Psalmien 74
1 Asaphin opetus. Jumala, miksis meitä niin ratki pois syökset? ja olet niin hirmuisesti vihainen sinun laitumes lampaille?
Maschil of Asaph. O God, why hast thou cast [us] off for ever? why doth thine anger smoke against the sheep of thy pasture?
2 Muista seurakuntaas, jonkas muinen omistit ja sinulle perimiseksi lunastanut olet, Zionin vuorta, jossas asuit.
Remember thy congregation, which thou hast purchased of old, which thou hast redeemed to be the tribe of thine inheritance; [and] mount Zion, wherein thou hast dwelt.
3 Tallaa heitä jaloillas, ja sysää heitä ijäiseen hävitykseen: vihollinen on raiskannut kaikki pyhässä.
Lift up thy feet unto the perpetual ruins, all the evil that the enemy hath done in the sanctuary.
4 Sinun vihollises kiljuvat sinun huoneessas, ja asettavat epäjumalansa siihen.
Thine adversaries have roared in the midst of thine assembly; they have set up their ensigns for signs.
5 Kirveet näkyvät välkkyvän ylhäällä, niinkuin metsässä hakattaisiin,
They seemed as men that lifted up axes upon a thicket of trees.
6 Ja hakkaavat rikki kaikki hänen kuvainsa kaunistukset, sekä keihäillä että kirveillä.
And now all the carved work thereof together they break down with hatchet and hammers.
7 He polttavat sinun pyhäs, ja turmelevat sinun nimes asuinsian maan päällä.
They have set thy sanctuary on fire; they have profaned the dwelling place of thy name even to the ground.
8 He puhuvat sydämessänsä: raadelkaamme heitä ynnä; he polttavat kaikki Jumalan huoneet maalla.
They said in their heart, Let us make havoc of them altogether: they have burned up all the synagogues of God in the land.
9 Emme näe meidän ihmeitämme, eikä silleen prophetaa ole: ei myös ketään meidän seassamme ole, joka ymmärtää kuinka kauvan.
We see not our signs: there is no more any prophet; neither is there among us any that knoweth how long.
10 Jumala, kuinka kauvan vihamies häpäisee ja vihollinen sinun nimeäs ratki niin pilkkaa?
How long, O God, shall the adversary reproach? shall the enemy blaspheme thy name for ever?
11 Miksis käännät pois sinun kätes? ja oikian kätes niin ratki sinun povestas?
Why drawest thou back thy hand, even thy right hand? [pluck it] out of thy bosom [and] consume [them].
12 Mutta Jumala on alusta minun kuninkaani, joka kaikkinaisen autuuden matkaan saattaa maan päällä.
Yet God is my King of old, working salvation in the midst of the earth.
13 Sinä hajoitat meren voimallas: sinä murennat lohikärmeiden päät vesissä.
Thou didst divide the sea by thy strength: thou brakest the heads of the dragons in the waters.
14 Sinä murensit valaskalain päät, ja annat ne kansalle ruaksi metsän korvessa.
Thou brakest the heads of leviathan in pieces, thou gavest him to be meat to the people inhabiting the wilderness.
15 Sinä kuohutat lähteet ja virrat: sinä kuivaat väkevät kosket.
Thou didst cleave fountain and flood: thou driedst up mighty rivers.
16 Päivä ja yö ovat sinun: sinä rakennat valkeuden ja auringon.
The day is thine, the night also is thine: thou hast prepared the light and the sun.
17 Sinä sovitit jokaisen maan rajat: sinä teet suven ja talven.
Thou hast set all the borders of the earth: thou hast made summer and winter.
18 Niin muista siis, että vihollinen häpäisee Herraa, ja hullu kansa pilkkaa sinun nimeäs.
Remember this, that the enemy hath reproached, O LORD, and that foolish people have blasphemed thy name.
19 Älä siis anna pedolle mettises sielua, ja älä niin ratki unohda sinun köyhäis joukkoa.
O deliver not the soul of thy turtle-dove unto the wild beast: forget not the life of thy poor for ever.
20 Muista liittoa; sillä maa on joka paikassa surkiasti hävitetty, ja huoneet ovat täynnä vääryyttä.
Have respect unto the covenant: for the dark places of the earth are full of the habitations of violence.
21 Älä anna köyhän mennä pois häpiällä; sillä köyhät ja raadolliset kiittävät sinun nimeäs.
O let not the oppressed return ashamed: let the poor and needy praise thy name.
22 Nouse, Jumala, ja aja asias: muista niitä häväistyksiä, jotka sinulle joka päivä hulluilta tapahtuvat.
Arise, O God, plead thine own cause: remember how the foolish man reproacheth thee all the day.
23 Älä unohda vihollistes ääntä: sinun vainollistes meteli tulee aina suuremmaksi.
Forget not the voice of thine adversaries: the tumult of those that rise up against thee ascendeth continually.
