Psalmien 74
1 Asaphin opetus. Jumala, miksis meitä niin ratki pois syökset? ja olet niin hirmuisesti vihainen sinun laitumes lampaille?
Intellectus Asaph. Ut quid, Deus, repulisti in finem, iratus est furor tuus super oves pascuæ tuæ?
2 Muista seurakuntaas, jonkas muinen omistit ja sinulle perimiseksi lunastanut olet, Zionin vuorta, jossas asuit.
Memor esto congregationis tuæ, quam possedisti ab initio. Redemisti virgam hæreditatis tuæ, mons Sion, in quo habitasti in eo.
3 Tallaa heitä jaloillas, ja sysää heitä ijäiseen hävitykseen: vihollinen on raiskannut kaikki pyhässä.
Leva manus tuas in superbias eorum in finem: quanta malignatus est inimicus in sancto!
4 Sinun vihollises kiljuvat sinun huoneessas, ja asettavat epäjumalansa siihen.
Et gloriati sunt qui oderunt te in medio solemnitatis tuæ; posuerunt signa sua, signa:
5 Kirveet näkyvät välkkyvän ylhäällä, niinkuin metsässä hakattaisiin,
et non cognoverunt sicut in exitu super summum. Quasi in silva lignorum securibus
6 Ja hakkaavat rikki kaikki hänen kuvainsa kaunistukset, sekä keihäillä että kirveillä.
exciderunt januas ejus in idipsum; in securi et ascia dejecerunt eam.
7 He polttavat sinun pyhäs, ja turmelevat sinun nimes asuinsian maan päällä.
Incenderunt igni sanctuarium tuum; in terra polluerunt tabernaculum nominis tui.
8 He puhuvat sydämessänsä: raadelkaamme heitä ynnä; he polttavat kaikki Jumalan huoneet maalla.
Dixerunt in corde suo cognatio eorum simul: Quiescere faciamus omnes dies festos Dei a terra.
9 Emme näe meidän ihmeitämme, eikä silleen prophetaa ole: ei myös ketään meidän seassamme ole, joka ymmärtää kuinka kauvan.
Signa nostra non vidimus; jam non est propheta; et nos non cognoscet amplius.
10 Jumala, kuinka kauvan vihamies häpäisee ja vihollinen sinun nimeäs ratki niin pilkkaa?
Usquequo, Deus, improperabit inimicus? irritat adversarius nomen tuum in finem?
11 Miksis käännät pois sinun kätes? ja oikian kätes niin ratki sinun povestas?
Ut quid avertis manum tuam, et dexteram tuam de medio sinu tuo in finem?
12 Mutta Jumala on alusta minun kuninkaani, joka kaikkinaisen autuuden matkaan saattaa maan päällä.
Deus autem rex noster ante sæcula: operatus est salutem in medio terræ.
13 Sinä hajoitat meren voimallas: sinä murennat lohikärmeiden päät vesissä.
Tu confirmasti in virtute tua mare; contribulasti capita draconum in aquis.
14 Sinä murensit valaskalain päät, ja annat ne kansalle ruaksi metsän korvessa.
Tu confregisti capita draconis; dedisti eum escam populis Æthiopum.
15 Sinä kuohutat lähteet ja virrat: sinä kuivaat väkevät kosket.
Tu dirupisti fontes et torrentes; tu siccasti fluvios Ethan.
16 Päivä ja yö ovat sinun: sinä rakennat valkeuden ja auringon.
Tuus est dies, et tua est nox; tu fabricatus es auroram et solem.
17 Sinä sovitit jokaisen maan rajat: sinä teet suven ja talven.
Tu fecisti omnes terminos terræ; æstatem et ver tu plasmasti ea.
18 Niin muista siis, että vihollinen häpäisee Herraa, ja hullu kansa pilkkaa sinun nimeäs.
Memor esto hujus: inimicus improperavit Domino, et populus insipiens incitavit nomen tuum.
19 Älä siis anna pedolle mettises sielua, ja älä niin ratki unohda sinun köyhäis joukkoa.
Ne tradas bestiis animas confitentes tibi, et animas pauperum tuorum ne obliviscaris in finem.
20 Muista liittoa; sillä maa on joka paikassa surkiasti hävitetty, ja huoneet ovat täynnä vääryyttä.
Respice in testamentum tuum, quia repleti sunt qui obscurati sunt terræ domibus iniquitatum.
21 Älä anna köyhän mennä pois häpiällä; sillä köyhät ja raadolliset kiittävät sinun nimeäs.
Ne avertatur humilis factus confusus; pauper et inops laudabunt nomen tuum.
22 Nouse, Jumala, ja aja asias: muista niitä häväistyksiä, jotka sinulle joka päivä hulluilta tapahtuvat.
Exsurge, Deus, judica causam tuam; memor esto improperiorum tuorum, eorum quæ ab insipiente sunt tota die.
23 Älä unohda vihollistes ääntä: sinun vainollistes meteli tulee aina suuremmaksi.
Ne obliviscaris voces inimicorum tuorum: superbia eorum qui te oderunt ascendit semper.
