Psalmien 78

1 Asaphin opetus. Kuule, kansani, minun lakini: kallistakaat korvanne minun suuni sanoihin.

Mit Folk! vend dine Øren til min Lære, bøjer eders Øren til min Munds Tale!

2 Minä avaan suuni sananlaskuun, ja vanhat tapaukset mainitsen,

Jeg vil oplade min Mund med Ordsprog, jeg vil udgyde mørke Taler fra fordums Tid,

3 Jotka me kuulleet olemme ja tiedämme, ja meidän isämme meille jutelleet ovat,

dem, som vi have hørt og vide, og vore Fædre have fortalt os.

4 Ettemme sitä salaisi heidän lapsiltansa, jälkeentulevaiselta sukukunnalta, julistain Herran kiitoksia, ja hänen voimaansa ja ihmeitänsä, jotka hän on tehnyt.

Dette ville vi ikke dølge for deres Børn, for den Slægt, som kommer herefter, men forkynde Herrens megen Pris og hans Styrke og hans underfulde Gerninger, som han har gjort.

5 Hän sääsi todistuksen Jakobissa, ja antoi lain Israelissa, jonka hän käski meidän isäimme opettaa lapsillensa,

Han oprettede et Vidnesbyrd i Jakob og satte en Lov i Israel, i hvilken han bød vore Fædre at kundgøre dem for deres Børn,

6 Että vastatulevaiset oppisivat, ja lapset, jotka vielä syntyvät: kuin he kasvavat, että hekin myös ilmoittaisivat lapsillensa;

paa det den Slægt, som kom herefter, de Børn, som skulde fødes, kunde vide det, at de kunde staa op og fortælle det for deres Børn,

7 Että he panisivat toivonsa Jumalaan ja ei unohtaisi Jumalan tekoja, vaan pitäisivät hänen käskynsä,

og at de maatte sætte deres Haab paa Gud og ikke glemme Guds Gerninger, men bevare hans Bud;

8 Ja ei olisi niinkuin heidän isänsä, vastahakoinen ja kankia suku, joka ei vahvistanut sydäntänsä, ja heidän henkensä ei riippunut uskollisesti Jumalassa;

og at de ikke skulde vorde som deres Fædre, en modvillig og genstridig Slægt, en Slægt, som ikke beredte sit Hjerte, og hvis Aand ikke holdt trofast ved Gud.

9 Niinkuin Ephraimin lapset, sota-aseilla varustetut joutsimiehet, pakenivat sodan ajalla.

Efraims Børn vare rustede Bueskytter, men svigtede paa Stridens Dag.

10 Ei he pitäneet Jumalan liittoa, ja ei vaeltaneet hänen laissansa.

De holdt ikke Guds Pagt og vægrede sig ved at vandre i hans Lov.

11 Ja he unohtivat hänen tekonsa ja ihmeensä, jotka hän heille osottanut oli.

Og de glemte hans Gerninger og hans underfulde Ting, som han havde ladet dem se.

12 Heidän isäinsä edessä teki hän ihmeitä, Egyptin maassa, Zoanin kedolla.

For deres Fædre havde han gjort Undere i Ægyptens Land, paa Zoans Mark.

13 Hän halkasi meren ja vei heitä sen lävitse, ja asetti vedet niinkuin roukkion.

Han adskilte Havet og lod dem gaa igennem og optaarnede Vandet som en Dynge.

14 Ja hän talutti heitä yli päivää pilvellä, yli yötä tulen valolla.

Og han ledede dem om Dagen ved Skyen og den ganske Nat ved Ildens Lys.

15 Hän halkasi kalliot korvessa, ja juotti heitä vedellä yltäkyllä.

Han kløvede Klipper i Ørken og gav dem at drikke som af store Dyb.

16 Ja hän laski ojat vuotamaan kalliosta, niin että vedet siitä vuosivat niinkuin virrat.

Og han lod Bække strømme frem af Klippen og lod Vand rinde ned som Floder.

17 Ja vielä he sittenkin syntiä tekivät häntä vastaan, ja vihoittivat korkeimman korvessa.

Men de bleve endnu ved med at synde imod ham, med at være genstridige imod den Højeste i Ørken.

18 He kiusasivat Jumalaa sydämessänsä, anoen ruokaa sielullensa.

Og de fristede Gud i deres Hjerte, saa at de begærede Mad for deres Lyst.

19 He puhuivat Jumalaa vastaan ja sanoivat: voineeko Jumala valmistaa pöydän korvessa?

Og de talte imod Gud; de sagde: Mon Gud kan berede et Bord i Ørken?

20 Katso, kyllä tosin hän kallioon löi, ja vedet vuosivat, ja ojat juoksivat; mutta voineeko hän myös leipää antaa, eli kansallensa lihaa toimittaa?

Se, han har slaget Klippen, saa at der flød Vand, og Bækkene løb over; mon han og kan give Brød; mon han kan skaffe Kød for sit Folk?

21 Kuin Herra sen kuuli, vihastui hän: ja tuli sytytettiin Jakobissa, ja julmuus tuli Israelin päälle,

Derfor, da Herren hørte det, blev han fortørnet; og en Ild optændtes imod Jakob, og en Vrede opkom imod Israel,

22 Ettei he uskoneet Jumalan päälle, ja ei uskaltaneet hänen apuunsa.

fordi de ikke troede paa Gud og ikke forlode sig paa hans Frelse.

23 Ja hän käski pilviä ylhäältä, ja avasi taivaan ovet,

Og han bød Skyerne heroventil og oplod Himlenes Døre.

24 Ja antoi sataa heille mannaa syödäksensä, ja antoi heille taivaan leipää.

Og han lod Man regne paa dem til at æde og gav dem Himmelkorn.

25 He söivät väkeväin leipää: hän lähetti heille kyllä ruokaa ravinnoksi.

Hver aad de stærkes Brød; han sendte dem Mad til Mættelse.

26 Hän antoi itätuulen puhaltaa taivaan alla, ja väkevyydellänsä kehoitti hän etelätuulen,

Han lod Østenvejr fare frem under Himmelen og førte Søndenvejr frem ved sin Styrke.

27 Ja antoi sataa, niinkuin tomua, lihaa heille, ja lintuja niinkuin santaa meressä,

Og han lod Kød regne ned over dem som Støv og flyvende Fugle som Havets Sand.

28 Ja salli langeta keskelle heidän leiriänsä, joka paikassa kuin he asuivat.

Og han lod dem falde midt i sin Lejr, trindt omkring sine Boliger.

29 Niin he söivät ja yltäkyllä ravittiin: ja hän antoi heille heidän himonsa,

Og de aade og bleve saare mætte; han tilførte dem det, som de havde faaet Lyst til.

30 Kuin ei he vielä lakanneet himoitsemasta, ja ruoka oli vielä heidän suussansa,

De havde ikke styret deres Lyst, deres Mad var endnu i deres Mund:

31 Tuli Jumalan viha heidän päällensä, ja tappoi jaloimmat heidän seastansa, ja parahimmat Israelissa hän maahan löi.

Da opsteg Guds Vrede imod dem, og han ihjelslog nogle iblandt de kraftigste af dem; og han nedslog de unge Mænd i Israel.

32 Mutta vielä sittenkin kaikissa näissä he syntiä tekivät ja ei uskoneet hänen ihmeitänsä.

Med alt det syndede de endnu og troede ikke paa hans underfulde Gerninger.

33 Sentähden lopetti hän heidän päivänsä turhuudessa, ja heidän vuotensa kiiruhtain.

Derfor lod han deres Dage svinde hen i Forfængelighed og deres Aar i Forskrækkelse.

34 Kuin hän heitä tappoi, etsivät he häntä: ja he palasivat ja tulivat varhain Jumalan tykö,

Naar han slog dem ihjel, da søgte de ham, og de vendte om og søgte Gud aarle.

35 Ja muistelivat, että Jumala on heidän turvansa, ja Jumala korkein heidän lunastajansa.

Og de kom i Hu, at Gud var deres Klippe, og Gud, den Højeste, deres Genløser.

36 Ja he puhuivat hänelle ulkokullaisesti suullansa, ja valehtelivat hänelle kielellänsä.

Men de talte slesk for ham med deres Mund og løj for ham med deres Tunger.

37 Mutta heidän sydämensä ei ollut oikia hänen puoleensa, ja ei he pitäneet uskollisesti hänen liittoansa.

Men deres Hjerte var ikke fast med ham, og de bleve ikke bestandige i hans Pagt.

38 Mutta hän oli armollinen, ja antoi pahat teot anteeksi, ja ei hukuttanut heitä; ja hän käänsi pois usein vihansa, ettei hän laskenut kaikkea vihaansa menemään.

Dog, han er barmhjertig, han soner Misgerning og fordærver ikke; han vendte sin Vrede mangfoldige Gange bort fra dem og lod ej sin Harme helt bryde frem.

39 Sillä hän muisti heidän lihaksi, tuuleksi, joka menee pois ja ei palaja.

Og han kom i Hu, at de vare Kød, et Aandepust, som farer hen og ej kommer tilbage.

40 Kuinka usein he vihoittivat hänen korvessa ja kehoittivat hänen erämaassa?

Hvor tit vare de genstridige imod ham i Ørken, bedrøvede ham i de øde Steder.

41 Ja he kiusasivat taas Jumalaa joka aika, ja laittivat pyhää Israelissa.

Og de fristede Gud paany og mestrede den Hellige i Israel.

42 Ei he muistaneet hänen kättänsä sinä päivänä, jona hän lunasti heitä vihollisista:

De kom ikke hans Haand i Hu paa den Dag, da han udløste dem af Nød;

43 Niinkuin hän oli merkkinsä Egyptissä tehnyt, ja ihmeensä Zoanin kedolla,

da han satte sine Tegn i Ægypten og sine Undere paa Zoans Mark;

44 Koska hän heidän virtansa vereksi muutti, ettei he ojistansa taitaneet juoda:

da han forandrede deres Floder til Blod og deres Strømme, saa at de ikke kunde drikke af dem;

45 Koska hän turilaat heidän sekaansa lähetti, jotka heitä söivät, ja sammakot, jotka heitä hukuttivat;

og han sendte alle Haande Utøj paa dem, som aad dem, og Frøer, som voldte dem Fordærvelse;

46 Ja antoi heidän tulonsa ruohomadoille, ja heidän työnsä heinäsirkoille;

og han gav Kornormen deres Grøde og Græshoppen deres Arbejde;

47 Koska hän rakeilla heidän viinapuunsa löi, ja heidän metsäfikunansa jääkivillä;

han slog deres Vintræer med Hagelen og deres Morbærtræer med Isstykker;

48 Koska hän löi heidän karjansa rakeilla, ja heidän laumansa pitkäisen tulella;

og han overantvordede deres Dyr til Hagelen og deres Kvæg til Lynene;

49 Hän lähetti heidän päällensä vihansa, närkästyksen, julmuuden ja ahdistuksen, pahain enkelien lähettämisellä;

han sendte sin grumme Vrede paa dem, Harme og Fortørnelse og Angest, en Sending af Ulykkesbud;

50 Hän päästi vihansa heidän sekaansa, ja ei päästänyt heidän sielujansa kuolemasta, ja heidän eläimensä rutolla kuoletti;

han banede Vej for sin Vrede, han sparede ikke deres Sjæl fra Døden, og han overantvordede deres Liv til Pesten;

51 Koska hän kaikki esikoiset löi Egyptissä, ensimäiset perilliset Hamin majoissa,

og han slog alle førstefødte i Ægypten, Kraftens Førstegrøde i Kams Telte;

52 Ja antoi kansansa vaeltaa niinkuin lampaat, ja vei heidät niinkuin lauman korvessa,

men sit Folk lod han drage ud som Faareflokken og førte dem i Ørken som Hjorden;

53 Ja saatti heitä turvallisesti, ettei he peljänneet; vaan heidän vihollisensa peitti meri.

og han ledede dem tryggelig, at de ikke flygtede; men Havet skjulte deres Fjender.

54 Ja hän vei heitä pyhänsä rajoihin, tämän vuoren tykö, jonka hänen oikia kätensä saanut oli.

Og han førte dem til sin Helligheds Landemærke, til dette Bjerg, som hans højre Haand havde forhvervet;

55 Ja hän ajoi pois heidän edestänsä pakanat, ja jakoi heille perimisen arvalla: ja niiden majoissa antoi hän Israelin sukukunnat asua.

og han uddrev Hedningerne for deres Ansigt og lod disses Land tilfalde dem som Arvedel; og han lod Israels Stammer bo i deres Telte.

56 Mutta he kiusasivat ja vihoittivat korkian Jumalan, ja ei pitäneet hänen todistuksiansa.

Men de fristede Gud, den Højeste, og vare genstridige imod ham og agtede ikke paa hans Vidnesbyrd.

57 Vaan he palasivat takaperin ja petollisesti luopuivat pois niinkuin heidän isänsäkin: poikkesivat pois niinkuin hellinnyt joutsi.

Og de vendte sig bort og bleve troløse som deres Fædre, de sloge tilbage som en falsk Bue.

58 Ja he vihoittivat hänen korkeuksillansa ja kehoittivat häntä epäjumalainsa kuvilla.

Og de opirrede ham ved deres Høje og gjorde ham nidkær ved deres udskaarne Billeder.

59 Ja kuin Jumala sen kuuli, niin hän närkästyi, ja hylkäsi kovin Israelin,

Der Gud det hørte, da blev han fortørnet, og han foragtede Israel saare.

60 Niin että hän luopui asuinsiastansa Silossa, siitä majasta, jonka hän ihmisten sekaan asetti,

Han forlod Boligen i Silo, det Paulun, som han havde sat til at bo udi iblandt Menneskene.

61 Ja antoi heidän voimansa vankeuteen, ja heidän kauneutensa vihollisten käsiin.

Og han gav sin Magt i Fangenskab og sin Herlighed i Fjendens Haand.

62 Ja hän hylkäsi kansansa miekan alle, ja närkästyi perimistänsä vastaan.

Og han overantvordede sit Folk til Sværd og fortørnedes paa sin Arv.

63 Heidän parhaat nuorukaisensa kulutti tuli, ja heidän neitseensä ei tulleet häävirsillä kunnioitetuksi.

Ild fortærede deres unge Mandskab, og deres Jomfruer fik ingen Brudesang.

64 Heidän pappinsa kaatuivat miekalla; ja heidän leskensä ei itkeneet,

Deres Præster faldt for Sværdet, og deres Enker begræd dem ikke.

65 Ja Herra heräsi niinkuin joku makaavainen, niinkuin joku väkevä luihkaaja viinan juomisesta,

Da opvaagnede Herren som en sovende, som en Helt, der jubler af Vin.

66 Ja löi vihollistansa perävieriin, ja pani ijankaikkisen häpiän heidän päällensä,

Og han slog sine Fjender tilbage, han gjorde dem en evig Skam.

67 Ja heitti Josephin majan pois, ja ei valinnut Ephraimin sukukuntaa.

Og han forkastede Josefs Telt og udvalgte ikke Efraims Stamme;

68 Vaan hän valitsi Juudan sukukunnan, Zionin vuoren, jota hän rakasti,

men han udvalgte Judas Stamme, Zions Bjerg, som han elskede.

69 Ja rakensi pyhänsä korkialle, niinkuin ijankaikkisesti pysyväisen maan,

Og han byggede sin Helligdom lig Højderne, lig Jorden, hvilke han har grundfæstet evindelig.

70 Ja valitsi palveliansa Davidin, ja otti hänen lammashuoneesta.

Og han udvalgte David, sin Tjener, og tog ham fra Faarestierne;

71 Imettävistä lampaista haki hän hänen, että hän hänen kanssansa Jakobin kaitsis, ja Israelin hänen perimisensä.

fra Faarene, som gave Die, lod han ham komme at vogte Jakob sit Folk og Israel sin Arv.

72 Ja hän kaitsi heitä kaikella sydämensä vakuudella, ja hallitsi heitä kaikella ahkeruudella.

Og han vogtede dem efter sit Hjertes Oprigtighed og ledede dem med forstandig Haand.