Psalmien 77
1 Asaphin Psalmi, Jedutunin edestä, edelläveisaajalle. Minä huudan äänelläni Jumalaa: Jumalaa minä huudan, ja hän kuultelee minua.
Psalmus Asaph, in finem, pro Idithum. Voce mea ad Dominum clamavi: voce mea ad Deum, et intendit mihi.
2 Minun hätä-ajallani etsin minä Herraa: minun käteni on yöllä ojettu, ja ei lakkaa; sillä ei minun sieluni salli itseänsä lohduttaa.
In die tribulationis meae Deum exquisivi, manibus meis nocte contra eum: et non sum deceptus. Renuit consolari anima mea,
3 Minä ajattelen tosin Jumalan päälle, olen kuitenkin murheissani: minä tutkin, ja henkeni on sittekin ahdistuksessa, (Sela)
memor fui Dei, et delectatus sum, et exercitatus sum: et defecit spiritus meus.
4 Sinä pidät minun silmäni, että he valvovat: minä olen niin voimatoin, etten minä voi puhua.
Anticipaverunt vigilias oculi mei: turbatus sum, et non sum locutus.
5 Minä ajattelen vanhoja aikoja, entisiä vuosia:
Cogitavi dies antiquos: et annos aeternos in mente habui.
6 Minä muistan yöllä minun kantelettani: minä puhun sydämelleni, ja minun henkeni tutkii:
Et meditatus sum nocte cum corde meo, et exercitabar, et scopebam spiritum meum.
7 Heittäneekö Jumala pois ijankaikkisesti, ja ei yhtään armoa silleen osoittane?
Numquid in aeternum proiiciet Deus: aut non apponet ut complacitior sit adhuc?
8 Puuttuneeko hänen laupiutensa ijankaikkisesti, ja olleeko lupauksella jo loppu suvusta sukuhun?
Aut in finem misericordiam suam abscindet, a generatione in generationem?
9 Onko Jumala unohtanut olla armollinen? ja sulkenut laupiutensa vihan tähden? (Sela)
Aut obliviscetur misereri Deus? aut continebit in ira sua misericordias suas?
10 Minä sanoin: se on minun heikkouteni; mutta Ylimmäisen oikia käsi voi kaikki muuttaa.
Et dixi nunc coepi: haec mutatio dexterae Excelsi.
11 Sentähden minä muistan Herran töitä, ja minä ajattelen entisiä ihmeitäs,
Memor fui operum Domini: quia memor ero ab initio mirabilium tuorum,
12 Ja puhun kaikista sinun töistäs, ja sanon sinun teoistas.
Et meditabor in omnibus operibus tuis: et in adinventionibus tuis exercebor.
13 Jumala, sinun ties on pyhä: kussa on niin väkevää Jumalaa kuin sinä Jumala?
Deus in sancto via tua: quis Deus magnus sicut Deus noster?
14 Sinä olet se Jumala, joka ihmeitä tekee: sinä osoitit voimas kansain seassa.
tu es Deus qui facis mirabilia. Notam fecisti in populis virtutem tuam:
15 Sinä lunastit sinun kansas käsivarrellas, Jakobin ja Josephin lapset, (Sela)
redemisti in brachio tuo populum tuum, filios Iacob, et Ioseph.
16 Vedet näkivät sinun, Jumala, vedet näkivät sinun ja vapisivat, ja syvyydet pauhasivat,
Viderunt te aquae Deus, viderunt te aquae: et timuerunt, et turbatae sunt abyssi.
17 Paksut pilvet kaasivat vettä, pilvet jylisivät ja nuolet lensivät sekaan.
Multitudo sonitus aquarum: vocem dederunt nubes. Etenim sagittae tuae transeunt:
18 Se jylisi taivaassa, ja sinun leimaukses välkkyi maan piirin päälle: maa liikkui ja värisi siitä.
vox tonitrui tui in rota. Illuxerunt coruscationes tuae orbi terrae: commota est et contremuit terra.
19 Sinun ties oli meressä, ja sinun polkus olivat suurissa vesissä, ja ei sinun jälkiäs kenkään tuntenut.
In mari via tua, et semitae tuae in aquis multis: et vestigia tua non cognoscentur.
20 Sinä veit kansas niinkuin lammaslauman, Moseksen ja Aaronin kautta.
Deduxisti sicut oves populum tuum, in manu Moysi et Aaron.
