Psalmien 78
1 Asaphin opetus. Kuule, kansani, minun lakini: kallistakaat korvanne minun suuni sanoihin.
Maschil. Of Asaph. Give ear, O my people, to my law; let your ears be bent down to the words of my mouth.
2 Minä avaan suuni sananlaskuun, ja vanhat tapaukset mainitsen,
Opening my mouth I will give out a story, even the dark sayings of old times;
3 Jotka me kuulleet olemme ja tiedämme, ja meidän isämme meille jutelleet ovat,
Which have come to our hearing and our knowledge, as they were given to us by our fathers.
4 Ettemme sitä salaisi heidän lapsiltansa, jälkeentulevaiselta sukukunnalta, julistain Herran kiitoksia, ja hänen voimaansa ja ihmeitänsä, jotka hän on tehnyt.
We will not keep them secret from our children; we will make clear to the coming generation the praises of the Lord and his strength, and the great works of wonder which he has done.
5 Hän sääsi todistuksen Jakobissa, ja antoi lain Israelissa, jonka hän käski meidän isäimme opettaa lapsillensa,
He put up a witness in Jacob, and made a law in Israel; which he gave to our fathers so that they might give knowledge of them to their children;
6 Että vastatulevaiset oppisivat, ja lapset, jotka vielä syntyvät: kuin he kasvavat, että hekin myös ilmoittaisivat lapsillensa;
So that the generation to come might have knowledge of them, even the children of the future, who would give word of them to their children;
7 Että he panisivat toivonsa Jumalaan ja ei unohtaisi Jumalan tekoja, vaan pitäisivät hänen käskynsä,
So that they might put their hope in God, and not let God's works go out of their minds, but keep his laws;
8 Ja ei olisi niinkuin heidän isänsä, vastahakoinen ja kankia suku, joka ei vahvistanut sydäntänsä, ja heidän henkensä ei riippunut uskollisesti Jumalassa;
And not be like their fathers, a stiff-necked and uncontrolled generation; a generation whose heart was hard, whose spirit was not true to God.
9 Niinkuin Ephraimin lapset, sota-aseilla varustetut joutsimiehet, pakenivat sodan ajalla.
The children of Ephraim, armed with bows, were turned back on the day of the fight.
10 Ei he pitäneet Jumalan liittoa, ja ei vaeltaneet hänen laissansa.
They were not ruled by God's word, and they would not go in the way of his law;
11 Ja he unohtivat hänen tekonsa ja ihmeensä, jotka hän heille osottanut oli.
They let his works go out of their memory, and the wonders which he had made them see.
12 Heidän isäinsä edessä teki hän ihmeitä, Egyptin maassa, Zoanin kedolla.
He did great works before the eyes of their fathers, in the land of Egypt, in the fields of Zoan.
13 Hän halkasi meren ja vei heitä sen lävitse, ja asetti vedet niinkuin roukkion.
The sea was cut in two so that they might go through; the waters were massed together on this side and on that.
14 Ja hän talutti heitä yli päivää pilvellä, yli yötä tulen valolla.
In the daytime he was guiding them in the cloud, and all through the night with a light of fire.
15 Hän halkasi kalliot korvessa, ja juotti heitä vedellä yltäkyllä.
The rocks of the waste land were broken by his power, and he gave them drink as out of the deep waters.
16 Ja hän laski ojat vuotamaan kalliosta, niin että vedet siitä vuosivat niinkuin virrat.
He made streams come out of the rock; and waters came flowing down like rivers.
17 Ja vielä he sittenkin syntiä tekivät häntä vastaan, ja vihoittivat korkeimman korvessa.
And they went on sinning against him even more, turning away from the Most High in the waste land;
18 He kiusasivat Jumalaa sydämessänsä, anoen ruokaa sielullensa.
Testing God in their hearts, requesting meat for their desire.
19 He puhuivat Jumalaa vastaan ja sanoivat: voineeko Jumala valmistaa pöydän korvessa?
They said bitter words against God, saying, Is God able to make ready a table in the waste land?
20 Katso, kyllä tosin hän kallioon löi, ja vedet vuosivat, ja ojat juoksivat; mutta voineeko hän myös leipää antaa, eli kansallensa lihaa toimittaa?
See, the rock was cut open by his power, so that the water came rushing out, and overflowing streams; is he able to give us bread? is he able to get meat for his people?
21 Kuin Herra sen kuuli, vihastui hän: ja tuli sytytettiin Jakobissa, ja julmuus tuli Israelin päälle,
So these things came to the Lord's ears, and he was angry; and a fire was lighted against Jacob, and wrath came up against Israel;
22 Ettei he uskoneet Jumalan päälle, ja ei uskaltaneet hänen apuunsa.
Because they had no faith in God, and no hope in his salvation.
23 Ja hän käski pilviä ylhäältä, ja avasi taivaan ovet,
And he gave orders to the clouds on high, and the doors of heaven were open;
24 Ja antoi sataa heille mannaa syödäksensä, ja antoi heille taivaan leipää.
And he sent down manna like rain for their food, and gave them the grain of heaven.
25 He söivät väkeväin leipää: hän lähetti heille kyllä ruokaa ravinnoksi.
Man took part in the food of strong ones; he sent them meat in full measure.
26 Hän antoi itätuulen puhaltaa taivaan alla, ja väkevyydellänsä kehoitti hän etelätuulen,
He sent an east wind from heaven, driving on the south wind by his power.
27 Ja antoi sataa, niinkuin tomua, lihaa heille, ja lintuja niinkuin santaa meressä,
He sent down meat on them like dust, and feathered birds like the sand of the sea,
28 Ja salli langeta keskelle heidän leiriänsä, joka paikassa kuin he asuivat.
And he let it come down into their resting-place, round about their tents.
29 Niin he söivät ja yltäkyllä ravittiin: ja hän antoi heille heidän himonsa,
So they had food and were full; for he gave them their desire;
30 Kuin ei he vielä lakanneet himoitsemasta, ja ruoka oli vielä heidän suussansa,
But they were not turned from their desires; and while the food was still in their mouths,
31 Tuli Jumalan viha heidän päällensä, ja tappoi jaloimmat heidän seastansa, ja parahimmat Israelissa hän maahan löi.
The wrath of God came on them, and put to death the fattest of them, and put an end to the young men of Israel.
32 Mutta vielä sittenkin kaikissa näissä he syntiä tekivät ja ei uskoneet hänen ihmeitänsä.
For all this they went on sinning even more, and had no faith in his great wonders.
33 Sentähden lopetti hän heidän päivänsä turhuudessa, ja heidän vuotensa kiiruhtain.
So their days were wasted like a breath, and their years in trouble.
34 Kuin hän heitä tappoi, etsivät he häntä: ja he palasivat ja tulivat varhain Jumalan tykö,
When he sent death on them, then they made search for him; turning to him and looking for him with care;
35 Ja muistelivat, että Jumala on heidän turvansa, ja Jumala korkein heidän lunastajansa.
In the memory that God was their Rock, and the Most High God their saviour.
36 Ja he puhuivat hänelle ulkokullaisesti suullansa, ja valehtelivat hänelle kielellänsä.
But their lips were false to him, and their tongues were untrue to him;
37 Mutta heidän sydämensä ei ollut oikia hänen puoleensa, ja ei he pitäneet uskollisesti hänen liittoansa.
And their hearts were not right with him, and they did not keep their agreement with him.
38 Mutta hän oli armollinen, ja antoi pahat teot anteeksi, ja ei hukuttanut heitä; ja hän käänsi pois usein vihansa, ettei hän laskenut kaikkea vihaansa menemään.
But he, being full of pity, has forgiveness for sin, and does not put an end to man: frequently turning back his wrath, and not being violently angry.
39 Sillä hän muisti heidän lihaksi, tuuleksi, joka menee pois ja ei palaja.
So he kept in mind that they were only flesh; a breath which is quickly gone, and will not come again.
40 Kuinka usein he vihoittivat hänen korvessa ja kehoittivat hänen erämaassa?
How frequently did they go against him in the waste land, and give him cause for grief in the dry places!
41 Ja he kiusasivat taas Jumalaa joka aika, ja laittivat pyhää Israelissa.
Again they put God to the test, and gave pain to the Holy One of Israel.
42 Ei he muistaneet hänen kättänsä sinä päivänä, jona hän lunasti heitä vihollisista:
They did not keep in mind the work of his hand, or the day when he took them from the power of their haters;
43 Niinkuin hän oli merkkinsä Egyptissä tehnyt, ja ihmeensä Zoanin kedolla,
How he had done his signs in Egypt, and his wonders in the field of Zoan;
44 Koska hän heidän virtansa vereksi muutti, ettei he ojistansa taitaneet juoda:
So that their rivers were turned to blood, and they were not able to get drink from their streams.
45 Koska hän turilaat heidän sekaansa lähetti, jotka heitä söivät, ja sammakot, jotka heitä hukuttivat;
He sent different sorts of flies among them, poisoning their flesh; and frogs for their destruction.
46 Ja antoi heidän tulonsa ruohomadoille, ja heidän työnsä heinäsirkoille;
He gave the increase of their fields to worms, the fruits of their industry to the locusts.
47 Koska hän rakeilla heidän viinapuunsa löi, ja heidän metsäfikunansa jääkivillä;
He sent ice for the destruction of their vines; their trees were damaged by the bitter cold.
48 Koska hän löi heidän karjansa rakeilla, ja heidän laumansa pitkäisen tulella;
Ice was rained down on their cattle; thunderstorms sent destruction among the flocks.
49 Hän lähetti heidän päällensä vihansa, närkästyksen, julmuuden ja ahdistuksen, pahain enkelien lähettämisellä;
He sent on them the heat of his wrath, his bitter disgust, letting loose evil angels among them.
50 Hän päästi vihansa heidän sekaansa, ja ei päästänyt heidän sielujansa kuolemasta, ja heidän eläimensä rutolla kuoletti;
He let his wrath have its way; he did not keep back their soul from death, but gave their life to disease.
51 Koska hän kaikki esikoiset löi Egyptissä, ensimäiset perilliset Hamin majoissa,
He gave to destruction all the first sons of Egypt; the first-fruits of their strength in the tents of Ham;
52 Ja antoi kansansa vaeltaa niinkuin lampaat, ja vei heidät niinkuin lauman korvessa,
But he took his people out like sheep, guiding them in the waste land like a flock.
53 Ja saatti heitä turvallisesti, ettei he peljänneet; vaan heidän vihollisensa peitti meri.
He took them on safely so that they had no fear; but their haters were covered by the sea.
54 Ja hän vei heitä pyhänsä rajoihin, tämän vuoren tykö, jonka hänen oikia kätensä saanut oli.
And he was their guide to his holy land, even to the mountain, which his right hand had made his;
55 Ja hän ajoi pois heidän edestänsä pakanat, ja jakoi heille perimisen arvalla: ja niiden majoissa antoi hän Israelin sukukunnat asua.
Driving out nations before them, marking out the line of their heritage, and giving the people of Israel their tents for a resting-place.
56 Mutta he kiusasivat ja vihoittivat korkian Jumalan, ja ei pitäneet hänen todistuksiansa.
But they were bitter against the Most High God, testing him, and not keeping his laws;
57 Vaan he palasivat takaperin ja petollisesti luopuivat pois niinkuin heidän isänsäkin: poikkesivat pois niinkuin hellinnyt joutsi.
Their hearts were turned back and untrue like their fathers; they were turned to one side like a twisted bow.
58 Ja he vihoittivat hänen korkeuksillansa ja kehoittivat häntä epäjumalainsa kuvilla.
They made him angry with their high places; moving him to wrath with their images.
59 Ja kuin Jumala sen kuuli, niin hän närkästyi, ja hylkäsi kovin Israelin,
When this came to God's ears he was very angry, and gave up Israel completely;
60 Niin että hän luopui asuinsiastansa Silossa, siitä majasta, jonka hän ihmisten sekaan asetti,
So that he went away from the holy place in Shiloh, the tent which he had put among men;
61 Ja antoi heidän voimansa vankeuteen, ja heidän kauneutensa vihollisten käsiin.
And he let his strength be taken prisoner, and gave his glory into the hands of his hater.
62 Ja hän hylkäsi kansansa miekan alle, ja närkästyi perimistänsä vastaan.
He gave his people up to the sword, and was angry with his heritage.
63 Heidän parhaat nuorukaisensa kulutti tuli, ja heidän neitseensä ei tulleet häävirsillä kunnioitetuksi.
Their young men were burned in the fire; and their virgins were not praised in the bride-song.
64 Heidän pappinsa kaatuivat miekalla; ja heidän leskensä ei itkeneet,
Their priests were put to death by the sword, and their widows made no weeping for them.
65 Ja Herra heräsi niinkuin joku makaavainen, niinkuin joku väkevä luihkaaja viinan juomisesta,
Then was the Lord like one awaking from sleep, and like a strong man crying out because of wine.
66 Ja löi vihollistansa perävieriin, ja pani ijankaikkisen häpiän heidän päällensä,
His haters were turned back by his blows and shamed for ever.
67 Ja heitti Josephin majan pois, ja ei valinnut Ephraimin sukukuntaa.
And he put the tent of Joseph on one side, and took not the tribe of Ephraim;
68 Vaan hän valitsi Juudan sukukunnan, Zionin vuoren, jota hän rakasti,
But he took the tribe of Judah for himself, and the mountain of Zion, in which he had pleasure.
69 Ja rakensi pyhänsä korkialle, niinkuin ijankaikkisesti pysyväisen maan,
And he made his holy place like the high heaven, like the earth which is fixed by him for ever.
70 Ja valitsi palveliansa Davidin, ja otti hänen lammashuoneesta.
He took David to be his servant, taking him from the place of the flocks;
71 Imettävistä lampaista haki hän hänen, että hän hänen kanssansa Jakobin kaitsis, ja Israelin hänen perimisensä.
From looking after the sheep which were giving milk, he took him to give food to Jacob his people, and to Israel his heritage.
72 Ja hän kaitsi heitä kaikella sydämensä vakuudella, ja hallitsi heitä kaikella ahkeruudella.
So he gave them food with an upright heart, guiding them by the wisdom of his hands.
