Psalmien 74
1 Asaphin opetus. Jumala, miksis meitä niin ratki pois syökset? ja olet niin hirmuisesti vihainen sinun laitumes lampaille?
En undervisning Assaphs. Gud, hvi förkastar du oss så alldeles; och äst så grymmeliga vred öfver dina fosterfår?
2 Muista seurakuntaas, jonkas muinen omistit ja sinulle perimiseksi lunastanut olet, Zionin vuorta, jossas asuit.
Tänk uppå dina menighet, den du af ålder förvärfvat, och dig till arfvedel förlöst hafver; uppå Zions berg, der du bor.
3 Tallaa heitä jaloillas, ja sysää heitä ijäiseen hävitykseen: vihollinen on raiskannut kaikki pyhässä.
Trampa dem på fötterna, och stöt dem platt neder i grund. Fienden hafver all ting förderfvat i helgedomenom.
4 Sinun vihollises kiljuvat sinun huoneessas, ja asettavat epäjumalansa siihen.
Dina ovänner ryta uti dinom husom, och sätta sina afgudar der in.
5 Kirveet näkyvät välkkyvän ylhäällä, niinkuin metsässä hakattaisiin,
Man ser yxerna ofvantill blänka, såsom man i en skog högge;
6 Ja hakkaavat rikki kaikki hänen kuvainsa kaunistukset, sekä keihäillä että kirveillä.
Och sönderhugga all dess tafvelverk med yxer och bilor.
7 He polttavat sinun pyhäs, ja turmelevat sinun nimes asuinsian maan päällä.
De uppbränna din helgedom; de oskära dins Namns boning i grund.
8 He puhuvat sydämessänsä: raadelkaamme heitä ynnä; he polttavat kaikki Jumalan huoneet maalla.
De tala i sitt hjerta: Låter oss skinna dem; de uppbränna all Guds hus i landena.
9 Emme näe meidän ihmeitämme, eikä silleen prophetaa ole: ei myös ketään meidän seassamme ole, joka ymmärtää kuinka kauvan.
Vår tecken se vi intet, och ingen Prophet predikar mer, och ingen, lärare lärer oss mer.
10 Jumala, kuinka kauvan vihamies häpäisee ja vihollinen sinun nimeäs ratki niin pilkkaa?
Ack! Gud, huru länge skall ovännen försmäda; och fienden så alldeles förlasta ditt Namn?
11 Miksis käännät pois sinun kätes? ja oikian kätes niin ratki sinun povestas?
Hvi vänder du dina hand ifrå, och dina högra hand så platt ifrå ditt sköt?
12 Mutta Jumala on alusta minun kuninkaani, joka kaikkinaisen autuuden matkaan saattaa maan päällä.
Men Gud är min Konung af ålder; den all hjelp gör, som på jordene sker.
13 Sinä hajoitat meren voimallas: sinä murennat lohikärmeiden päät vesissä.
Du sönderdelar hafvet genom dina kraft, och sönderslår drakarnas hufvud i vattnet.
14 Sinä murensit valaskalain päät, ja annat ne kansalle ruaksi metsän korvessa.
Du sönderkrossar hufvuden af hvalfiskarna, och gifver dem folkena i öknene till spis.
15 Sinä kuohutat lähteet ja virrat: sinä kuivaat väkevät kosket.
Du låter uppvälla källor och bäcker; du låter borttorkas starka strömmar.
16 Päivä ja yö ovat sinun: sinä rakennat valkeuden ja auringon.
Dag och natt äro dine; du gör, att både sol och stjernor sitt vissa lopp hafva.
17 Sinä sovitit jokaisen maan rajat: sinä teet suven ja talven.
Du sätter hvarjo lande sina gränsor; sommar och vinter gör du.
18 Niin muista siis, että vihollinen häpäisee Herraa, ja hullu kansa pilkkaa sinun nimeäs.
Så betänk dock det, att fienden försmäder Herran, och ett galet folk lastar ditt Namn.
19 Älä siis anna pedolle mettises sielua, ja älä niin ratki unohda sinun köyhäis joukkoa.
Gif dock icke dins turturdufvos själ vilddjurena, och förgät icke så platt dina fattiga kreatur.
20 Muista liittoa; sillä maa on joka paikassa surkiasti hävitetty, ja huoneet ovat täynnä vääryyttä.
Tänk uppå förbundet; ty landet är allt omkring jämmerliga förhärjadt, och husen äro nederrifne.
21 Älä anna köyhän mennä pois häpiällä; sillä köyhät ja raadolliset kiittävät sinun nimeäs.
Låt icke de ringa afgå med skam; ty de fattige och elände lofva ditt Namn.
22 Nouse, Jumala, ja aja asias: muista niitä häväistyksiä, jotka sinulle joka päivä hulluilta tapahtuvat.
Upp, o Gud, och uträtta dina sak; tänk uppå den försmädelse, som dig dagliga af de galna vederfars.
23 Älä unohda vihollistes ääntä: sinun vainollistes meteli tulee aina suuremmaksi.
Förgät icke dina fiendars skri; dina ovänners rasande varder ju längre ju större.
