Psalmien 78
1 Asaphin opetus. Kuule, kansani, minun lakini: kallistakaat korvanne minun suuni sanoihin.
“A psalm of Asaph.” Give ear, O my people, to my instruction! Incline your ears to the words of my mouth!
2 Minä avaan suuni sananlaskuun, ja vanhat tapaukset mainitsen,
I will open my mouth in a psalm; I will utter sayings of ancient times.
3 Jotka me kuulleet olemme ja tiedämme, ja meidän isämme meille jutelleet ovat,
What we have heard and learned, And our fathers have told us,
4 Ettemme sitä salaisi heidän lapsiltansa, jälkeentulevaiselta sukukunnalta, julistain Herran kiitoksia, ja hänen voimaansa ja ihmeitänsä, jotka hän on tehnyt.
We will not hide from their children; Showing to the generation to come the praises of Jehovah, His might, and the wonders he hath wrought.
5 Hän sääsi todistuksen Jakobissa, ja antoi lain Israelissa, jonka hän käski meidän isäimme opettaa lapsillensa,
For he appointed statutes in Jacob, And established a law in Israel, Which he commanded our fathers To make known to their children;
6 Että vastatulevaiset oppisivat, ja lapset, jotka vielä syntyvät: kuin he kasvavat, että hekin myös ilmoittaisivat lapsillensa;
So that the generation to come might know them; The children, which should be born, and rise up, Who should declare them to their children;
7 Että he panisivat toivonsa Jumalaan ja ei unohtaisi Jumalan tekoja, vaan pitäisivät hänen käskynsä,
That they might put their trust in God, And not forget his deeds, But keep his commandments;
8 Ja ei olisi niinkuin heidän isänsä, vastahakoinen ja kankia suku, joka ei vahvistanut sydäntänsä, ja heidän henkensä ei riippunut uskollisesti Jumalassa;
And might not be, like their forefathers, A stubborn and rebellious generation, —A generation whose heart was not fixed upon God, And whose spirit was not steadfast toward the Almighty.
9 Niinkuin Ephraimin lapset, sota-aseilla varustetut joutsimiehet, pakenivat sodan ajalla.
The children of Ephraim were like armed bowmen, Who turn their backs in the day of battle.
10 Ei he pitäneet Jumalan liittoa, ja ei vaeltaneet hänen laissansa.
They kept not the covenant of God, And refused to walk in his law;
11 Ja he unohtivat hänen tekonsa ja ihmeensä, jotka hän heille osottanut oli.
And forgot his mighty deeds, And the wonders he had shown them.
12 Heidän isäinsä edessä teki hän ihmeitä, Egyptin maassa, Zoanin kedolla.
Marvellous things did he in the sight of their fathers, In the land of Egypt, in the field of Zoan.
13 Hän halkasi meren ja vei heitä sen lävitse, ja asetti vedet niinkuin roukkion.
He divided the sea, and caused them to pass through; Yea, he made the waters to stand as a heap.
14 Ja hän talutti heitä yli päivää pilvellä, yli yötä tulen valolla.
By day he led them by a cloud, And all the night by a light of fire.
15 Hän halkasi kalliot korvessa, ja juotti heitä vedellä yltäkyllä.
He clave the rocks in the wilderness, And gave them drink, as from the great deep.
16 Ja hän laski ojat vuotamaan kalliosta, niin että vedet siitä vuosivat niinkuin virrat.
From the rock he brought flowing streams, And made water to run down like rivers.
17 Ja vielä he sittenkin syntiä tekivät häntä vastaan, ja vihoittivat korkeimman korvessa.
Yet still they sinned against him, And provoked the Most High in the desert.
18 He kiusasivat Jumalaa sydämessänsä, anoen ruokaa sielullensa.
They tempted God in their hearts, By asking food for their delight.
19 He puhuivat Jumalaa vastaan ja sanoivat: voineeko Jumala valmistaa pöydän korvessa?
Yea, they spake against God, and said, “Can God spread a table in the wilderness?
20 Katso, kyllä tosin hän kallioon löi, ja vedet vuosivat, ja ojat juoksivat; mutta voineeko hän myös leipää antaa, eli kansallensa lihaa toimittaa?
Behold! he smote the rock, and the water flowed, And streams gushed forth: Is he also able to give bread? Can he provide flesh for his people?”
21 Kuin Herra sen kuuli, vihastui hän: ja tuli sytytettiin Jakobissa, ja julmuus tuli Israelin päälle,
When, therefore, the LORD heard this, he was wroth: So a fire was kindled against Jacob, And anger arose against Israel.
22 Ettei he uskoneet Jumalan päälle, ja ei uskaltaneet hänen apuunsa.
Because they believed not in God, And trusted not in his aid.
23 Ja hän käski pilviä ylhäältä, ja avasi taivaan ovet,
Yet he had commanded the clouds above, And had opened the doors of heaven;
24 Ja antoi sataa heille mannaa syödäksensä, ja antoi heille taivaan leipää.
And had rained down upon them manna for food, And had given them the corn of heaven.
25 He söivät väkeväin leipää: hän lähetti heille kyllä ruokaa ravinnoksi.
Every one ate the food of princes; He sent them bread to the full.
26 Hän antoi itätuulen puhaltaa taivaan alla, ja väkevyydellänsä kehoitti hän etelätuulen,
Then he caused a strong wind to blow in the heavens, And by his power he brought a south wind;
27 Ja antoi sataa, niinkuin tomua, lihaa heille, ja lintuja niinkuin santaa meressä,
He rained down flesh upon them as dust, And feathered fowls as the sand of the sea.
28 Ja salli langeta keskelle heidän leiriänsä, joka paikassa kuin he asuivat.
He caused them to fall in the midst of their camp, Round about their habitations.
29 Niin he söivät ja yltäkyllä ravittiin: ja hän antoi heille heidän himonsa,
So they did eat, and were filled; For he gave them their own desire.
30 Kuin ei he vielä lakanneet himoitsemasta, ja ruoka oli vielä heidän suussansa,
Their desire was not yet satisfied, And their meat was yet in their mouths,
31 Tuli Jumalan viha heidän päällensä, ja tappoi jaloimmat heidän seastansa, ja parahimmat Israelissa hän maahan löi.
When the wrath of God came upon them, And slew their strong men, And smote down the chosen men of Israel.
32 Mutta vielä sittenkin kaikissa näissä he syntiä tekivät ja ei uskoneet hänen ihmeitänsä.
For all this they sinned still, And put no trust in his wondrous works.
33 Sentähden lopetti hän heidän päivänsä turhuudessa, ja heidän vuotensa kiiruhtain.
Therefore he consumed their days in vanity, And their years in sudden destruction.
34 Kuin hän heitä tappoi, etsivät he häntä: ja he palasivat ja tulivat varhain Jumalan tykö,
When he slew them, they sought him; They returned, and sought earnestly for God;
35 Ja muistelivat, että Jumala on heidän turvansa, ja Jumala korkein heidän lunastajansa.
And remembered that God was their rock, And the Most High their redeemer.
36 Ja he puhuivat hänelle ulkokullaisesti suullansa, ja valehtelivat hänelle kielellänsä.
But they only flattered him with their mouths, And spake falsely to him with their tongues.
37 Mutta heidän sydämensä ei ollut oikia hänen puoleensa, ja ei he pitäneet uskollisesti hänen liittoansa.
For their hearts were not true to him, Nor were they steadfast in his covenant.
38 Mutta hän oli armollinen, ja antoi pahat teot anteeksi, ja ei hukuttanut heitä; ja hän käänsi pois usein vihansa, ettei hän laskenut kaikkea vihaansa menemään.
Yet, being full of compassion, he forgave their iniquity, And would not utterly destroy them; Often he restrained his indignation, And stirred not up all his anger.
39 Sillä hän muisti heidän lihaksi, tuuleksi, joka menee pois ja ei palaja.
He remembered that they were but flesh, —A breath, that passeth and cometh not back.
40 Kuinka usein he vihoittivat hänen korvessa ja kehoittivat hänen erämaassa?
How often did they provoke him in the wilderness! How often did they anger him in the desert!
41 Ja he kiusasivat taas Jumalaa joka aika, ja laittivat pyhää Israelissa.
Again and again they tempted God, And offended the Holy One of Israel.
42 Ei he muistaneet hänen kättänsä sinä päivänä, jona hän lunasti heitä vihollisista:
They remembered not his hand, Nor the day when he delivered them from the enemy;
43 Niinkuin hän oli merkkinsä Egyptissä tehnyt, ja ihmeensä Zoanin kedolla,
What signs he had wrought in Egypt, And what wonders in the fields of Zoan.
44 Koska hän heidän virtansa vereksi muutti, ettei he ojistansa taitaneet juoda:
He turned their rivers into blood, So that they could not drink of their streams.
45 Koska hän turilaat heidän sekaansa lähetti, jotka heitä söivät, ja sammakot, jotka heitä hukuttivat;
He sent amongst them flies, which devoured them, And frogs, which destroyed them.
46 Ja antoi heidän tulonsa ruohomadoille, ja heidän työnsä heinäsirkoille;
He gave also their fruits to the caterpillar, And their labor to the locust.
47 Koska hän rakeilla heidän viinapuunsa löi, ja heidän metsäfikunansa jääkivillä;
He destroyed their vines with hail, And their sycamore-trees with frost.
48 Koska hän löi heidän karjansa rakeilla, ja heidän laumansa pitkäisen tulella;
He also gave up their cattle to hail, And their flocks to hot thunderbolts.
49 Hän lähetti heidän päällensä vihansa, närkästyksen, julmuuden ja ahdistuksen, pahain enkelien lähettämisellä;
He sent against them the fierceness of his anger, Wrath, indignation, and woe, —A host of angels of evil.
50 Hän päästi vihansa heidän sekaansa, ja ei päästänyt heidän sielujansa kuolemasta, ja heidän eläimensä rutolla kuoletti;
He made a way for his anger, He spared them not from death, But gave up their lives to the pestilence.
51 Koska hän kaikki esikoiset löi Egyptissä, ensimäiset perilliset Hamin majoissa,
He smote all the firstborn in Egypt; The first-fruits of their strength in the tents of Ham.
52 Ja antoi kansansa vaeltaa niinkuin lampaat, ja vei heidät niinkuin lauman korvessa,
But he led forth his own people like sheep, And guided them like a flock in the wilderness.
53 Ja saatti heitä turvallisesti, ettei he peljänneet; vaan heidän vihollisensa peitti meri.
He led them on safely, so that they feared not, While the sea overwhelmed their enemies.
54 Ja hän vei heitä pyhänsä rajoihin, tämän vuoren tykö, jonka hänen oikia kätensä saanut oli.
He brought them to his own sacred border, Even to this mountain which his right hand had gained.
55 Ja hän ajoi pois heidän edestänsä pakanat, ja jakoi heille perimisen arvalla: ja niiden majoissa antoi hän Israelin sukukunnat asua.
He cast out the nations before them, And divided their land by a measuring-line, as an inheritance, And caused the tribes of Israel to dwell in their tents.
56 Mutta he kiusasivat ja vihoittivat korkian Jumalan, ja ei pitäneet hänen todistuksiansa.
Yet they tempted and provoked God, the Most High, And kept not his statutes;
57 Vaan he palasivat takaperin ja petollisesti luopuivat pois niinkuin heidän isänsäkin: poikkesivat pois niinkuin hellinnyt joutsi.
Like their fathers they were faithless, and turned back; They turned aside, like a deceitful bow.
58 Ja he vihoittivat hänen korkeuksillansa ja kehoittivat häntä epäjumalainsa kuvilla.
They provoked his anger by their high places, And stirred up his jealousy by their graven images.
59 Ja kuin Jumala sen kuuli, niin hän närkästyi, ja hylkäsi kovin Israelin,
God saw this, and was wroth, And greatly abhorred Israel;
60 Niin että hän luopui asuinsiastansa Silossa, siitä majasta, jonka hän ihmisten sekaan asetti,
So that he forsook the habitation at Shiloh, The tabernacle where he dwelt among men,
61 Ja antoi heidän voimansa vankeuteen, ja heidän kauneutensa vihollisten käsiin.
And delivered his strength into captivity, And his glory into the hand of the enemy.
62 Ja hän hylkäsi kansansa miekan alle, ja närkästyi perimistänsä vastaan.
His own people he gave up to the sword, And was wroth with his own inheritance.
63 Heidän parhaat nuorukaisensa kulutti tuli, ja heidän neitseensä ei tulleet häävirsillä kunnioitetuksi.
Fire consumed their young men, And their maidens did not bewail them.
64 Heidän pappinsa kaatuivat miekalla; ja heidän leskensä ei itkeneet,
Their priests fell by the sword, And their widows made no lamentation.
65 Ja Herra heräsi niinkuin joku makaavainen, niinkuin joku väkevä luihkaaja viinan juomisesta,
But at length the Lord awaked as from sleep, As a hero who had been overpowered by wine;
66 Ja löi vihollistansa perävieriin, ja pani ijankaikkisen häpiän heidän päällensä,
He smote his enemies, and drove them back, And covered them with everlasting disgrace.
67 Ja heitti Josephin majan pois, ja ei valinnut Ephraimin sukukuntaa.
Yet he rejected the tents of Joseph, And chose not the tribe of Ephraim;
68 Vaan hän valitsi Juudan sukukunnan, Zionin vuoren, jota hän rakasti,
But chose the tribe of Judah, The Mount Zion which he loved;
69 Ja rakensi pyhänsä korkialle, niinkuin ijankaikkisesti pysyväisen maan,
Where he built, like the heavens, his sanctuary; Like the earth, which he hath established for ever.
70 Ja valitsi palveliansa Davidin, ja otti hänen lammashuoneesta.
And he chose David, his servant, And took him from the sheepfolds;
71 Imettävistä lampaista haki hän hänen, että hän hänen kanssansa Jakobin kaitsis, ja Israelin hänen perimisensä.
From tending the suckling ewes he brought him To feed Jacob his people, And Israel his inheritance.
72 Ja hän kaitsi heitä kaikella sydämensä vakuudella, ja hallitsi heitä kaikella ahkeruudella.
He fed them with an upright heart, And guided them with skilful hands.
