvellä, yli yötä tulen valolla.
In the daytime he led them with a cloud and all the night with the light of fire.
15 Hän halkasi kalliot korvessa, ja juotti heitä vedellä yltäkyllä.
He split the rocks in the wilderness, and he gave them water abundantly, enough to fill the depths of the sea.
16 Ja hän laski ojat vuotamaan kalliosta, niin että vedet siitä vuosivat niinkuin virrat.
He made streams flow out of the rock and made the water flow like rivers.
17 Ja vielä he sittenkin syntiä tekivät häntä vastaan, ja vihoittivat korkeimman korvessa.
Yet they continued to sin against him, rebelling against the Most High in the wilderness.
18 He kiusasivat Jumalaa sydämessänsä, anoen ruokaa sielullensa.
They challenged God in their hearts by asking for food to satisfy their appetites.
19 He puhuivat Jumalaa vastaan ja sanoivat: voineeko Jumala valmistaa pöydän korvessa?
They spoke against God; they said, “Can God really lay out a table for us in the wilderness?
20 Katso, kyllä tosin hän kallioon löi, ja vedet vuosivat, ja ojat juoksivat; mutta voineeko hän myös leipää antaa, eli kansallensa lihaa toimittaa?
See, when he struck the rock, waters gushed out and streams overflowed. But can he give bread also? Will he provide meat for his people?”
21 Kuin Herra sen kuuli, vihastui hän: ja tuli sytytettiin Jakobissa, ja julmuus tuli Israelin päälle,
When Yahweh heard this, he was angry; so his fire burned against Jacob, and his anger attacked Israel,
22 Ettei he uskoneet Jumalan päälle, ja ei uskaltaneet hänen apuunsa.
because they did not believe in God and did not trust in his salvation.
23 Ja hän käski pilviä ylhäältä, ja avasi taivaan ovet,
Yet he commanded the skies above and opened the doors of the sky.
24 Ja antoi sataa heille mannaa syödäksensä, ja antoi heille taivaan leipää.
He rained down manna for them to eat, and gave them the grain from heaven.
25 He söivät väkeväin leipää: hän lähetti heille kyllä ruokaa ravinnoksi.
People ate the bread of angels. He sent them food in abundance.
26 Hän antoi itätuulen puhaltaa taivaan alla, ja väkevyydellänsä kehoitti hän etelätuulen,
He caused the east wind to blow in the sky, and by his power he guided the south wind.
27 Ja antoi sataa, niinkuin tomua, lihaa heille, ja lintuja niinkuin santaa meressä,
He rained down meat on them like dust, birds as numerous as the sands of the sea.
28 Ja salli langeta keskelle heidän leiriänsä, joka paikassa kuin he asuivat.
They fell in the middle of their camp, all around their tents.
29 Niin he söivät ja yltäkyllä ravittiin: ja hän antoi heille heidän himonsa,
So they ate and were full. He gave them what they craved.
30 Kuin ei he vielä lakanneet himoitsemasta, ja ruoka oli vielä heidän suussansa,
But they had not yet filled up; their food was still in their mouths.
31 Tuli Jumalan viha heidän päällensä, ja tappoi jaloimmat heidän seastansa, ja parahimmat Israelissa hän maahan löi.
Then God's anger attacked them and killed the strongest of them. He brought down the young men of Israel.
32 Mutta vielä sittenkin kaikissa näissä he syntiä tekivät ja ei uskoneet hänen ihmeitänsä.
Despite this, they continued to sin and did not believe his wonderful deeds.
33 Sentähden lopetti hän heidän päivänsä turhuudessa, ja heidän vuotensa kiiruhtain.
Therefore God cut short their days; their years were filled with terror.
34 Kuin hän heitä tappoi, etsivät he häntä: ja he palasivat ja tulivat varhain Jumalan tykö,
Whenever God afflicted them, they would start to seek him, and they would return and look earnestly for him.
35 Ja muistelivat, että Jumala on heidän turvansa, ja Jumala korkein heidän lunastajansa.
They would call to mind that God was their rock and that the Most High God was their rescuer.
36 Ja he puhuivat hänelle ulkokullaisesti suullansa, ja valehtelivat hänelle kielellänsä.
But they would flatter him with their mouth and lie to him with their words.
37 Mutta heidän sydämensä ei ollut oikia hänen puoleensa, ja ei he pitäneet uskollisesti hänen liittoansa.
For their hearts were not firmly fixed on him, and they were not faithful to his covenant.
38 Mutta hän oli armollinen, ja antoi pahat teot anteeksi, ja ei hukuttanut heitä; ja hän käänsi pois usein vihansa, ettei hän laskenut kaikkea vihaansa menemään.
Yet he, being merciful, forgave their iniquity and did not destroy them. Yes, many times he held back his anger and did not stir up all his wrath.
39 Sillä hän muisti heidän lihaksi, tuuleksi, joka menee pois ja ei palaja.
He called to mind that they were made of flesh, a wind that passes away and does not return.
40 Kuinka usein he vihoittivat hänen korvessa ja kehoittivat hänen erämaassa?
How often they rebelled against him in the wilderness and grieved him in the barren regions!
41 Ja he kiusasivat taas Jumalaa joka aika, ja laittivat pyhää Israelissa.
Again and again they challenged God and offended the Holy One of Israel.
42 Ei he muistaneet hänen kättänsä sinä päivänä, jona hän lunasti heitä vihollisista:
They did not think about his power, how he had rescued them from the enemy
43 Niinkuin hän oli merkkinsä Egyptissä tehnyt, ja ihmeensä Zoanin kedolla,
when he performed his terrifying signs in Egypt and his wonders in the region of Zoan.
44 Koska hän heidän virtansa vereksi muutti, ettei he ojistansa taitaneet juoda:
He turned the Egyptians' rivers to blood so that they could not drink from their streams.
45 Koska hän turilaat heidän sekaansa lähetti, jotka heitä söivät, ja sammakot, jotka heitä hukuttivat;
He sent swarms of flies that devoured them and frogs that overran their land.
46 Ja antoi heidän tulonsa ruohomadoille, ja heidän työnsä heinäsirkoille;
He gave their crops to the grasshopper and their labor to the locust.
47 Koska hän rakeilla heidän viinapuunsa löi, ja heidän metsäfikunansa jääkivillä;
He destroyed their vines with hail and their sycamore trees with more hail.
48 Koska hän löi heidän karjansa rakeilla, ja heidän laumansa pitkäisen tulella;
He rained hail on their cattle and hurled lightning bolts at their livestock.
49 Hän lähetti heidän päällensä vihansa, närkästyksen, julmuuden ja ahdistuksen, pahain enkelien lähettämisellä;
The fierceness of his anger lashed out against them. He sent wrath, fury, and trouble like agents who bring disaster.
50 Hän päästi vihansa heidän sekaansa, ja ei päästänyt heidän sielujansa kuolemasta, ja heidän eläimensä rutolla kuoletti;
He leveled a path for his anger; he did not spare them from death but gave them over to the plague.
51 Koska hän kaikki esikoiset löi Egyptissä, ensimäiset perilliset Hamin majoissa,
He killed all the firstborn in Egypt, the firstborn of their strength in the tents of Ham.
52 Ja antoi kansansa vaeltaa niinkuin lampaat, ja vei heidät niinkuin lauman korvessa,
He led his own people out like sheep and guided them through the wilderness like a flock.
53 Ja saatti heitä turvallisesti, ettei he peljänneet; vaan heidän vihollisensa peitti meri.
He led them secure and unafraid, but the sea overwhelmed their enemies.
54 Ja hän vei heitä pyhänsä rajoihin, tämän vuoren tykö, jonka hänen oikia kätensä saanut oli.
Then he brought them to the border of his holy land, to this mountain that his right hand acquired.
55 Ja hän ajoi pois heidän edestänsä pakanat, ja jakoi heille perimisen arvalla: ja niiden majoissa antoi hän Israelin sukukunnat asua.
He drove out the nations from before them and assigned them their inheritance. He settled the tribes of Israel in their tents.
56 Mutta he kiusasivat ja vihoittivat korkian Jumalan, ja ei pitäneet hänen todistuksiansa.
Yet they challenged and defied the Most High God and did not keep his solemn commands.
57 Vaan he palasivat takaperin ja petollisesti luopuivat pois niinkuin heidän isänsäkin: poikkesivat pois niinkuin hellinnyt joutsi.
They were unfaithful and acted treacherously like their fathers; they were as undependable as a faulty bow.
58 Ja he vihoittivat hänen korkeuksillansa ja kehoittivat häntä epäjumalainsa kuvilla.
For they made him angry with their high places and provoked him to jealous anger with their idols.
59 Ja kuin Jumala sen kuuli, niin hän närkästyi, ja hylkäsi kovin Israelin,
When God heard this, he was angry and completely rejected Israel.
60 Niin että hän luopui asuinsiastansa Silossa, siitä majasta, jonka hän ihmisten sekaan asetti,
He abandoned the sanctuary of Shiloh, the tent where he had lived among people.
61 Ja antoi heidän voimansa vankeuteen, ja heidän kauneutensa vihollisten käsiin.
He allowed his strength to be captured and gave his glory into the enemy's hand.
62 Ja hän hylkäsi kansansa miekan alle, ja närkästyi perimistänsä vastaan.
He handed his people over to the sword, and he was angry with his heritage.
63 Heidän parhaat nuorukaisensa kulutti tuli, ja heidän neitseensä ei tulleet häävirsillä kunnioitetuksi.
Fire devoured their young men, and their young women had no wedding songs.
64 Heidän pappinsa kaatuivat miekalla; ja heidän leskensä ei itkeneet,
Their priests fell by the sword, and their widows could not weep.
65 Ja Herra heräsi niinkuin joku makaavainen, niinkuin joku väkevä luihkaaja viinan juomisesta,
Then the Lord awakened as one from sleep, like a warrior who shouts because of wine.
66 Ja löi vihollistansa perävieriin, ja pani ijankaikkisen häpiän heidän päällensä,
He drove his adversaries back; he put them to everlasting shame.
67 Ja heitti Josephin majan pois, ja ei valinnut Ephraimin sukukuntaa.
He rejected the tent of Joseph, and he did not chose the tribe of Ephraim.
68 Vaan hän valitsi Juudan sukukunnan, Zionin vuoren, jota hän rakasti,
He chose the tribe of Judah and Mount Zion that he loved.
69 Ja rakensi pyhänsä korkialle, niinkuin ijankaikkisesti pysyväisen maan,
He built his sanctuary like the heavens, like the earth that he has established forever.
70 Ja valitsi palveliansa Davidin, ja otti hänen lammashuoneesta.
He chose David, his servant, and took him from the sheepfolds.
71 Imettävistä lampaista haki hän hänen, että hän hänen kanssansa Jakobin kaitsis, ja Israelin hänen perimisensä.
He took him from following the ewes with their young, and he brought him to be shepherd of Jacob, his people, and of Israel, his heritage.
72 Ja hän kaitsi heitä kaikella sydämensä vakuudella, ja hallitsi heitä kaikella ahkeruudella.
David shepherded them with the integrity of his heart, and he guided them with the skill of his hands.
