Psalmien 78
1 Asaphin opetus. Kuule, kansani, minun lakini: kallistakaat korvanne minun suuni sanoihin.
AN INSTRUCTION OF ASAPH. Give ear, O my people, to my law, Incline your ear to sayings of my mouth.
2 Minä avaan suuni sananlaskuun, ja vanhat tapaukset mainitsen,
I open my mouth with an allegory, I bring forth hidden things of old,
3 Jotka me kuulleet olemme ja tiedämme, ja meidän isämme meille jutelleet ovat,
That we have heard and know, And our fathers have recounted to us.
4 Ettemme sitä salaisi heidän lapsiltansa, jälkeentulevaiselta sukukunnalta, julistain Herran kiitoksia, ja hänen voimaansa ja ihmeitänsä, jotka hän on tehnyt.
We do not hide from their sons, Recounting praises of YHWH to a later generation, And His strength, and His wonders that He has done.
5 Hän sääsi todistuksen Jakobissa, ja antoi lain Israelissa, jonka hän käski meidän isäimme opettaa lapsillensa,
And He raises up a testimony in Jacob, And has placed a law in Israel, That He commanded our fathers, To make them known to their sons.
6 Että vastatulevaiset oppisivat, ja lapset, jotka vielä syntyvät: kuin he kasvavat, että hekin myös ilmoittaisivat lapsillensa;
So that a later generation knows, Sons who are born, rise and recount to their sons,
7 Että he panisivat toivonsa Jumalaan ja ei unohtaisi Jumalan tekoja, vaan pitäisivät hänen käskynsä,
And place their confidence in God, And do not forget the doings of God, But keep His commands.
8 Ja ei olisi niinkuin heidän isänsä, vastahakoinen ja kankia suku, joka ei vahvistanut sydäntänsä, ja heidän henkensä ei riippunut uskollisesti Jumalassa;
And they are not like their fathers, A generation apostatizing and being rebellious, A generation—it has not prepared its heart, Nor [is] its spirit steadfast with God.
9 Niinkuin Ephraimin lapset, sota-aseilla varustetut joutsimiehet, pakenivat sodan ajalla.
Sons of Ephraim—armed bearers of bow, Have turned in a day of conflict.
10 Ei he pitäneet Jumalan liittoa, ja ei vaeltaneet hänen laissansa.
They have not kept the covenant of God, And they have refused to walk in His law,
11 Ja he unohtivat hänen tekonsa ja ihmeensä, jotka hän heille osottanut oli.
And they forget His doings, And His wonders that He showed them.
12 Heidän isäinsä edessä teki hän ihmeitä, Egyptin maassa, Zoanin kedolla.
He has done wonders before their fathers, In the land of Egypt—the field of Zoan.
13 Hän halkasi meren ja vei heitä sen lävitse, ja asetti vedet niinkuin roukkion.
He cleft a sea, and causes them to pass over, Indeed, He causes waters to stand as a heap.
14 Ja hän talutti heitä yli päivää pilvellä, yli yötä tulen valolla.
And leads them with a cloud by day, And with a light of fire all the night.
15 Hän halkasi kalliot korvessa, ja juotti heitä vedellä yltäkyllä.
He cleaves rocks in a wilderness, And gives drink—as the great deep.
16 Ja hän laski ojat vuotamaan kalliosta, niin että vedet siitä vuosivat niinkuin virrat.
And brings out streams from a rock, And causes waters to come down as rivers.
17 Ja vielä he sittenkin syntiä tekivät häntä vastaan, ja vihoittivat korkeimman korvessa.
And they still add to sin against Him, To provoke the Most High in the dry place.
18 He kiusasivat Jumalaa sydämessänsä, anoen ruokaa sielullensa.
And they try God in their heart, To ask food for their lust.
19 He puhuivat Jumalaa vastaan ja sanoivat: voineeko Jumala valmistaa pöydän korvessa?
And they speak against God—they said: “Is God able to array a table in a wilderness?”
20 Katso, kyllä tosin hän kallioon löi, ja vedet vuosivat, ja ojat juoksivat; mutta voineeko hän myös leipää antaa, eli kansallensa lihaa toimittaa?
Behold, He has struck a rock, And waters flow, indeed, streams overflow. “Also, [is] He able to give bread? Does He prepare flesh for His people?”
21 Kuin Herra sen kuuli, vihastui hän: ja tuli sytytettiin Jakobissa, ja julmuus tuli Israelin päälle,
Therefore YHWH has heard, And He shows Himself angry, And fire has been kindled against Jacob, And anger has also gone up against Israel,
22 Ettei he uskoneet Jumalan päälle, ja ei uskaltaneet hänen apuunsa.
For they have not believed in God, Nor have they trusted in His salvation.
23 Ja hän käski pilviä ylhäältä, ja avasi taivaan ovet,
And He commands clouds from above, Indeed, He has opened doors of the heavens.
24 Ja antoi sataa heille mannaa syödäksensä, ja antoi heille taivaan leipää.
And He rains manna on them to eat, Indeed, He has given grain of the heavens to them.
25 He söivät väkeväin leipää: hän lähetti heille kyllä ruokaa ravinnoksi.
Each has eaten food of the mighty, He sent provision to them to satiety.
26 Hän antoi itätuulen puhaltaa taivaan alla, ja väkevyydellänsä kehoitti hän etelätuulen,
He causes an east wind to journey in the heavens, And leads a south wind by His strength,
27 Ja antoi sataa, niinkuin tomua, lihaa heille, ja lintuja niinkuin santaa meressä,
And He rains on them flesh as dust, And as sand of the seas—winged bird,
28 Ja salli langeta keskelle heidän leiriänsä, joka paikassa kuin he asuivat.
And causes [it] to fall in the midst of His camp, Around His dwelling places.
29 Niin he söivät ja yltäkyllä ravittiin: ja hän antoi heille heidän himonsa,
And they eat, and are greatly satisfied, And He brings their desire to them.
30 Kuin ei he vielä lakanneet himoitsemasta, ja ruoka oli vielä heidän suussansa,
They have not been estranged from their desire, Their food [is] yet in their mouth,
31 Tuli Jumalan viha heidän päällensä, ja tappoi jaloimmat heidän seastansa, ja parahimmat Israelissa hän maahan löi.
And the anger of God has gone up against them, And He slays among their fat ones, And He caused youths of Israel to bend.
32 Mutta vielä sittenkin kaikissa näissä he syntiä tekivät ja ei uskoneet hänen ihmeitänsä.
With all this they have sinned again, And have not believed in His wonders.
33 Sentähden lopetti hän heidän päivänsä turhuudessa, ja heidän vuotensa kiiruhtain.
And He consumes their days in vanity, And their years in trouble.
34 Kuin hän heitä tappoi, etsivät he häntä: ja he palasivat ja tulivat varhain Jumalan tykö,
If He slew them, then they sought Him, And turned back, and earnestly sought God,
35 Ja muistelivat, että Jumala on heidän turvansa, ja Jumala korkein heidän lunastajansa.
And they remember that God [is] their rock, And God Most High their redeemer.
36 Ja he puhuivat hänelle ulkokullaisesti suullansa, ja valehtelivat hänelle kielellänsä.
And they deceive Him with their mouth, And lie to Him with their tongue,
37 Mutta heidän sydämensä ei ollut oikia hänen puoleensa, ja ei he pitäneet uskollisesti hänen liittoansa.
And their heart has not been right with Him, And they have not been steadfast in His covenant.
38 Mutta hän oli armollinen, ja antoi pahat teot anteeksi, ja ei hukuttanut heitä; ja hän käänsi pois usein vihansa, ettei hän laskenut kaikkea vihaansa menemään.
And He, the Merciful One, pardons iniquity, and does not destroy, And has often turned back His anger, And does not awaken all His fury.
39 Sillä hän muisti heidän lihaksi, tuuleksi, joka menee pois ja ei palaja.
And He remembers that they [are] flesh, A wind going on—and it does not return.
40 Kuinka usein he vihoittivat hänen korvessa ja kehoittivat hänen erämaassa?
How often do they provoke Him in the wilderness, Grieve Him in the desolate place?
41 Ja he kiusasivat taas Jumalaa joka aika, ja laittivat pyhää Israelissa.
Indeed, they turn back, and try God, And have limited the Holy One of Israel.
42 Ei he muistaneet hänen kättänsä sinä päivänä, jona hän lunasti heitä vihollisista:
They have not remembered His hand The day He ransomed them from the adversary.
43 Niinkuin hän oli merkkinsä Egyptissä tehnyt, ja ihmeensä Zoanin kedolla,
When He set His signs in Egypt, And His wonders in the field of Zoan,
44 Koska hän heidän virtansa vereksi muutti, ettei he ojistansa taitaneet juoda:
And He turns their streams to blood, And they do not drink their floods.
45 Koska hän turilaat heidän sekaansa lähetti, jotka heitä söivät, ja sammakot, jotka heitä hukuttivat;
He sends among them the beetle, and it consumes them, And the frog, and it destroys them,
46 Ja antoi heidän tulonsa ruohomadoille, ja heidän työnsä heinäsirkoille;
And gives their increase to the caterpillar, And their labor to the locust.
47 Koska hän rakeilla heidän viinapuunsa löi, ja heidän metsäfikunansa jääkivillä;
He destroys their vine with hail, And their sycamores with frost,
48 Koska hän löi heidän karjansa rakeilla, ja heidän laumansa pitkäisen tulella;
And delivers their beasts up to the hail, And their livestock to the burning flames.
49 Hän lähetti heidän päällensä vihansa, närkästyksen, julmuuden ja ahdistuksen, pahain enkelien lähettämisellä;
He sends on them the fury of His anger, Wrath, and indignation, and distress—A discharge of evil messengers.
50 Hän päästi vihansa heidän sekaansa, ja ei päästänyt heidän sielujansa kuolemasta, ja heidän eläimensä rutolla kuoletti;
He ponders a path for His anger, He did not keep back their soul from death, Indeed, He delivered up their life to the pestilence.
51 Koska hän kaikki esikoiset löi Egyptissä, ensimäiset perilliset Hamin majoissa,
And He strikes every firstborn in Egypt, The first-fruit of the strong in tents of Ham.
52 Ja antoi kansansa vaeltaa niinkuin lampaat, ja vei heidät niinkuin lauman korvessa,
And causes His people to journey as a flock, And guides them as a drove in a wilderness,
53 Ja saatti heitä turvallisesti, ettei he peljänneet; vaan heidän vihollisensa peitti meri.
And He leads them confidently, And they have not been afraid, And the sea has covered their enemies.
54 Ja hän vei heitä pyhänsä rajoihin, tämän vuoren tykö, jonka hänen oikia kätensä saanut oli.
And He brings them to the border of His sanctuary, This mountain His right hand had acquired,
55 Ja hän ajoi pois heidän edestänsä pakanat, ja jakoi heille perimisen arvalla: ja niiden majoissa antoi hän Israelin sukukunnat asua.
And casts out nations from before them, And causes them to fall in the line of inheritance, And causes the tribes of Israel to dwell in their tents,
56 Mutta he kiusasivat ja vihoittivat korkian Jumalan, ja ei pitäneet hänen todistuksiansa.
And they tempt and provoke God Most High, And have not kept His testimonies.
57 Vaan he palasivat takaperin ja petollisesti luopuivat pois niinkuin heidän isänsäkin: poikkesivat pois niinkuin hellinnyt joutsi.
And they turn back, And deal treacherously like their fathers, They have been turned like a deceitful bow,
58 Ja he vihoittivat hänen korkeuksillansa ja kehoittivat häntä epäjumalainsa kuvilla.
And make Him angry with their high places, And make Him zealous with their carved images,
59 Ja kuin Jumala sen kuuli, niin hän närkästyi, ja hylkäsi kovin Israelin,
God has heard, and shows Himself angry. And kicks exceedingly against Israel.
60 Niin että hän luopui asuinsiastansa Silossa, siitä majasta, jonka hän ihmisten sekaan asetti,
And He leaves the Dwelling Place of Shiloh, The tent He had placed among men,
61 Ja antoi heidän voimansa vankeuteen, ja heidän kauneutensa vihollisten käsiin.
And He gives His strength to captivity, And His beauty into the hand of an adversary,
62 Ja hän hylkäsi kansansa miekan alle, ja närkästyi perimistänsä vastaan.
And delivers His people up to the sword, And showed Himself angry with His inheritance.
63 Heidän parhaat nuorukaisensa kulutti tuli, ja heidän neitseensä ei tulleet häävirsillä kunnioitetuksi.
Fire has consumed His young men, And His virgins have not been praised.
64 Heidän pappinsa kaatuivat miekalla; ja heidän leskensä ei itkeneet,
His priests have fallen by the sword, And their widows do not weep.
65 Ja Herra heräsi niinkuin joku makaavainen, niinkuin joku väkevä luihkaaja viinan juomisesta,
And the Lord wakes as a sleeper, As a mighty one crying aloud from wine.
66 Ja löi vihollistansa perävieriin, ja pani ijankaikkisen häpiän heidän päällensä,
And He strikes His adversaries backward, He has put a continuous reproach on them,
67 Ja heitti Josephin majan pois, ja ei valinnut Ephraimin sukukuntaa.
And He kicks against the tent of Joseph, And has not fixed on the tribe of Ephraim.
68 Vaan hän valitsi Juudan sukukunnan, Zionin vuoren, jota hän rakasti,
And He chooses the tribe of Judah, With Mount Zion that He loved,
69 Ja rakensi pyhänsä korkialle, niinkuin ijankaikkisesti pysyväisen maan,
And builds His sanctuary as a high place, Like the earth, He founded it for all time.
70 Ja valitsi palveliansa Davidin, ja otti hänen lammashuoneesta.
And He fixes on His servant David, And takes him from the folds of a flock,
71 Imettävistä lampaista haki hän hänen, että hän hänen kanssansa Jakobin kaitsis, ja Israelin hänen perimisensä.
He has brought him in from behind suckling ones, To rule over Jacob His people, And over Israel His inheritance.
72 Ja hän kaitsi heitä kaikella sydämensä vakuudella, ja hallitsi heitä kaikella ahkeruudella.
And he rules them according to the integrity of his heart, And leads them by the skillfulness of his hands!
