Psalmien 77
1 Asaphin Psalmi, Jedutunin edestä, edelläveisaajalle. Minä huudan äänelläni Jumalaa: Jumalaa minä huudan, ja hän kuultelee minua.
Voor muziekbegeleiding; voor Jedoetoen. Een psalm van Asaf. Luide roep ik tot Jahweh; Luide tot God, opdat Hij mij hore!
2 Minun hätä-ajallani etsin minä Herraa: minun käteni on yöllä ojettu, ja ei lakkaa; sillä ei minun sieluni salli itseänsä lohduttaa.
Overdag zoek ik in mijn benauwdheid den Heer, ‘s Nachts strekken mijn handen zich uit, onvermoeid.
3 Minä ajattelen tosin Jumalan päälle, olen kuitenkin murheissani: minä tutkin, ja henkeni on sittekin ahdistuksessa, (Sela)
Mijn ziel weigert troost: denk ik aan God, ik moet kreunen; Peins ik na, mijn geest is verslagen.
4 Sinä pidät minun silmäni, että he valvovat: minä olen niin voimatoin, etten minä voi puhua.
Ik kan mijn ogen niet sluiten, En van onrust niet spreken.
5 Minä ajattelen vanhoja aikoja, entisiä vuosia:
Ik denk aan de oude dagen terug, En herinner me weer de vroegere jaren;
6 Minä muistan yöllä minun kantelettani: minä puhun sydämelleni, ja minun henkeni tutkii:
Ik lig er ‘s nachts over te peinzen, Te klagen, en in mijn gedachten te tobben.
7 Heittäneekö Jumala pois ijankaikkisesti, ja ei yhtään armoa silleen osoittane?
Zou de Heer dan voor altijd verstoten, En nooit genadig meer zijn;
8 Puuttuneeko hänen laupiutensa ijankaikkisesti, ja olleeko lupauksella jo loppu suvusta sukuhun?
Zou zijn liefde voorgoed zijn verdwenen, Zijn belofte verbroken, die Hij deed van geslacht tot geslacht;
9 Onko Jumala unohtanut olla armollinen? ja sulkenut laupiutensa vihan tähden? (Sela)
Zou God zijn vergeten, Zich te ontfermen, Of in zijn toorn zijn hart hebben gesloten?
10 Minä sanoin: se on minun heikkouteni; mutta Ylimmäisen oikia käsi voi kaikki muuttaa.
Maar ik sprak: Neen, dìt werp ik ver van mij af, Dat de hand van den Allerhoogste veranderd zou zijn!
11 Sentähden minä muistan Herran töitä, ja minä ajattelen entisiä ihmeitäs,
Ik dacht dus aan uw daden, o Jahweh, Dacht terug aan uw vroegere wonderen;
12 Ja puhun kaikista sinun töistäs, ja sanon sinun teoistas.
Peinsde over al uw werken, Overwoog, wat door U is verricht.
13 Jumala, sinun ties on pyhä: kussa on niin väkevää Jumalaa kuin sinä Jumala?
Ja, uw weg was heilig, o God; Welke God was ontzaglijk als Jahweh!
14 Sinä olet se Jumala, joka ihmeitä tekee: sinä osoitit voimas kansain seassa.
Gij waart de God, die wonderen wrochtte, En uw macht aan de heidenen toonde!
15 Sinä lunastit sinun kansas käsivarrellas, Jakobin ja Josephin lapset, (Sela)
Gij hebt door uw arm uw volk verlost, De zonen van Jakob en Josef!
16 Vedet näkivät sinun, Jumala, vedet näkivät sinun ja vapisivat, ja syvyydet pauhasivat,
De wateren zagen U, o God, De wateren zagen U en beefden, Zelfs de zeeën begonnen te rillen;
17 Paksut pilvet kaasivat vettä, pilvet jylisivät ja nuolet lensivät sekaan.
De wolken goten stromen neer, Het zwerk daverde en dreunde, Langs alle kant vlogen uw schichten rond.
18 Se jylisi taivaassa, ja sinun leimaukses välkkyi maan piirin päälle: maa liikkui ja värisi siitä.
Uw donder kraakte en rolde, Uw bliksems verlichtten de wereld, De aarde rilde en beefde!
19 Sinun ties oli meressä, ja sinun polkus olivat suurissa vesissä, ja ei sinun jälkiäs kenkään tuntenut.
Uw weg liep midden door de zee, Uw pad door onstuimige wateren; Toch bleven uw sporen onzichtbaar!
20 Sinä veit kansas niinkuin lammaslauman, Moseksen ja Aaronin kautta.
Zo hebt Gij uw volk als schapen geleid, Door de hand van Moses en Aäron!
