Psalmien 78
1 Asaphin opetus. Kuule, kansani, minun lakini: kallistakaat korvanne minun suuni sanoihin.
The understanding of Asaph. O my people, attend to my law. Incline your ears to the words of my mouth.
2 Minä avaan suuni sananlaskuun, ja vanhat tapaukset mainitsen,
I will open my mouth in parables. I will speak about concepts that are from the beginning.
3 Jotka me kuulleet olemme ja tiedämme, ja meidän isämme meille jutelleet ovat,
We have heard and known such great things, as our fathers have described to us.
4 Ettemme sitä salaisi heidän lapsiltansa, jälkeentulevaiselta sukukunnalta, julistain Herran kiitoksia, ja hänen voimaansa ja ihmeitänsä, jotka hän on tehnyt.
These things have not been hidden from their sons in any generation: declaring the praises of the Lord, and his virtues, and the wonders that he has done.
5 Hän sääsi todistuksen Jakobissa, ja antoi lain Israelissa, jonka hän käski meidän isäimme opettaa lapsillensa,
And he has received testimony with Jacob, and he has set a law within Israel. Such great things, he has commanded our fathers, so as to make these things known to their sons,
6 Että vastatulevaiset oppisivat, ja lapset, jotka vielä syntyvät: kuin he kasvavat, että hekin myös ilmoittaisivat lapsillensa;
so that another generation might know them, and so that the sons, who will be born and who will grow up, shall describe them to their sons.
7 Että he panisivat toivonsa Jumalaan ja ei unohtaisi Jumalan tekoja, vaan pitäisivät hänen käskynsä,
So then, may they put their hope in God, and may they not forget the works of God, and may they seek his commandments.
8 Ja ei olisi niinkuin heidän isänsä, vastahakoinen ja kankia suku, joka ei vahvistanut sydäntänsä, ja heidän henkensä ei riippunut uskollisesti Jumalassa;
May they not become like their fathers, a perverse and exasperating generation: a generation that does not straighten their heart and whose spirit is not trustworthy with God.
9 Niinkuin Ephraimin lapset, sota-aseilla varustetut joutsimiehet, pakenivat sodan ajalla.
The sons of Ephraim, who bend and shoot the bow, have been turned back in the day of battle.
10 Ei he pitäneet Jumalan liittoa, ja ei vaeltaneet hänen laissansa.
They have not kept the covenant of God. And they were not willing to walk in his law.
11 Ja he unohtivat hänen tekonsa ja ihmeensä, jotka hän heille osottanut oli.
And they have been forgetful of his benefits, and of his miracle, which he revealed to them.
12 Heidän isäinsä edessä teki hän ihmeitä, Egyptin maassa, Zoanin kedolla.
He performed miracles in the sight of their fathers, in the land of Egypt, in the field of Tanis.
13 Hän halkasi meren ja vei heitä sen lävitse, ja asetti vedet niinkuin roukkion.
He broke the sea and he led them through. And he stationed the waters, as if in a vessel.
14 Ja hän talutti heitä yli päivää pilvellä, yli yötä tulen valolla.
And he led them with a cloud by day, and with illumination by fire throughout the night.
15 Hän halkasi kalliot korvessa, ja juotti heitä vedellä yltäkyllä.
He broke through the rock in the wasteland, and he gave them to drink, as if from the great abyss.
16 Ja hän laski ojat vuotamaan kalliosta, niin että vedet siitä vuosivat niinkuin virrat.
He brought forth water from the rock, and he conducted the waters, as if they were rivers.
17 Ja vielä he sittenkin syntiä tekivät häntä vastaan, ja vihoittivat korkeimman korvessa.
And yet, they continued to sin against him. In a waterless place, they provoked the Most High with resentment.
18 He kiusasivat Jumalaa sydämessänsä, anoen ruokaa sielullensa.
And they tempted God in their hearts, by asking for food according to their desires.
19 He puhuivat Jumalaa vastaan ja sanoivat: voineeko Jumala valmistaa pöydän korvessa?
And they spoke badly about God. They said, “Would God be able to prepare a table in the desert?
20 Katso, kyllä tosin hän kallioon löi, ja vedet vuosivat, ja ojat juoksivat; mutta voineeko hän myös leipää antaa, eli kansallensa lihaa toimittaa?
He struck the rock, and so waters flowed and the torrents flooded, but would even he be able to provide bread, or provide a table, for his people?”
21 Kuin Herra sen kuuli, vihastui hän: ja tuli sytytettiin Jakobissa, ja julmuus tuli Israelin päälle,
Therefore, the Lord heard, and he was dismayed, and a fire was kindled within Jacob, and an anger ascended into Israel.
22 Ettei he uskoneet Jumalan päälle, ja ei uskaltaneet hänen apuunsa.
For they neither put their trust in God, nor did they hope in his salvation.
23 Ja hän käski pilviä ylhäältä, ja avasi taivaan ovet,
And he commanded the clouds from above, and he opened the doors of heaven.
24 Ja antoi sataa heille mannaa syödäksensä, ja antoi heille taivaan leipää.
And he rained down manna upon them to eat, and he gave them the bread of heaven.
25 He söivät väkeväin leipää: hän lähetti heille kyllä ruokaa ravinnoksi.
Man ate the bread of Angels. He sent them provisions in abundance.
26 Hän antoi itätuulen puhaltaa taivaan alla, ja väkevyydellänsä kehoitti hän etelätuulen,
He transferred the south wind from heaven, and, in his virtue, he brought in the Southwest wind.
27 Ja antoi sataa, niinkuin tomua, lihaa heille, ja lintuja niinkuin santaa meressä,
And he rained down flesh upon them, as if it were dust, and feathered birds, as if they were the sand of the sea.
28 Ja salli langeta keskelle heidän leiriänsä, joka paikassa kuin he asuivat.
And they fell down in the midst of their camp, encircling their tabernacles.
29 Niin he söivät ja yltäkyllä ravittiin: ja hän antoi heille heidän himonsa,
And they ate until they were greatly satisfied, and he brought to them according to their desires.
30 Kuin ei he vielä lakanneet himoitsemasta, ja ruoka oli vielä heidän suussansa,
They were not cheated out of what they wanted. Their food was still in their mouth,
31 Tuli Jumalan viha heidän päällensä, ja tappoi jaloimmat heidän seastansa, ja parahimmat Israelissa hän maahan löi.
and then the wrath of God came upon them. And he slew the fat ones among them, and he impeded the elect of Israel.
32 Mutta vielä sittenkin kaikissa näissä he syntiä tekivät ja ei uskoneet hänen ihmeitänsä.
In all these things, they continued to sin, and they were not trustworthy with his miracles.
33 Sentähden lopetti hän heidän päivänsä turhuudessa, ja heidän vuotensa kiiruhtain.
And their days faded away into vanity, and their years with haste.
34 Kuin hän heitä tappoi, etsivät he häntä: ja he palasivat ja tulivat varhain Jumalan tykö,
When he slew them, then they sought him. And they returned, and they drew near to him in the early morning.
35 Ja muistelivat, että Jumala on heidän turvansa, ja Jumala korkein heidän lunastajansa.
And they were mindful that God is their helper and that the Most High God is their redeemer.
36 Ja he puhuivat hänelle ulkokullaisesti suullansa, ja valehtelivat hänelle kielellänsä.
And they chose him with their mouth, and then they lied to him with their tongue.
37 Mutta heidän sydämensä ei ollut oikia hänen puoleensa, ja ei he pitäneet uskollisesti hänen liittoansa.
For their heart was not upright with him, nor have they been living faithfully in his covenant.
38 Mutta hän oli armollinen, ja antoi pahat teot anteeksi, ja ei hukuttanut heitä; ja hän käänsi pois usein vihansa, ettei hän laskenut kaikkea vihaansa menemään.
Yet he is merciful, and he will pardon their sins. And he will not destroy them. And he has abundantly turned aside his own wrath. And he did not enflame his wrath entirely.
39 Sillä hän muisti heidän lihaksi, tuuleksi, joka menee pois ja ei palaja.
And he remembered that they are flesh: with a spirit that goes forth and does not return.
40 Kuinka usein he vihoittivat hänen korvessa ja kehoittivat hänen erämaassa?
How often did they provoke him in the desert and stir him to wrath in a waterless place?
41 Ja he kiusasivat taas Jumalaa joka aika, ja laittivat pyhää Israelissa.
And they turned back and tempted God, and they exasperated the Holy One of Israel.
42 Ei he muistaneet hänen kättänsä sinä päivänä, jona hän lunasti heitä vihollisista:
They did not remember his hand, in the day that he redeemed them from the hand of the one troubling them.
43 Niinkuin hän oli merkkinsä Egyptissä tehnyt, ja ihmeensä Zoanin kedolla,
Thus, he positioned his signs in Egypt and his wonders in the field of Tanis.
44 Koska hän heidän virtansa vereksi muutti, ettei he ojistansa taitaneet juoda:
And he turned their rivers into blood, along with their rain showers, so that they could not drink.
45 Koska hän turilaat heidän sekaansa lähetti, jotka heitä söivät, ja sammakot, jotka heitä hukuttivat;
He sent among them the common fly, and it devoured them, and the frog, and it scattered them.
46 Ja antoi heidän tulonsa ruohomadoille, ja heidän työnsä heinäsirkoille;
And he gave up their fruits to mold and their labors to the locust.
47 Koska hän rakeilla heidän viinapuunsa löi, ja heidän metsäfikunansa jääkivillä;
And he slew their vineyards with hail and their mulberry trees with severe frost.
48 Koska hän löi heidän karjansa rakeilla, ja heidän laumansa pitkäisen tulella;
And he delivered their cattle to the hail and their possessions to fire.
49 Hän lähetti heidän päällensä vihansa, närkästyksen, julmuuden ja ahdistuksen, pahain enkelien lähettämisellä;
And he sent the wrath of his indignation among them: indignation and wrath and tribulation, sent forth by evil angels.
50 Hän päästi vihansa heidän sekaansa, ja ei päästänyt heidän sielujansa kuolemasta, ja heidän eläimensä rutolla kuoletti;
He made way for the path of his anger. He did not spare their souls from death. And he enclosed their beasts of burden in death.
51 Koska hän kaikki esikoiset löi Egyptissä, ensimäiset perilliset Hamin majoissa,
And he struck all the first-born in the land of Egypt: the first-fruits of all their labor in the tabernacles of Ham.
52 Ja antoi kansansa vaeltaa niinkuin lampaat, ja vei heidät niinkuin lauman korvessa,
And he took away his own people like sheep, and he led them through the wilderness like a flock.
53 Ja saatti heitä turvallisesti, ettei he peljänneet; vaan heidän vihollisensa peitti meri.
And he led them out in hope, and they did not fear. And the sea covered their enemies.
54 Ja hän vei heitä pyhänsä rajoihin, tämän vuoren tykö, jonka hänen oikia kätensä saanut oli.
And he led them to the mountain of his sanctification: the mountain that his right hand had acquired. And he cast out the Gentiles before their face. And he divided their land by lot to them, with a line of distribution.
55 Ja hän ajoi pois heidän edestänsä pakanat, ja jakoi heille perimisen arvalla: ja niiden majoissa antoi hän Israelin sukukunnat asua.
And he caused the tribes of Israel to dwell in their tabernacles.
56 Mutta he kiusasivat ja vihoittivat korkian Jumalan, ja ei pitäneet hänen todistuksiansa.
Yet they tempted and aggravated God Most High, and they did not keep his testaments.
57 Vaan he palasivat takaperin ja petollisesti luopuivat pois niinkuin heidän isänsäkin: poikkesivat pois niinkuin hellinnyt joutsi.
And they turned themselves aside, and they did not serve the covenant. In the same manner as their fathers, they were turned backwards, like a crooked bow.
58 Ja he vihoittivat hänen korkeuksillansa ja kehoittivat häntä epäjumalainsa kuvilla.
They impelled him to anger on their hills, and they provoked him to rivalry with their graven images.
59 Ja kuin Jumala sen kuuli, niin hän närkästyi, ja hylkäsi kovin Israelin,
God listened, and he spurned them, and he reduced Israel greatly, almost to nothing.
60 Niin että hän luopui asuinsiastansa Silossa, siitä majasta, jonka hän ihmisten sekaan asetti,
And he rejected the tabernacle of Shiloh, his tabernacle where he had dwelt among men.
61 Ja antoi heidän voimansa vankeuteen, ja heidän kauneutensa vihollisten käsiin.
And he delivered their virtue into captivity, and their beauty into the hands of the enemy.
62 Ja hän hylkäsi kansansa miekan alle, ja närkästyi perimistänsä vastaan.
And he enclosed his people with the sword, and he spurned his inheritance.
63 Heidän parhaat nuorukaisensa kulutti tuli, ja heidän neitseensä ei tulleet häävirsillä kunnioitetuksi.
Fire consumed their young men, and their virgins were not lamented.
64 Heidän pappinsa kaatuivat miekalla; ja heidän leskensä ei itkeneet,
Their priests fell by the sword, and their widows did not weep.
65 Ja Herra heräsi niinkuin joku makaavainen, niinkuin joku väkevä luihkaaja viinan juomisesta,
And the Lord was awakened, as if out of sleep, and like a powerful man impaired by wine.
66 Ja löi vihollistansa perävieriin, ja pani ijankaikkisen häpiän heidän päällensä,
And he struck his enemies on the back. He gave them over to everlasting disgrace.
67 Ja heitti Josephin majan pois, ja ei valinnut Ephraimin sukukuntaa.
And he rejected the tabernacle of Joseph, and he did not choose the tribe of Ephraim.
68 Vaan hän valitsi Juudan sukukunnan, Zionin vuoren, jota hän rakasti,
But he chose the tribe of Judah: mount Zion, which he loved.
69 Ja rakensi pyhänsä korkialle, niinkuin ijankaikkisesti pysyväisen maan,
And he built up his sanctuary, like a single-horned beast, in the land that he founded for all ages.
70 Ja valitsi palveliansa Davidin, ja otti hänen lammashuoneesta.
And he chose his servant David, and he took him from the flocks of the sheep: he received him from following the ewes with their young,
71 Imettävistä lampaista haki hän hänen, että hän hänen kanssansa Jakobin kaitsis, ja Israelin hänen perimisensä.
in order to pasture Jacob his servant and Israel his inheritance.
72 Ja hän kaitsi heitä kaikella sydämensä vakuudella, ja hallitsi heitä kaikella ahkeruudella.
And he fed them with the innocence of his heart. And he led them with the understanding of his hands.
