Psalmien 74
1 Asaphin opetus. Jumala, miksis meitä niin ratki pois syökset? ja olet niin hirmuisesti vihainen sinun laitumes lampaille?
A maskil of Asaph. Why, O God, have you spurned us forever? Why smokes your wrath against the sheep of your pasture?
2 Muista seurakuntaas, jonkas muinen omistit ja sinulle perimiseksi lunastanut olet, Zionin vuorta, jossas asuit.
Remember the community you purchased of old to become by redemption the tribe of your heritage, Zion, the mountain you made your home.
3 Tallaa heitä jaloillas, ja sysää heitä ijäiseen hävitykseen: vihollinen on raiskannut kaikki pyhässä.
Rouse yourself, visit its ruins complete. In the temple the foe has made havoc of all things.
4 Sinun vihollises kiljuvat sinun huoneessas, ja asettavat epäjumalansa siihen.
Like lions your enemies roared through your house, replacing our symbols by signs of their own,
5 Kirveet näkyvät välkkyvän ylhäällä, niinkuin metsässä hakattaisiin,
hacking, like woodsmen who lift axes on thickets of trees,
6 Ja hakkaavat rikki kaikki hänen kuvainsa kaunistukset, sekä keihäillä että kirveillä.
smashing with hatchets and hammers all of its carved work together.
7 He polttavat sinun pyhäs, ja turmelevat sinun nimes asuinsian maan päällä.
They have set your temple on fire, to the very ground they have outraged the place where lives your name.
8 He puhuvat sydämessänsä: raadelkaamme heitä ynnä; he polttavat kaikki Jumalan huoneet maalla.
They have said in their heart, “Let us utterly crush them.” They have burned all the houses of God in the land.
9 Emme näe meidän ihmeitämme, eikä silleen prophetaa ole: ei myös ketään meidän seassamme ole, joka ymmärtää kuinka kauvan.
No symbol of ours do we see any more: no prophet is there any more, none is with us who knows how long.
10 Jumala, kuinka kauvan vihamies häpäisee ja vihollinen sinun nimeäs ratki niin pilkkaa?
How long, O God, is the foe to insult? Shall the enemy spurn your name forever?
11 Miksis käännät pois sinun kätes? ja oikian kätes niin ratki sinun povestas?
Why, O Lord, do you hold back your hand, why keep your right hand in the folds of your robe?
12 Mutta Jumala on alusta minun kuninkaani, joka kaikkinaisen autuuden matkaan saattaa maan päällä.
Yet God is our king from the ancient days, in the midst of the earth working deeds of salvation.
13 Sinä hajoitat meren voimallas: sinä murennat lohikärmeiden päät vesissä.
It was you who did cleave the sea by your might, and shatter the heads of the ocean monsters.
14 Sinä murensit valaskalain päät, ja annat ne kansalle ruaksi metsän korvessa.
It was you who did crush many-headed Leviathan, and give him as food to the beasts of the wilderness.
15 Sinä kuohutat lähteet ja virrat: sinä kuivaat väkevät kosket.
It was you who did cleave the fountains and torrents; it was you who did dry the perennial streams.
16 Päivä ja yö ovat sinun: sinä rakennat valkeuden ja auringon.
Yours is the day; yours, too, is the night, it was you who did establish the sun and the star.
17 Sinä sovitit jokaisen maan rajat: sinä teet suven ja talven.
It was you who did fix all the borders of earth: summer and winter it’s you who have made them.
18 Niin muista siis, että vihollinen häpäisee Herraa, ja hullu kansa pilkkaa sinun nimeäs.
Yet, for all this, the foe has insulted you, Lord, and a nation of fools has reviled your name.
19 Älä siis anna pedolle mettises sielua, ja älä niin ratki unohda sinun köyhäis joukkoa.
Do not give your dove to the beasts, do not forget your afflicted forever.
20 Muista liittoa; sillä maa on joka paikassa surkiasti hävitetty, ja huoneet ovat täynnä vääryyttä.
Look to the sleek ones – how full they are: the dark places of earth are the dwellings of violence.
21 Älä anna köyhän mennä pois häpiällä; sillä köyhät ja raadolliset kiittävät sinun nimeäs.
O let not the downtrodden turn back ashamed: let the poor and the needy sing praise to your name.
22 Nouse, Jumala, ja aja asias: muista niitä häväistyksiä, jotka sinulle joka päivä hulluilta tapahtuvat.
Arise, God, and defend your cause: remember how fools all the day insult you.
23 Älä unohda vihollistes ääntä: sinun vainollistes meteli tulee aina suuremmaksi.
Do not forget the uproar of your enemies, the din of your foes that ascends evermore.
