Psalmien 78
1 Asaphin opetus. Kuule, kansani, minun lakini: kallistakaat korvanne minun suuni sanoihin.
A Psalme to give instruction committed to Asaph. Heare my doctrine, O my people: incline your eares vnto the wordes of my mouth.
2 Minä avaan suuni sananlaskuun, ja vanhat tapaukset mainitsen,
I will open my mouth in a parable: I will declare high sentences of olde.
3 Jotka me kuulleet olemme ja tiedämme, ja meidän isämme meille jutelleet ovat,
Which we haue heard and knowen, and our fathers haue tolde vs.
4 Ettemme sitä salaisi heidän lapsiltansa, jälkeentulevaiselta sukukunnalta, julistain Herran kiitoksia, ja hänen voimaansa ja ihmeitänsä, jotka hän on tehnyt.
Wee will not hide them from their children but to the generation to come we wil shewe the praises of the Lord his power also, and his wonderful woorkes that he hath done:
5 Hän sääsi todistuksen Jakobissa, ja antoi lain Israelissa, jonka hän käski meidän isäimme opettaa lapsillensa,
How he established a testimonie in Iaakob, and ordeined a Law in Israel, which he commanded our fathers, that they shoulde teache their children:
6 Että vastatulevaiset oppisivat, ja lapset, jotka vielä syntyvät: kuin he kasvavat, että hekin myös ilmoittaisivat lapsillensa;
That the posteritie might knowe it, and the children, which should be borne, should stand vp, and declare it to their children:
7 Että he panisivat toivonsa Jumalaan ja ei unohtaisi Jumalan tekoja, vaan pitäisivät hänen käskynsä,
That they might set their hope on God, and not forget the workes of God but keepe his commandements:
8 Ja ei olisi niinkuin heidän isänsä, vastahakoinen ja kankia suku, joka ei vahvistanut sydäntänsä, ja heidän henkensä ei riippunut uskollisesti Jumalassa;
And not to bee as their fathers, a disobedient and rebellious generation: a generation that set not their heart aright, and whose spirite was not faithfull vnto God.
9 Niinkuin Ephraimin lapset, sota-aseilla varustetut joutsimiehet, pakenivat sodan ajalla.
The children of Ephraim being armed and shooting with the bowe, turned backe in the day of battell.
10 Ei he pitäneet Jumalan liittoa, ja ei vaeltaneet hänen laissansa.
They kept not the couenant of God, but refused to walke in his Lawe,
11 Ja he unohtivat hänen tekonsa ja ihmeensä, jotka hän heille osottanut oli.
And forgate his Actes, and his wonderfull woorkes that he had shewed them.
12 Heidän isäinsä edessä teki hän ihmeitä, Egyptin maassa, Zoanin kedolla.
Hee did marueilous thinges in the sight of their fathers in the lande of Egypt: euen in the fielde of Zoan.
13 Hän halkasi meren ja vei heitä sen lävitse, ja asetti vedet niinkuin roukkion.
He deuided the Sea, and led them through: he made also the waters to stand as an heape.
14 Ja hän talutti heitä yli päivää pilvellä, yli yötä tulen valolla.
In the day time also hee led them with a cloude, and all the night with a light of fire.
15 Hän halkasi kalliot korvessa, ja juotti heitä vedellä yltäkyllä.
He claue the rockes in the wildernes, and gaue them drinke as of the great depths.
16 Ja hän laski ojat vuotamaan kalliosta, niin että vedet siitä vuosivat niinkuin virrat.
He brought floods also out of the stonie rocke; so that hee made the waters to descend like the riuers.
17 Ja vielä he sittenkin syntiä tekivät häntä vastaan, ja vihoittivat korkeimman korvessa.
Yet they sinned stil against him, and prouoked the Highest in the wildernesse,
18 He kiusasivat Jumalaa sydämessänsä, anoen ruokaa sielullensa.
And tempted God in their heartes in requiring meate for their lust.
19 He puhuivat Jumalaa vastaan ja sanoivat: voineeko Jumala valmistaa pöydän korvessa?
They spake against God also, saying, Can God prepare a table in the wildernesse?
20 Katso, kyllä tosin hän kallioon löi, ja vedet vuosivat, ja ojat juoksivat; mutta voineeko hän myös leipää antaa, eli kansallensa lihaa toimittaa?
Behold, he smote the rocke, that the water gushed out, and the streames ouerflowed: can hee giue bread also? or prepare flesh for his people?
21 Kuin Herra sen kuuli, vihastui hän: ja tuli sytytettiin Jakobissa, ja julmuus tuli Israelin päälle,
Therefore the Lord heard and was angrie, and the fire was kindled in Iaakob, and also wrath came vpon Israel,
22 Ettei he uskoneet Jumalan päälle, ja ei uskaltaneet hänen apuunsa.
Because they beleeued not in God, and trusted not in his helpe.
23 Ja hän käski pilviä ylhäältä, ja avasi taivaan ovet,
Yet he had comanded the clouds aboue, and had opened the doores of heauen,
24 Ja antoi sataa heille mannaa syödäksensä, ja antoi heille taivaan leipää.
And had rained downe MAN vpon them for to eate, and had giuen them of the wheate of heauen.
25 He söivät väkeväin leipää: hän lähetti heille kyllä ruokaa ravinnoksi.
Man did eate the bread of Angels: hee sent them meate ynough.
26 Hän antoi itätuulen puhaltaa taivaan alla, ja väkevyydellänsä kehoitti hän etelätuulen,
He caused the Eastwinde to passe in the heauen, and through his power he brought in the Southwinde.
27 Ja antoi sataa, niinkuin tomua, lihaa heille, ja lintuja niinkuin santaa meressä,
Hee rained flesh also vpon them as dust, and feathered foule as the sand of the sea.
28 Ja salli langeta keskelle heidän leiriänsä, joka paikassa kuin he asuivat.
And hee made it fall in the middes of their campe euen round about their habitations.
29 Niin he söivät ja yltäkyllä ravittiin: ja hän antoi heille heidän himonsa,
So they did eate and were well filled: for he gaue them their desire.
30 Kuin ei he vielä lakanneet himoitsemasta, ja ruoka oli vielä heidän suussansa,
They were not turned from their lust, but the meate was yet in their mouthes,
31 Tuli Jumalan viha heidän päällensä, ja tappoi jaloimmat heidän seastansa, ja parahimmat Israelissa hän maahan löi.
When the wrath of God came euen vpon them, and slew the strongest of them, and smote downe the chosen men in Israel.
32 Mutta vielä sittenkin kaikissa näissä he syntiä tekivät ja ei uskoneet hänen ihmeitänsä.
For all this, they sinned stil, and beleeued not his wonderous woorkes.
33 Sentähden lopetti hän heidän päivänsä turhuudessa, ja heidän vuotensa kiiruhtain.
Therefore their daies did hee consume in vanitie, and their yeeres hastily.
34 Kuin hän heitä tappoi, etsivät he häntä: ja he palasivat ja tulivat varhain Jumalan tykö,
And when hee slewe them, they sought him and they returned, and sought God earely.
35 Ja muistelivat, että Jumala on heidän turvansa, ja Jumala korkein heidän lunastajansa.
And they remembred that God was their strength, and the most high God their redeemer.
36 Ja he puhuivat hänelle ulkokullaisesti suullansa, ja valehtelivat hänelle kielellänsä.
But they flattered him with their mouth, and dissembled with him with their tongue.
37 Mutta heidän sydämensä ei ollut oikia hänen puoleensa, ja ei he pitäneet uskollisesti hänen liittoansa.
For their heart was not vpright with him: neither were they faithfull in his couenant.
38 Mutta hän oli armollinen, ja antoi pahat teot anteeksi, ja ei hukuttanut heitä; ja hän käänsi pois usein vihansa, ettei hän laskenut kaikkea vihaansa menemään.
Yet he being merciful forgaue their iniquitie, and destroied them not, but oft times called backe his anger, and did not stirre vp all his wrath.
39 Sillä hän muisti heidän lihaksi, tuuleksi, joka menee pois ja ei palaja.
For he remembered that they were flesh: yea, a winde that passeth and commeth not againe.
40 Kuinka usein he vihoittivat hänen korvessa ja kehoittivat hänen erämaassa?
How oft did they prouoke him in the wildernes? and grieue him in the desert?
41 Ja he kiusasivat taas Jumalaa joka aika, ja laittivat pyhää Israelissa.
Yea, they returned, and tempted God, and limited the Holie one of Israel.
42 Ei he muistaneet hänen kättänsä sinä päivänä, jona hän lunasti heitä vihollisista:
They remembered not his hand, nor the day when he deliuered them from the enemie,
43 Niinkuin hän oli merkkinsä Egyptissä tehnyt, ja ihmeensä Zoanin kedolla,
Nor him that set his signes in Egypt, and his wonders in the fielde of Zoan,
44 Koska hän heidän virtansa vereksi muutti, ettei he ojistansa taitaneet juoda:
And turned their riuers into blood, and their floods, that they could not drinke.
45 Koska hän turilaat heidän sekaansa lähetti, jotka heitä söivät, ja sammakot, jotka heitä hukuttivat;
Hee sent a swarme of flies among them, which deuoured them, and frogs, which destroyed them.
46 Ja antoi heidän tulonsa ruohomadoille, ja heidän työnsä heinäsirkoille;
He gaue also their fruites vnto the caterpiller, and their labour vnto the grassehopper.
47 Koska hän rakeilla heidän viinapuunsa löi, ja heidän metsäfikunansa jääkivillä;
He destroied their vines with haile, and their wilde figge trees with the hailestone.
48 Koska hän löi heidän karjansa rakeilla, ja heidän laumansa pitkäisen tulella;
He gaue their cattell also to the haile, and their flockes to the thunderboltes.
49 Hän lähetti heidän päällensä vihansa, närkästyksen, julmuuden ja ahdistuksen, pahain enkelien lähettämisellä;
Hee cast vpon them the fiercenesse of his anger, indignation and wrath, and vexation by the sending out of euill Angels.
50 Hän päästi vihansa heidän sekaansa, ja ei päästänyt heidän sielujansa kuolemasta, ja heidän eläimensä rutolla kuoletti;
He made a way to his anger: he spared not their soule from death, but gaue their life to the pestilence,
51 Koska hän kaikki esikoiset löi Egyptissä, ensimäiset perilliset Hamin majoissa,
And smote al the firstborne in Egypt, euen the beginning of their strength in the tabernacles of Ham.
52 Ja antoi kansansa vaeltaa niinkuin lampaat, ja vei heidät niinkuin lauman korvessa,
But hee made his people to goe out like sheepe, and led them in the wildernes like a flocke.
53 Ja saatti heitä turvallisesti, ettei he peljänneet; vaan heidän vihollisensa peitti meri.
Yea, he caried them out safely, and they feared not, and the Sea couered their enemies.
54 Ja hän vei heitä pyhänsä rajoihin, tämän vuoren tykö, jonka hänen oikia kätensä saanut oli.
And he brought them vnto the borders of his Sanctuarie: euen to this Mountaine, which his right hand purchased.
55 Ja hän ajoi pois heidän edestänsä pakanat, ja jakoi heille perimisen arvalla: ja niiden majoissa antoi hän Israelin sukukunnat asua.
He cast out the heathe also before them, and caused them to fall to the lot of his inheritance, and made the tribes of Israel to dwell in their tabernacles.
56 Mutta he kiusasivat ja vihoittivat korkian Jumalan, ja ei pitäneet hänen todistuksiansa.
Yet they tempted, and prouoked the most high God, and kept not his testimonies,
57 Vaan he palasivat takaperin ja petollisesti luopuivat pois niinkuin heidän isänsäkin: poikkesivat pois niinkuin hellinnyt joutsi.
But turned backe and delt falsely like their fathers: they turned like a deceitfull bowe.
58 Ja he vihoittivat hänen korkeuksillansa ja kehoittivat häntä epäjumalainsa kuvilla.
And they prouoked him to anger with their high places, and mooued him to wrath with their grauen images.
59 Ja kuin Jumala sen kuuli, niin hän närkästyi, ja hylkäsi kovin Israelin,
God heard this and was wroth, and greatly abhorred Israel,
60 Niin että hän luopui asuinsiastansa Silossa, siitä majasta, jonka hän ihmisten sekaan asetti,
So that hee forsooke the habitation of Shilo, euen the Tabernacle where hee dwelt among men,
61 Ja antoi heidän voimansa vankeuteen, ja heidän kauneutensa vihollisten käsiin.
And deliuered his power into captiuitie, and his beautie into the enemies hand.
62 Ja hän hylkäsi kansansa miekan alle, ja närkästyi perimistänsä vastaan.
And hee gaue vp his people to the sworde, and was angrie with his inheritance.
63 Heidän parhaat nuorukaisensa kulutti tuli, ja heidän neitseensä ei tulleet häävirsillä kunnioitetuksi.
The fire deuoured their chosen men, and their maides were not praised.
64 Heidän pappinsa kaatuivat miekalla; ja heidän leskensä ei itkeneet,
Their Priestes fell by the sworde, and their widowes lamented not.
65 Ja Herra heräsi niinkuin joku makaavainen, niinkuin joku väkevä luihkaaja viinan juomisesta,
But the Lord awaked as one out of sleepe, and as a strong man that after his wine crieth out,
66 Ja löi vihollistansa perävieriin, ja pani ijankaikkisen häpiän heidän päällensä,
And smote his enemies in the hinder parts, and put them to a perpetuall shame.
67 Ja heitti Josephin majan pois, ja ei valinnut Ephraimin sukukuntaa.
Yet he refused the tabernacle of Ioseph, and chose not the tribe of Ephraim:
68 Vaan hän valitsi Juudan sukukunnan, Zionin vuoren, jota hän rakasti,
But chose the tribe of Iudah, and mount Zion which he loued.
69 Ja rakensi pyhänsä korkialle, niinkuin ijankaikkisesti pysyväisen maan,
And he built his Sanctuarie as an high palace, like the earth, which he stablished for euer.
70 Ja valitsi palveliansa Davidin, ja otti hänen lammashuoneesta.
He chose Dauid also his seruant, and tooke him from the shepefolds.
71 Imettävistä lampaista haki hän hänen, että hän hänen kanssansa Jakobin kaitsis, ja Israelin hänen perimisensä.
Euen from behinde the ewes with yong brought he him to feede his people in Iaakob, and his inheritance in Israel.
72 Ja hän kaitsi heitä kaikella sydämensä vakuudella, ja hallitsi heitä kaikella ahkeruudella.
So he fed them according to the simplicitie of his heart, and guided them by the discretion of his hands.
