Psalmien 77
1 Asaphin Psalmi, Jedutunin edestä, edelläveisaajalle. Minä huudan äänelläni Jumalaa: Jumalaa minä huudan, ja hän kuultelee minua.
Til songmeisteren, for Jedutun; ein salme av Asaf. Eg ropar til Gud, og eg vil skrika; eg ropar til Gud, og han vil venda øyra til meg.
2 Minun hätä-ajallani etsin minä Herraa: minun käteni on yöllä ojettu, ja ei lakkaa; sillä ei minun sieluni salli itseänsä lohduttaa.
Den Dagen eg er i naud, søkjer eg Herren, um natti retter eg ut handi, og ho vert ikkje trøytt, mi sjæl vil ikkje lata seg trøysta.
3 Minä ajattelen tosin Jumalan päälle, olen kuitenkin murheissani: minä tutkin, ja henkeni on sittekin ahdistuksessa, (Sela)
Eg vil koma Gud i hug og sukka, eg vil tenkja etter, og mi ånd vanmegtast. (Sela)
4 Sinä pidät minun silmäni, että he valvovat: minä olen niin voimatoin, etten minä voi puhua.
Du held augo mine vakande, eg er uroleg og talar ikkje.
5 Minä ajattelen vanhoja aikoja, entisiä vuosia:
Eg tenkjer på fordoms dagar, på lengst framfarne år.
6 Minä muistan yöllä minun kantelettani: minä puhun sydämelleni, ja minun henkeni tutkii:
Eg vil koma i hug min strengleik um natti, i mitt hjarta vil eg grunda, og mi ånd vil ransaka.
7 Heittäneekö Jumala pois ijankaikkisesti, ja ei yhtään armoa silleen osoittane?
Vil Herren æveleg støyta burt? vil han ikkje lenger visa nåde?
8 Puuttuneeko hänen laupiutensa ijankaikkisesti, ja olleeko lupauksella jo loppu suvusta sukuhun?
Er det for all tid ute med hans miskunn? Hev hans lovnad vorte upp i inkje frå ætt til ætt?
9 Onko Jumala unohtanut olla armollinen? ja sulkenut laupiutensa vihan tähden? (Sela)
Hev Gud gløymt å vera nådig? Eller hev han i vreide stengt for sin godhug? (Sela)
10 Minä sanoin: se on minun heikkouteni; mutta Ylimmäisen oikia käsi voi kaikki muuttaa.
Eg segjer: Dette er mi plåga, det er år frå høgre handi til den Høgste.
11 Sentähden minä muistan Herran töitä, ja minä ajattelen entisiä ihmeitäs,
Eg vil forkynna Herrens gjerningar, for eg vil minnast dine under frå fordoms tid.
12 Ja puhun kaikista sinun töistäs, ja sanon sinun teoistas.
Og eg vil tenkja etter alt ditt verk, og på dine store gjerningar vil eg grunda.
13 Jumala, sinun ties on pyhä: kussa on niin väkevää Jumalaa kuin sinä Jumala?
Gud, i heilagdom er din veg, kven er ein gud, stor som Gud?
14 Sinä olet se Jumala, joka ihmeitä tekee: sinä osoitit voimas kansain seassa.
Du er den Gud som gjer under; du hev kunngjort din styrke millom folkeslagi.
15 Sinä lunastit sinun kansas käsivarrellas, Jakobin ja Josephin lapset, (Sela)
Du hev løyst ditt folk ut med velde, borni åt Jakob og Josef. (Sela)
16 Vedet näkivät sinun, Jumala, vedet näkivät sinun ja vapisivat, ja syvyydet pauhasivat,
Vatni såg deg, Gud, vatni såg deg og bivra, ja, djupi skalv.
17 Paksut pilvet kaasivat vettä, pilvet jylisivät ja nuolet lensivät sekaan.
Skyerne gav vatn, himmelen dunde, ja, dine piler flaug ikring.
18 Se jylisi taivaassa, ja sinun leimaukses välkkyi maan piirin päälle: maa liikkui ja värisi siitä.
Di tora dunde i kvervelstormen, eldingar lyste upp jordriket, jordi skalv og riste.
19 Sinun ties oli meressä, ja sinun polkus olivat suurissa vesissä, ja ei sinun jälkiäs kenkään tuntenut.
I havet gjekk din veg, og dine stigar gjenom store vatn, og dine fotspor vart ikkje kjende.
20 Sinä veit kansas niinkuin lammaslauman, Moseksen ja Aaronin kautta.
Du førde ditt folk som ei hjord ved handi åt Moses og Aron.
