Psalmien 78
1 Asaphin opetus. Kuule, kansani, minun lakini: kallistakaat korvanne minun suuni sanoihin.
Maschil of Asaph. Give ear, O my people, to my law; incline your ears to the words of my mouth.
2 Minä avaan suuni sananlaskuun, ja vanhat tapaukset mainitsen,
I will open my mouth in a parable; I will utter dark sayings of old:
3 Jotka me kuulleet olemme ja tiedämme, ja meidän isämme meille jutelleet ovat,
Which we have heard and known, and our fathers have told us.
4 Ettemme sitä salaisi heidän lapsiltansa, jälkeentulevaiselta sukukunnalta, julistain Herran kiitoksia, ja hänen voimaansa ja ihmeitänsä, jotka hän on tehnyt.
We will not hide them from their children, telling to the generation to come the praises of the LORD, and his strength, and his wondrous works that he hath done.
5 Hän sääsi todistuksen Jakobissa, ja antoi lain Israelissa, jonka hän käski meidän isäimme opettaa lapsillensa,
For he established a testimony in Jacob, and appointed a law in Israel, which he commanded our fathers, that they should make them known to their children:
6 Että vastatulevaiset oppisivat, ja lapset, jotka vielä syntyvät: kuin he kasvavat, että hekin myös ilmoittaisivat lapsillensa;
That the generation to come might know [them], even the children which should be born; who should arise and tell [them] to their children:
7 Että he panisivat toivonsa Jumalaan ja ei unohtaisi Jumalan tekoja, vaan pitäisivät hänen käskynsä,
That they might set their hope in God, and not forget the works of God, but keep his commandments:
8 Ja ei olisi niinkuin heidän isänsä, vastahakoinen ja kankia suku, joka ei vahvistanut sydäntänsä, ja heidän henkensä ei riippunut uskollisesti Jumalassa;
And might not be as their fathers, a stubborn and rebellious generation; a generation that set not their heart aright, and whose spirit was not stedfast with God.
9 Niinkuin Ephraimin lapset, sota-aseilla varustetut joutsimiehet, pakenivat sodan ajalla.
The children of Ephraim, being armed and carrying bows, turned back in the day of battle.
10 Ei he pitäneet Jumalan liittoa, ja ei vaeltaneet hänen laissansa.
They kept not the covenant of God, and refused to walk in his law;
11 Ja he unohtivat hänen tekonsa ja ihmeensä, jotka hän heille osottanut oli.
And they forgat his doings, and his wondrous works that he had shewed them.
12 Heidän isäinsä edessä teki hän ihmeitä, Egyptin maassa, Zoanin kedolla.
Marvelous things did he in the sight of their fathers, in the land of Egypt, in the field of Zoan.
13 Hän halkasi meren ja vei heitä sen lävitse, ja asetti vedet niinkuin roukkion.
He clave the sea, and caused them to pass through; and he made the waters to stand as an heap.
14 Ja hän talutti heitä yli päivää pilvellä, yli yötä tulen valolla.
In the day-time also he led them with a cloud, and all the night with a light of fire.
15 Hän halkasi kalliot korvessa, ja juotti heitä vedellä yltäkyllä.
He clave rocks in the wilderness, and gave them drink abundantly as out of the depths.
16 Ja hän laski ojat vuotamaan kalliosta, niin että vedet siitä vuosivat niinkuin virrat.
He brought streams also out of the rock, and caused waters to run down like rivers.
17 Ja vielä he sittenkin syntiä tekivät häntä vastaan, ja vihoittivat korkeimman korvessa.
Yet went they on still to sin against him, to rebel against the Most High in the desert.
18 He kiusasivat Jumalaa sydämessänsä, anoen ruokaa sielullensa.
And they tempted God in their heart by asking meat for their lust.
19 He puhuivat Jumalaa vastaan ja sanoivat: voineeko Jumala valmistaa pöydän korvessa?
Yea, they spake against God; they said, Can God prepare a table in the wilderness?
20 Katso, kyllä tosin hän kallioon löi, ja vedet vuosivat, ja ojat juoksivat; mutta voineeko hän myös leipää antaa, eli kansallensa lihaa toimittaa?
Behold, he smote the rock, that waters gushed out, and streams overflowed; can he give bread also? will he provide flesh for his people?
21 Kuin Herra sen kuuli, vihastui hän: ja tuli sytytettiin Jakobissa, ja julmuus tuli Israelin päälle,
Therefore the LORD heard, and was wroth: and a fire was kindled against Jacob, and anger also went up against Israel;
22 Ettei he uskoneet Jumalan päälle, ja ei uskaltaneet hänen apuunsa.
Because they believed not in God, and trusted not in his salvation.
23 Ja hän käski pilviä ylhäältä, ja avasi taivaan ovet,
Yet he commanded the skies above, and opened the doors of heaven;
24 Ja antoi sataa heille mannaa syödäksensä, ja antoi heille taivaan leipää.
And he rained down manna upon them to eat, and gave them of the corn of heaven.
25 He söivät väkeväin leipää: hän lähetti heille kyllä ruokaa ravinnoksi.
Man did eat the bread of the mighty: he sent them meat to the full.
26 Hän antoi itätuulen puhaltaa taivaan alla, ja väkevyydellänsä kehoitti hän etelätuulen,
He caused the east wind to blow in the heaven: and by his power he guided the south wind.
27 Ja antoi sataa, niinkuin tomua, lihaa heille, ja lintuja niinkuin santaa meressä,
He rained flesh also upon them as the dust, and winged fowl as the sand of the seas:
28 Ja salli langeta keskelle heidän leiriänsä, joka paikassa kuin he asuivat.
And he let it fall in the midst of their camp, round about their habitations.
29 Niin he söivät ja yltäkyllä ravittiin: ja hän antoi heille heidän himonsa,
So they did eat, and were well filled; and he gave them that they lusted after.
30 Kuin ei he vielä lakanneet himoitsemasta, ja ruoka oli vielä heidän suussansa,
They were not estranged from their lust, their meat was yet in their mouths,
31 Tuli Jumalan viha heidän päällensä, ja tappoi jaloimmat heidän seastansa, ja parahimmat Israelissa hän maahan löi.
When the anger of God went up against them, and slew of the fattest of them, and smote down the young men of Israel.
32 Mutta vielä sittenkin kaikissa näissä he syntiä tekivät ja ei uskoneet hänen ihmeitänsä.
For all this they sinned still, and believed not in his wondrous works.
33 Sentähden lopetti hän heidän päivänsä turhuudessa, ja heidän vuotensa kiiruhtain.
Therefore their days did he consume in vanity, and their years in terror.
34 Kuin hän heitä tappoi, etsivät he häntä: ja he palasivat ja tulivat varhain Jumalan tykö,
When he slew them, then they inquired after him: and they returned and sought God early.
35 Ja muistelivat, että Jumala on heidän turvansa, ja Jumala korkein heidän lunastajansa.
And they remembered that God was their rock, and the Most High God their redeemer.
36 Ja he puhuivat hänelle ulkokullaisesti suullansa, ja valehtelivat hänelle kielellänsä.
But they flattered him with their mouth, and lied unto him with their tongue.
37 Mutta heidän sydämensä ei ollut oikia hänen puoleensa, ja ei he pitäneet uskollisesti hänen liittoansa.
For their heart was not right with him, neither were they faithful in his covenant.
38 Mutta hän oli armollinen, ja antoi pahat teot anteeksi, ja ei hukuttanut heitä; ja hän käänsi pois usein vihansa, ettei hän laskenut kaikkea vihaansa menemään.
But he, being full of compassion, forgave [their] iniquity, and destroyed [them] not: yea, many a time turned he his anger away, and did not stir up all his wrath.
39 Sillä hän muisti heidän lihaksi, tuuleksi, joka menee pois ja ei palaja.
And he remembered that they were but flesh; a wind that passeth away, and cometh not again.
40 Kuinka usein he vihoittivat hänen korvessa ja kehoittivat hänen erämaassa?
How oft did they rebel against him in the wilderness, and grieve him in the desert!
41 Ja he kiusasivat taas Jumalaa joka aika, ja laittivat pyhää Israelissa.
And they turned again and tempted God, and provoked the Holy One of Israel.
42 Ei he muistaneet hänen kättänsä sinä päivänä, jona hän lunasti heitä vihollisista:
They remembered not his hand, nor the day when he redeemed them from the adversary.
43 Niinkuin hän oli merkkinsä Egyptissä tehnyt, ja ihmeensä Zoanin kedolla,
How he set his signs in Egypt, and his wonders in the field of Zoan;
44 Koska hän heidän virtansa vereksi muutti, ettei he ojistansa taitaneet juoda:
And turned their rivers into blood, and their streams, that they could not drink.
45 Koska hän turilaat heidän sekaansa lähetti, jotka heitä söivät, ja sammakot, jotka heitä hukuttivat;
He sent among them swarms of flies, which devoured them; and frogs, which destroyed them.
46 Ja antoi heidän tulonsa ruohomadoille, ja heidän työnsä heinäsirkoille;
He gave also their increase unto the caterpiller, and their labour unto the locust.
47 Koska hän rakeilla heidän viinapuunsa löi, ja heidän metsäfikunansa jääkivillä;
He destroyed their vines with hail, and their sycomore trees with frost.
48 Koska hän löi heidän karjansa rakeilla, ja heidän laumansa pitkäisen tulella;
He gave over their cattle also to the hail, and their flocks to hot thunderbolts.
49 Hän lähetti heidän päällensä vihansa, närkästyksen, julmuuden ja ahdistuksen, pahain enkelien lähettämisellä;
He cast upon them the fierceness of his anger, wrath, and indignation, and trouble, a band of angels of evil.
50 Hän päästi vihansa heidän sekaansa, ja ei päästänyt heidän sielujansa kuolemasta, ja heidän eläimensä rutolla kuoletti;
He made a path for his anger; he spared not their soul from death, but gave their life over to the pestilence;
51 Koska hän kaikki esikoiset löi Egyptissä, ensimäiset perilliset Hamin majoissa,
And smote all the firstborn in Egypt, the chief of their strength in the tents of Ham:
52 Ja antoi kansansa vaeltaa niinkuin lampaat, ja vei heidät niinkuin lauman korvessa,
But he led forth his own people like sheep, and guided them in the wilderness like a flock.
53 Ja saatti heitä turvallisesti, ettei he peljänneet; vaan heidän vihollisensa peitti meri.
And he led them safely, so that they feared not: but the sea overwhelmed their enemies.
54 Ja hän vei heitä pyhänsä rajoihin, tämän vuoren tykö, jonka hänen oikia kätensä saanut oli.
And he brought them to the border of his sanctuary, to this mountain, which his right hand had purchased.
55 Ja hän ajoi pois heidän edestänsä pakanat, ja jakoi heille perimisen arvalla: ja niiden majoissa antoi hän Israelin sukukunnat asua.
He drove out the nations also before them, and allotted them for an inheritance by line, and made the tribes of Israel to dwell in their tents.
56 Mutta he kiusasivat ja vihoittivat korkian Jumalan, ja ei pitäneet hänen todistuksiansa.
Yet they tempted and rebelled against the Most High God, and kept not his testimonies;
57 Vaan he palasivat takaperin ja petollisesti luopuivat pois niinkuin heidän isänsäkin: poikkesivat pois niinkuin hellinnyt joutsi.
But turned back, and dealt treacherously like their fathers: they were turned aside like a deceitful bow.
58 Ja he vihoittivat hänen korkeuksillansa ja kehoittivat häntä epäjumalainsa kuvilla.
For they provoked him to anger with their high places, and moved him to jealousy with their graven images.
59 Ja kuin Jumala sen kuuli, niin hän närkästyi, ja hylkäsi kovin Israelin,
When God heard [this], he was wroth, and greatly abhorred Israel:
60 Niin että hän luopui asuinsiastansa Silossa, siitä majasta, jonka hän ihmisten sekaan asetti,
So that he forsook the tabernacle of Shiloh, the tent which he placed among men;
61 Ja antoi heidän voimansa vankeuteen, ja heidän kauneutensa vihollisten käsiin.
And delivered his strength into captivity, and his glory into the adversary’s hand.
62 Ja hän hylkäsi kansansa miekan alle, ja närkästyi perimistänsä vastaan.
He gave his people over also unto the sword; and was wroth with his inheritance.
63 Heidän parhaat nuorukaisensa kulutti tuli, ja heidän neitseensä ei tulleet häävirsillä kunnioitetuksi.
Fire devoured their young men; and their maidens had no marriage-song.
64 Heidän pappinsa kaatuivat miekalla; ja heidän leskensä ei itkeneet,
Their priests fell by the sword; and their widows made no lamentation.
65 Ja Herra heräsi niinkuin joku makaavainen, niinkuin joku väkevä luihkaaja viinan juomisesta,
Then the Lord awaked as one out of sleep, like a mighty man that shouteth by reason of wine.
66 Ja löi vihollistansa perävieriin, ja pani ijankaikkisen häpiän heidän päällensä,
And he smote his adversaries backward: he put them to a perpetual reproach.
67 Ja heitti Josephin majan pois, ja ei valinnut Ephraimin sukukuntaa.
Moreover he refused the tent of Joseph, and chose not the tribe of Ephraim;
68 Vaan hän valitsi Juudan sukukunnan, Zionin vuoren, jota hän rakasti,
But chose the tribe of Judah, the mount Zion which he loved.
69 Ja rakensi pyhänsä korkialle, niinkuin ijankaikkisesti pysyväisen maan,
And he built his sanctuary like the heights, like the earth which he hath established for ever.
70 Ja valitsi palveliansa Davidin, ja otti hänen lammashuoneesta.
He chose David also his servant, and took him from the sheepfolds:
71 Imettävistä lampaista haki hän hänen, että hän hänen kanssansa Jakobin kaitsis, ja Israelin hänen perimisensä.
From following the ewes that give suck he brought him, to feed Jacob his people, and Israel his inheritance.
72 Ja hän kaitsi heitä kaikella sydämensä vakuudella, ja hallitsi heitä kaikella ahkeruudella.
So he fed them according to the integrity of his heart; and guided them by the skilfulness of his hands.
