Psalmien 78
1 Asaphin opetus. Kuule, kansani, minun lakini: kallistakaat korvanne minun suuni sanoihin.
A psalm (maskil) of Asaph. Listen to what I have to teach you, my people; hear what I have to say.
2 Minä avaan suuni sananlaskuun, ja vanhat tapaukset mainitsen,
I will tell you wise sayings; I will explain mysteries from the past
3 Jotka me kuulleet olemme ja tiedämme, ja meidän isämme meille jutelleet ovat,
that we have heard before and reflected on; stories our forefathers passed down to us.
4 Ettemme sitä salaisi heidän lapsiltansa, jälkeentulevaiselta sukukunnalta, julistain Herran kiitoksia, ja hänen voimaansa ja ihmeitänsä, jotka hän on tehnyt.
We will not keep them from our children; we will tell the next generation about God's marvelous actions—about his power and the amazing things he has done.
5 Hän sääsi todistuksen Jakobissa, ja antoi lain Israelissa, jonka hän käski meidän isäimme opettaa lapsillensa,
He gave his laws to the descendants of Jacob; his instructions to the people of Israel. He commanded our forefathers to teach them to their children,
6 Että vastatulevaiset oppisivat, ja lapset, jotka vielä syntyvät: kuin he kasvavat, että hekin myös ilmoittaisivat lapsillensa;
so that the next generation—children yet to be born—would understand and grow up to teach their children.
7 Että he panisivat toivonsa Jumalaan ja ei unohtaisi Jumalan tekoja, vaan pitäisivät hänen käskynsä,
In this way they should place their trust in God and not forget what God has done, and keep his commandments.
8 Ja ei olisi niinkuin heidän isänsä, vastahakoinen ja kankia suku, joka ei vahvistanut sydäntänsä, ja heidän henkensä ei riippunut uskollisesti Jumalassa;
Then they would not be like their forefathers, a stubborn and rebellious generation that was untrustworthy and unfaithful.
9 Niinkuin Ephraimin lapset, sota-aseilla varustetut joutsimiehet, pakenivat sodan ajalla.
The soldiers of Ephraim, though armed with bows, ran away on the day of battle.
10 Ei he pitäneet Jumalan liittoa, ja ei vaeltaneet hänen laissansa.
They did not keep God's agreement, and refused to follow his laws.
11 Ja he unohtivat hänen tekonsa ja ihmeensä, jotka hän heille osottanut oli.
They ignored what he had done, and the amazing things he had shown them—
12 Heidän isäinsä edessä teki hän ihmeitä, Egyptin maassa, Zoanin kedolla.
the miracles he had performed for their forefathers near Zoan in Egypt.
13 Hän halkasi meren ja vei heitä sen lävitse, ja asetti vedet niinkuin roukkion.
He split the sea in two and led them through, making the water stand like walls on either side.
14 Ja hän talutti heitä yli päivää pilvellä, yli yötä tulen valolla.
He led them with a cloud by day, and by night with a light of fire.
15 Hän halkasi kalliot korvessa, ja juotti heitä vedellä yltäkyllä.
He split open rocks in the desert to give his people plenty to drink, water as deep as the ocean.
16 Ja hän laski ojat vuotamaan kalliosta, niin että vedet siitä vuosivat niinkuin virrat.
He made streams flow from the stone; water rushing down like rivers!
17 Ja vielä he sittenkin syntiä tekivät häntä vastaan, ja vihoittivat korkeimman korvessa.
But they repeatedly sinned against him, rebelling against the Most High in the desert.
18 He kiusasivat Jumalaa sydämessänsä, anoen ruokaa sielullensa.
They deliberately provoked God by demanding the foods they longed for.
19 He puhuivat Jumalaa vastaan ja sanoivat: voineeko Jumala valmistaa pöydän korvessa?
They insulted God by saying, “Can God provide food here in the desert?
20 Katso, kyllä tosin hän kallioon löi, ja vedet vuosivat, ja ojat juoksivat; mutta voineeko hän myös leipää antaa, eli kansallensa lihaa toimittaa?
Yes, he can strike a rock so that water gushes out like flowing rivers, but can he give us bread? Can he supply his people with meat?”
21 Kuin Herra sen kuuli, vihastui hän: ja tuli sytytettiin Jakobissa, ja julmuus tuli Israelin päälle,
When he heard this, the Lord became very angry, burning like fire against the descendants of Jacob, furious with the people of Israel,
22 Ettei he uskoneet Jumalan päälle, ja ei uskaltaneet hänen apuunsa.
for they didn't believe in God and didn't trust him to take care of them.
23 Ja hän käski pilviä ylhäältä, ja avasi taivaan ovet,
Even so he commanded the skies above and the doors of heaven to open,
24 Ja antoi sataa heille mannaa syödäksensä, ja antoi heille taivaan leipää.
and he made manna rain down on them to eat, giving them bread from heaven.
25 He söivät väkeväin leipää: hän lähetti heille kyllä ruokaa ravinnoksi.
Human beings ate the bread of angels; he sent them more than enough food.
26 Hän antoi itätuulen puhaltaa taivaan alla, ja väkevyydellänsä kehoitti hän etelätuulen,
He sent the east wind blowing across the sky; by his power he drove the south wind.
27 Ja antoi sataa, niinkuin tomua, lihaa heille, ja lintuja niinkuin santaa meressä,
He rained down meat on them as plentiful as dust; birds as numerous as sand on a beach.
28 Ja salli langeta keskelle heidän leiriänsä, joka paikassa kuin he asuivat.
He made them fall right in the middle of their camp, all around where they were living.
29 Niin he söivät ja yltäkyllä ravittiin: ja hän antoi heille heidän himonsa,
They ate until they were full. He gave them the food they longed for.
30 Kuin ei he vielä lakanneet himoitsemasta, ja ruoka oli vielä heidän suussansa,
But before they satisfied their appetite, while the meat was still in their mouths,
31 Tuli Jumalan viha heidän päällensä, ja tappoi jaloimmat heidän seastansa, ja parahimmat Israelissa hän maahan löi.
God became angry with them and he killed their strongest men, striking them down in the prime of life.
32 Mutta vielä sittenkin kaikissa näissä he syntiä tekivät ja ei uskoneet hänen ihmeitänsä.
Despite all this they went right on sinning. Despite the miracles, they refused to trust him.
33 Sentähden lopetti hän heidän päivänsä turhuudessa, ja heidän vuotensa kiiruhtain.
So he snuffed out their futile lives, bringing them to an end in terror.
34 Kuin hän heitä tappoi, etsivät he häntä: ja he palasivat ja tulivat varhain Jumalan tykö,
When he began killing them, the rest came back to God in repentance, praying to him.
35 Ja muistelivat, että Jumala on heidän turvansa, ja Jumala korkein heidän lunastajansa.
They remembered that God was their rock, that God Most High was their Savior.
36 Ja he puhuivat hänelle ulkokullaisesti suullansa, ja valehtelivat hänelle kielellänsä.
They flattered him by what they told him, but they were only lying.
37 Mutta heidän sydämensä ei ollut oikia hänen puoleensa, ja ei he pitäneet uskollisesti hänen liittoansa.
Deep down they were not sincere, and did not keep the agreement they had with him.
38 Mutta hän oli armollinen, ja antoi pahat teot anteeksi, ja ei hukuttanut heitä; ja hän käänsi pois usein vihansa, ettei hän laskenut kaikkea vihaansa menemään.
But being compassionate he pardoned their guilt and did not destroy all of them. He often held back his anger—he did not pour out all his fury.
39 Sillä hän muisti heidän lihaksi, tuuleksi, joka menee pois ja ei palaja.
He remembered their mortality—that they were like a puff of wind that would not return.
40 Kuinka usein he vihoittivat hänen korvessa ja kehoittivat hänen erämaassa?
How often they rebelled against him in the wilderness, giving him grief in the desert!
41 Ja he kiusasivat taas Jumalaa joka aika, ja laittivat pyhää Israelissa.
Again and again they provoked God, causing pain to the Holy One of Israel.
42 Ei he muistaneet hänen kättänsä sinä päivänä, jona hän lunasti heitä vihollisista:
They did not remember his strength when he rescued them from their oppressors,
43 Niinkuin hän oli merkkinsä Egyptissä tehnyt, ja ihmeensä Zoanin kedolla,
performing miracles in Egypt, doing wonderful things on the plain of Zoan.
44 Koska hän heidän virtansa vereksi muutti, ettei he ojistansa taitaneet juoda:
There he turned their rivers and their streams into blood so that no one could drink from them.
45 Koska hän turilaat heidän sekaansa lähetti, jotka heitä söivät, ja sammakot, jotka heitä hukuttivat;
He sent flies among them to destroy them, and frogs to ruin everything.
46 Ja antoi heidän tulonsa ruohomadoille, ja heidän työnsä heinäsirkoille;
He gave their crops to locusts; everything they worked had for was taken by locusts.
47 Koska hän rakeilla heidän viinapuunsa löi, ja heidän metsäfikunansa jääkivillä;
He destroyed their vines with hail, and their fig trees with freezing rain.
48 Koska hän löi heidän karjansa rakeilla, ja heidän laumansa pitkäisen tulella;
He handed over their cattle to hail and their flocks to lightning bolts.
49 Hän lähetti heidän päällensä vihansa, närkästyksen, julmuuden ja ahdistuksen, pahain enkelien lähettämisellä;
He poured out on them his fierce anger—rage and hostility and anguish—sending a band of destroying angels against them.
50 Hän päästi vihansa heidän sekaansa, ja ei päästänyt heidän sielujansa kuolemasta, ja heidän eläimensä rutolla kuoletti;
He sent his unrestrained anger against them; he did not spare them from death, handing them over to the plague.
51 Koska hän kaikki esikoiset löi Egyptissä, ensimäiset perilliset Hamin majoissa,
He struck down all the firstborn of Egypt, the first to be conceived in the tents of Ham.
52 Ja antoi kansansa vaeltaa niinkuin lampaat, ja vei heidät niinkuin lauman korvessa,
But he led out his people like sheep, and guided them like a flock in the wilderness.
53 Ja saatti heitä turvallisesti, ettei he peljänneet; vaan heidän vihollisensa peitti meri.
He led them to safety, and they were not afraid. He drowned their enemies in the sea.
54 Ja hän vei heitä pyhänsä rajoihin, tämän vuoren tykö, jonka hänen oikia kätensä saanut oli.
He brought them to the border of his holy land, to this mountainous land that he had conquered for them.
55 Ja hän ajoi pois heidän edestänsä pakanat, ja jakoi heille perimisen arvalla: ja niiden majoissa antoi hän Israelin sukukunnat asua.
He drove out the heathen nations before them. He divided up the land for them to own. He settled the tribes of Israel in their tents.
56 Mutta he kiusasivat ja vihoittivat korkian Jumalan, ja ei pitäneet hänen todistuksiansa.
But they provoked God Most High, rebelling against him. They did not follow what he had told them.
57 Vaan he palasivat takaperin ja petollisesti luopuivat pois niinkuin heidän isänsäkin: poikkesivat pois niinkuin hellinnyt joutsi.
Just like their forefathers they turned away from God and were unfaithful to him, as twisted as a defective bow.
58 Ja he vihoittivat hänen korkeuksillansa ja kehoittivat häntä epäjumalainsa kuvilla.
They made him angry with their pagan high places of worship; they made him jealous with their idols.
59 Ja kuin Jumala sen kuuli, niin hän närkästyi, ja hylkäsi kovin Israelin,
When God heard their worship he became furious and he totally rejected Israel.
60 Niin että hän luopui asuinsiastansa Silossa, siitä majasta, jonka hän ihmisten sekaan asetti,
He abandoned his place at Shiloh, the Tabernacle where he lived among the people.
61 Ja antoi heidän voimansa vankeuteen, ja heidän kauneutensa vihollisten käsiin.
He surrendered the Ark of his power, allowing it to be captured; handing it over into enemy hands.
62 Ja hän hylkäsi kansansa miekan alle, ja närkästyi perimistänsä vastaan.
He handed over his people to be slaughtered by the sword; he was furious with his chosen people.
63 Heidän parhaat nuorukaisensa kulutti tuli, ja heidän neitseensä ei tulleet häävirsillä kunnioitetuksi.
Their young men were destroyed by fire; their young women had no wedding songs.
64 Heidän pappinsa kaatuivat miekalla; ja heidän leskensä ei itkeneet,
Their priests were killed by the sword; their widows were unable to mourn.
65 Ja Herra heräsi niinkuin joku makaavainen, niinkuin joku väkevä luihkaaja viinan juomisesta,
Then the Lord woke up as if from sleep, as a warrior sobering up from drinking wine.
66 Ja löi vihollistansa perävieriin, ja pani ijankaikkisen häpiän heidän päällensä,
He defeated his enemies, striking them on the back, causing them everlasting shame.
67 Ja heitti Josephin majan pois, ja ei valinnut Ephraimin sukukuntaa.
He rejected the descendants of Joseph, and did not choose the tribe of Ephraim.
68 Vaan hän valitsi Juudan sukukunnan, Zionin vuoren, jota hän rakasti,
Instead he chose the tribe of Judah, and Mount Zion which he loves.
69 Ja rakensi pyhänsä korkialle, niinkuin ijankaikkisesti pysyväisen maan,
There he built his sanctuary, high like the heavens, on earth that he made to last forever.
70 Ja valitsi palveliansa Davidin, ja otti hänen lammashuoneesta.
He chose his servant David, taking him from the sheep pens,
71 Imettävistä lampaista haki hän hänen, että hän hänen kanssansa Jakobin kaitsis, ja Israelin hänen perimisensä.
taking him from caring for the sheep and lambs to be a shepherd to the descendants of Jacob—God's special people, Israel.
72 Ja hän kaitsi heitä kaikella sydämensä vakuudella, ja hallitsi heitä kaikella ahkeruudella.
Like a shepherd, he took care of them with sincere devotion, leading them with skillful hands.
