Psalmien 77
1 Asaphin Psalmi, Jedutunin edestä, edelläveisaajalle. Minä huudan äänelläni Jumalaa: Jumalaa minä huudan, ja hän kuultelee minua.
Til Sangmesteren. Til Jedutun. Af Asaf. En Salme.
2 Minun hätä-ajallani etsin minä Herraa: minun käteni on yöllä ojettu, ja ei lakkaa; sillä ei minun sieluni salli itseänsä lohduttaa.
Jeg raaber højt til Gud, højt til Gud, og han hører mig;
3 Minä ajattelen tosin Jumalan päälle, olen kuitenkin murheissani: minä tutkin, ja henkeni on sittekin ahdistuksessa, (Sela)
jeg søger Herren paa Nødens Dag, min Haand er om Natten utrættet udrakt, min Sjæl vil ikke lade sig trøste;
4 Sinä pidät minun silmäni, että he valvovat: minä olen niin voimatoin, etten minä voi puhua.
jeg ihukommer Gud og stønner, jeg sukker, min Aand vansmægter. (Sela)
5 Minä ajattelen vanhoja aikoja, entisiä vuosia:
Du holder mine Øjne vaagne, jeg er urolig og maalløs.
6 Minä muistan yöllä minun kantelettani: minä puhun sydämelleni, ja minun henkeni tutkii:
Jeg tænker paa fordums Dage, ihukommer længst henrundne Aar;
7 Heittäneekö Jumala pois ijankaikkisesti, ja ei yhtään armoa silleen osoittane?
jeg gransker om Natten i Hjertet, grunder og ransager min Aand.
8 Puuttuneeko hänen laupiutensa ijankaikkisesti, ja olleeko lupauksella jo loppu suvusta sukuhun?
Vil Herren bortstøde for evigt og aldrig mer vise Naade,
9 Onko Jumala unohtanut olla armollinen? ja sulkenut laupiutensa vihan tähden? (Sela)
er hans Miskundhed ude for stedse, hans Trofasthed omme for evigt og altid,
10 Minä sanoin: se on minun heikkouteni; mutta Ylimmäisen oikia käsi voi kaikki muuttaa.
har Gud da glemt at ynkes, lukket sit Hjerte i Vrede? (Sela)
11 Sentähden minä muistan Herran töitä, ja minä ajattelen entisiä ihmeitäs,
Jeg sagde: Det er min Smerte, at den Højestes højre er ikke som før.
12 Ja puhun kaikista sinun töistäs, ja sanon sinun teoistas.
Jeg kommer HERRENS Gerninger i Hu, ja kommer dine fordums Undere i Hu.
13 Jumala, sinun ties on pyhä: kussa on niin väkevää Jumalaa kuin sinä Jumala?
Jeg tænker paa al din Gerning og grunder over dine Værker.
14 Sinä olet se Jumala, joka ihmeitä tekee: sinä osoitit voimas kansain seassa.
Gud, din Vej var i Hellighed, hvo er en Gud saa stor som Gud!
15 Sinä lunastit sinun kansas käsivarrellas, Jakobin ja Josephin lapset, (Sela)
Du er en Gud, som gør Undere, du gjorde din Vælde kendt blandt Folkene,
16 Vedet näkivät sinun, Jumala, vedet näkivät sinun ja vapisivat, ja syvyydet pauhasivat,
udøste dit Folk med din Arm, Jakobs og Josefs Sønner. (Sela)
17 Paksut pilvet kaasivat vettä, pilvet jylisivät ja nuolet lensivät sekaan.
Vandene saa dig, Gud, Vandene saa dig og vred sig i Angst, ja Dybet tog til at skælve;
18 Se jylisi taivaassa, ja sinun leimaukses välkkyi maan piirin päälle: maa liikkui ja värisi siitä.
Skyerne udøste Vand, Skyhimlens Stemme gjalded, dine Pile for hid og did;
19 Sinun ties oli meressä, ja sinun polkus olivat suurissa vesissä, ja ei sinun jälkiäs kenkään tuntenut.
din bragende Torden rulled, Lynene oplyste Jorderig, Jorden bæved og skjalv;
20 Sinä veit kansas niinkuin lammaslauman, Moseksen ja Aaronin kautta.
din Vej gik midt gennem Havet, din Sti gennem store Vande, dine Fodspor kendtes ikke. Du førte dit Folk som en Hjord ved Moses's og Arons Haand.
