Psalmien 74
1 Asaphin opetus. Jumala, miksis meitä niin ratki pois syökset? ja olet niin hirmuisesti vihainen sinun laitumes lampaille?
Ein song til lærdom av Asaf. Kvifor hev du, Gud, støytt oss burt til æveleg tid? Kvifor ryk din vreide mot den hjord du beiter?
2 Muista seurakuntaas, jonkas muinen omistit ja sinulle perimiseksi lunastanut olet, Zionin vuorta, jossas asuit.
Kom i hug din lyd som du fekk deg i fordoms tid, som du løyste ut til å vera din arvs ætt, Sions fjell der du bur.
3 Tallaa heitä jaloillas, ja sysää heitä ijäiseen hävitykseen: vihollinen on raiskannut kaikki pyhässä.
Stig upp til dei ævelege øydehus! Alt hev fienden brote sund i heilagdomen.
4 Sinun vihollises kiljuvat sinun huoneessas, ja asettavat epäjumalansa siihen.
Dine motstandarar hev bura midt i ditt samlingshus, dei hev sett sine merke upp til merke.
5 Kirveet näkyvät välkkyvän ylhäällä, niinkuin metsässä hakattaisiin,
Det såg ut som når ein lyfter øksar og høgg i tettvakse tre.
6 Ja hakkaavat rikki kaikki hänen kuvainsa kaunistukset, sekä keihäillä että kirveillä.
Og no, alt som fanst av utskurd, det slo dei sund med øks og hamar.
7 He polttavat sinun pyhäs, ja turmelevat sinun nimes asuinsian maan päällä.
Dei hev sett eld på heilagdomen din, reint til grunnen hev dei vanhelga bustaden for ditt namn.
8 He puhuvat sydämessänsä: raadelkaamme heitä ynnä; he polttavat kaikki Jumalan huoneet maalla.
Dei hev sagt i sitt hjarta: «Lat oss tyna deim alle i hop!» Dei hev brent upp alle Guds samlingshus i landet.
9 Emme näe meidän ihmeitämme, eikä silleen prophetaa ole: ei myös ketään meidän seassamme ole, joka ymmärtää kuinka kauvan.
Våre merke ser me ikkje, det finst ingen profet lenger, og ingen hjå oss som veit kor lenge.
10 Jumala, kuinka kauvan vihamies häpäisee ja vihollinen sinun nimeäs ratki niin pilkkaa?
Gud, kor lenge skal motstandaren spotta, fienden vanvyrda ditt namn æveleg?
11 Miksis käännät pois sinun kätes? ja oikian kätes niin ratki sinun povestas?
Kvifor dreg du di hand, di høgre hand, attende? Tak henne ut or barmen, og øydelegg!
12 Mutta Jumala on alusta minun kuninkaani, joka kaikkinaisen autuuden matkaan saattaa maan päällä.
Gud er då min konge frå gamall tid, som skaper frelsa midt på jordi.
13 Sinä hajoitat meren voimallas: sinä murennat lohikärmeiden päät vesissä.
Du skilde havet ved din styrke, du krasa hovudi til drakarne på vatnet.
14 Sinä murensit valaskalain päät, ja annat ne kansalle ruaksi metsän korvessa.
Du slo sund hovudi til Livjatan, du gjorde honom til føda for folk i øydemarki.
15 Sinä kuohutat lähteet ja virrat: sinä kuivaat väkevät kosket.
Du let kjelda og bekk renna fram, du turka ut årgangs elvar.
16 Päivä ja yö ovat sinun: sinä rakennat valkeuden ja auringon.
Deg høyrer dagen til, deg høyrer og natti til, du hev laga ljosi og soli.
17 Sinä sovitit jokaisen maan rajat: sinä teet suven ja talven.
Du hev sett fast alle grensor på jordi, sumar og vinter - du hev laga deim.
18 Niin muista siis, että vihollinen häpäisee Herraa, ja hullu kansa pilkkaa sinun nimeäs.
Kom i hug dette: Fiendar hev spotta Herren, og eit dårlegt folk hev vanvyrdt ditt namn.
19 Älä siis anna pedolle mettises sielua, ja älä niin ratki unohda sinun köyhäis joukkoa.
Gjev ikkje turtelduva di til den mordfuse flokken, gløym ikkje æveleg flokken av dine armingar!
20 Muista liittoa; sillä maa on joka paikassa surkiasti hävitetty, ja huoneet ovat täynnä vääryyttä.
Sjå til di pakt! for løyndekrokarne i landet er fulle av valds-bøle.
21 Älä anna köyhän mennä pois häpiällä; sillä köyhät ja raadolliset kiittävät sinun nimeäs.
Lat ikkje den nedtrykte snu um med skam, lat den arme og fatige lova ditt namn!
22 Nouse, Jumala, ja aja asias: muista niitä häväistyksiä, jotka sinulle joka päivä hulluilta tapahtuvat.
Statt upp, Gud! før di sak! Kom i hug at du vert spotta av dåren heile dagen!
23 Älä unohda vihollistes ääntä: sinun vainollistes meteli tulee aina suuremmaksi.
Gløym ikkje røysti åt dine fiendar, ståket frå dine motstandarar som alltid stig upp!
