Psalmien 74
1 Asaphin opetus. Jumala, miksis meitä niin ratki pois syökset? ja olet niin hirmuisesti vihainen sinun laitumes lampaille?
“A psalm of Asaph.” O God! why hast thou cast us off for ever? Why doth thine anger smoke against the flock of thy pasture?
2 Muista seurakuntaas, jonkas muinen omistit ja sinulle perimiseksi lunastanut olet, Zionin vuorta, jossas asuit.
Remember the people which thou didst purchase of old; Thine own inheritance, which thou didst redeem; That Mount Zion, where thou once didst dwell!
3 Tallaa heitä jaloillas, ja sysää heitä ijäiseen hävitykseen: vihollinen on raiskannut kaikki pyhässä.
Hasten thy steps to those utter desolations! Every thing in the sanctuary hath the enemy abused!
4 Sinun vihollises kiljuvat sinun huoneessas, ja asettavat epäjumalansa siihen.
Thine enemies roar in the place of thine assemblies; Their own symbols have they set up for signs.
5 Kirveet näkyvät välkkyvän ylhäällä, niinkuin metsässä hakattaisiin,
They appear like those who raise the axe against a thicket;
6 Ja hakkaavat rikki kaikki hänen kuvainsa kaunistukset, sekä keihäillä että kirveillä.
They have broken down the carved work of thy temple with axes and hammers;
7 He polttavat sinun pyhäs, ja turmelevat sinun nimes asuinsian maan päällä.
They have cast fire into thy sanctuary; They have profaned, and cast to the ground, the dwelling-place of thy name.
8 He puhuvat sydämessänsä: raadelkaamme heitä ynnä; he polttavat kaikki Jumalan huoneet maalla.
They said in their hearts, “Let us destroy them all together!” They have burned all God's places of assembly in the land.
9 Emme näe meidän ihmeitämme, eikä silleen prophetaa ole: ei myös ketään meidän seassamme ole, joka ymmärtää kuinka kauvan.
We no longer see our signs; There is no prophet among us, Nor any one that knoweth how long this desolation shall endure.
10 Jumala, kuinka kauvan vihamies häpäisee ja vihollinen sinun nimeäs ratki niin pilkkaa?
How long, O God! shall the adversary revile? Shall the enemy blaspheme thy name for ever?
11 Miksis käännät pois sinun kätes? ja oikian kätes niin ratki sinun povestas?
Why withdrawest thou thy hand, even thy right hand? Take it from thy bosom, and destroy!
12 Mutta Jumala on alusta minun kuninkaani, joka kaikkinaisen autuuden matkaan saattaa maan päällä.
Yet God was our king of old, Working salvation in the midst of the earth.
13 Sinä hajoitat meren voimallas: sinä murennat lohikärmeiden päät vesissä.
Thou didst divide the sea by thy power; Thou didst crush the heads of the sea-monsters in the waters.
14 Sinä murensit valaskalain päät, ja annat ne kansalle ruaksi metsän korvessa.
Thou didst break in pieces the head of the crocodile; Thou gavest him for food to the inhabitants of the desert.
15 Sinä kuohutat lähteet ja virrat: sinä kuivaat väkevät kosket.
Thou didst cleave forth the fountain and the stream; Thou didst dry up perennial rivers.
16 Päivä ja yö ovat sinun: sinä rakennat valkeuden ja auringon.
Thine is the day, and thine the night; Thou didst prepare the light and the sun.
17 Sinä sovitit jokaisen maan rajat: sinä teet suven ja talven.
Thou didst establish all the boundaries of the earth; Thou didst make summer and winter.
18 Niin muista siis, että vihollinen häpäisee Herraa, ja hullu kansa pilkkaa sinun nimeäs.
O remember that the enemy hath reviled Jehovah; That an impious people hath blasphemed thy name!
19 Älä siis anna pedolle mettises sielua, ja älä niin ratki unohda sinun köyhäis joukkoa.
Give not up the life of thy turtle-dove to the wild beast; Forget not for ever thine afflicted people!
20 Muista liittoa; sillä maa on joka paikassa surkiasti hävitetty, ja huoneet ovat täynnä vääryyttä.
Have regard to thy covenant! For all the dark places of the land are full of the abodes of cruelty.
21 Älä anna köyhän mennä pois häpiällä; sillä köyhät ja raadolliset kiittävät sinun nimeäs.
O let not the afflicted go away ashamed! Let the poor and needy praise thy name!
22 Nouse, Jumala, ja aja asias: muista niitä häväistyksiä, jotka sinulle joka päivä hulluilta tapahtuvat.
Arise, O God! maintain thy cause! Remember how the impious revileth thee daily!
23 Älä unohda vihollistes ääntä: sinun vainollistes meteli tulee aina suuremmaksi.
Forget not the clamor of thine adversaries, —The noise of thine enemies, which continually increaseth!
