Psalmien 77
1 Asaphin Psalmi, Jedutunin edestä, edelläveisaajalle. Minä huudan äänelläni Jumalaa: Jumalaa minä huudan, ja hän kuultelee minua.
For the end, for Idithun, a Psalm of Asaph. I cried to the Lord with my voice, yes, my voice [was addressed] to God; and he gave heed to me.
2 Minun hätä-ajallani etsin minä Herraa: minun käteni on yöllä ojettu, ja ei lakkaa; sillä ei minun sieluni salli itseänsä lohduttaa.
In the day of mine affliction I earnestly sought the Lord; [even] with my hands by night before him, and I was not deceived; my soul refused to be comforted.
3 Minä ajattelen tosin Jumalan päälle, olen kuitenkin murheissani: minä tutkin, ja henkeni on sittekin ahdistuksessa, (Sela)
I remembered God, and rejoiced; I poured out my complaint, and my soul fainted. (Pause)
4 Sinä pidät minun silmäni, että he valvovat: minä olen niin voimatoin, etten minä voi puhua.
All mine enemies set a watch [against me]: I was troubled, and spoke not.
5 Minä ajattelen vanhoja aikoja, entisiä vuosia:
I considered the days of old, and remembered ancient years.
6 Minä muistan yöllä minun kantelettani: minä puhun sydämelleni, ja minun henkeni tutkii:
And I meditated; I communed with my heart by night, and diligently searched my spirit, [saying],
7 Heittäneekö Jumala pois ijankaikkisesti, ja ei yhtään armoa silleen osoittane?
Will the Lord cast off for ever? and will he be well pleased no more?
8 Puuttuneeko hänen laupiutensa ijankaikkisesti, ja olleeko lupauksella jo loppu suvusta sukuhun?
Will he cut off his mercy for ever, even for ever and ever?
9 Onko Jumala unohtanut olla armollinen? ja sulkenut laupiutensa vihan tähden? (Sela)
Will God forget to pity? or will he shut up his compassions in his wrath? (Pause)
10 Minä sanoin: se on minun heikkouteni; mutta Ylimmäisen oikia käsi voi kaikki muuttaa.
And I said, Now I have begun; this is the change of the right hand of the Most High.
11 Sentähden minä muistan Herran töitä, ja minä ajattelen entisiä ihmeitäs,
I remembered the works of the Lord; for I will remember your wonders from the beginning.
12 Ja puhun kaikista sinun töistäs, ja sanon sinun teoistas.
And I will meditate on all your works, and will consider your doings.
13 Jumala, sinun ties on pyhä: kussa on niin väkevää Jumalaa kuin sinä Jumala?
O God, your way is in the sanctuary; who is a great God as our God?
14 Sinä olet se Jumala, joka ihmeitä tekee: sinä osoitit voimas kansain seassa.
You are the God that do wonders; you have made known your power among the nations.
15 Sinä lunastit sinun kansas käsivarrellas, Jakobin ja Josephin lapset, (Sela)
You have with your arm redeemed your people, the sons of Jacob and Joseph. (Pause)
16 Vedet näkivät sinun, Jumala, vedet näkivät sinun ja vapisivat, ja syvyydet pauhasivat,
The waters saw you, O God, the waters saw you, and feared; and the depths were troubled.
17 Paksut pilvet kaasivat vettä, pilvet jylisivät ja nuolet lensivät sekaan.
[There was] an abundant sound of waters: the clouds uttered a voice; for your arrows went abroad.
18 Se jylisi taivaassa, ja sinun leimaukses välkkyi maan piirin päälle: maa liikkui ja värisi siitä.
The voice of your thunder was abroad, and around your lightnings appeared to the world; the earth trembled a quaked.
19 Sinun ties oli meressä, ja sinun polkus olivat suurissa vesissä, ja ei sinun jälkiäs kenkään tuntenut.
Your way is in the sea, and your paths in many waters, and your footsteps can’t be known.
20 Sinä veit kansas niinkuin lammaslauman, Moseksen ja Aaronin kautta.
You did guide your people as sheep by the hand of Moses and Aaron.
