Psalmien 77

1 Asaphin Psalmi, Jedutunin edestä, edelläveisaajalle. Minä huudan äänelläni Jumalaa: Jumalaa minä huudan, ja hän kuultelee minua.

Dem Musikmeister über die Jeduthuniden; von Asaph ein Psalm. Laut ruf’ ich zu Gott, ja ich will schreien,

2 Minun hätä-ajallani etsin minä Herraa: minun käteni on yöllä ojettu, ja ei lakkaa; sillä ei minun sieluni salli itseänsä lohduttaa.

Wenn Drangsalszeiten über mich kommen, such’ ich den Allherrn; meine Hand ist nachts ohn’ Ermatten ausgestreckt, meine Seele will sich nicht trösten lassen.

3 Minä ajattelen tosin Jumalan päälle, olen kuitenkin murheissani: minä tutkin, ja henkeni on sittekin ahdistuksessa, (Sela)

Denk’ ich an Gott, so muß ich seufzen; sinne ich nach, so verzagt mein Geist. (SELA)

4 Sinä pidät minun silmäni, että he valvovat: minä olen niin voimatoin, etten minä voi puhua.

Du hältst mir die Augenlider offen, ich bin voll Unruhe und kann nicht reden.

5 Minä ajattelen vanhoja aikoja, entisiä vuosia:

Ich überdenke die Tage der Vorzeit, die längst entschwundenen Jahre;

6 Minä muistan yöllä minun kantelettani: minä puhun sydämelleni, ja minun henkeni tutkii:

ich denke bei Nacht an mein Saitenspiel, ich sinne in meinem Herzen nach, und es grübelt mein Geist und fragt:

7 Heittäneekö Jumala pois ijankaikkisesti, ja ei yhtään armoa silleen osoittane?

»Wird der Allherr auf ewig verstoßen und niemals wieder Gnade üben?

8 Puuttuneeko hänen laupiutensa ijankaikkisesti, ja olleeko lupauksella jo loppu suvusta sukuhun?

Ist seine Güte für immer erschöpft? sind seine Verheißungen abgetan für alle Zukunft?

9 Onko Jumala unohtanut olla armollinen? ja sulkenut laupiutensa vihan tähden? (Sela)

Hat Gott vergessen, gnädig zu sein, oder im Zorn sein Erbarmen verschlossen?« (SELA)

10 Minä sanoin: se on minun heikkouteni; mutta Ylimmäisen oikia käsi voi kaikki muuttaa.

Da sagte ich mir: »Das bekümmert mich schmerzlich, daß das Walten des Höchsten sich hat geändert.«

11 Sentähden minä muistan Herran töitä, ja minä ajattelen entisiä ihmeitäs,

Ich will gedenken der Taten des HERRN, will gedenken deiner Wunder von der Vorzeit her,

12 Ja puhun kaikista sinun töistäs, ja sanon sinun teoistas.

will sinnen über all dein Tun und deine großen Taten erwägen.

13 Jumala, sinun ties on pyhä: kussa on niin väkevää Jumalaa kuin sinä Jumala?

O Gott, erhaben ist dein Weg: wo ist eine Gottheit so groß wie Gott?

14 Sinä olet se Jumala, joka ihmeitä tekee: sinä osoitit voimas kansain seassa.

Du bist der Gott, der Wunder tut, du hast deine Macht an den Völkern bewiesen,

15 Sinä lunastit sinun kansas käsivarrellas, Jakobin ja Josephin lapset, (Sela)

hast dein Volk erlöst mit starkem Arm, die Kinder Jakobs und Josephs. (SELA)

16 Vedet näkivät sinun, Jumala, vedet näkivät sinun ja vapisivat, ja syvyydet pauhasivat,

Als die Wasser dich sahen, o Gott, als die Wasser dich sahen, erbebten sie, auch die Tiefen des Weltmeers zitterten;

17 Paksut pilvet kaasivat vettä, pilvet jylisivät ja nuolet lensivät sekaan.

die Wolken ergossen sich in strömenden Regen, das Gewölk ließ Donner erkrachen, und deine Pfeile fuhren einher;

18 Se jylisi taivaassa, ja sinun leimaukses välkkyi maan piirin päälle: maa liikkui ja värisi siitä.

deine Donnerstimme dröhnte am Himmelsgewölbe, Blitze erhellten den Erdkreis, es bebte und schwankte die Erde.

19 Sinun ties oli meressä, ja sinun polkus olivat suurissa vesissä, ja ei sinun jälkiäs kenkään tuntenut.

Durchs Meer ging dein Weg dahin und dein Pfad durch gewaltige Fluten; doch deine Spuren waren nicht zu erkennen.

20 Sinä veit kansas niinkuin lammaslauman, Moseksen ja Aaronin kautta.

Du hast dein Volk geführt wie eine Herde unter Leitung von Mose und Aaron.