Psalmien 74
1 Asaphin opetus. Jumala, miksis meitä niin ratki pois syökset? ja olet niin hirmuisesti vihainen sinun laitumes lampaille?
An instruction: of Asaph. Why, O God, hast thou cast off for ever? [why] doth thine anger smoke against the sheep of thy pasture?
2 Muista seurakuntaas, jonkas muinen omistit ja sinulle perimiseksi lunastanut olet, Zionin vuorta, jossas asuit.
Remember thine assembly, which thou hast purchased of old, which thou hast redeemed [to be] the portion of thine inheritance, this mount Zion, wherein thou hast dwelt.
3 Tallaa heitä jaloillas, ja sysää heitä ijäiseen hävitykseen: vihollinen on raiskannut kaikki pyhässä.
Lift up thy steps unto the perpetual desolations: everything in the sanctuary hath the enemy destroyed.
4 Sinun vihollises kiljuvat sinun huoneessas, ja asettavat epäjumalansa siihen.
Thine adversaries roar in the midst of thy place of assembly; they set up their signs [for] signs.
5 Kirveet näkyvät välkkyvän ylhäällä, niinkuin metsässä hakattaisiin,
[A man] was known as he could lift up axes in the thicket of trees;
6 Ja hakkaavat rikki kaikki hänen kuvainsa kaunistukset, sekä keihäillä että kirveillä.
And now they break down its carved work altogether, with hatchets and hammers.
7 He polttavat sinun pyhäs, ja turmelevat sinun nimes asuinsian maan päällä.
They have set on fire thy sanctuary, they have profaned the habitation of thy name to the ground.
8 He puhuvat sydämessänsä: raadelkaamme heitä ynnä; he polttavat kaikki Jumalan huoneet maalla.
They said in their heart, Let us destroy them together: they have burned up all God's places of assembly in the land.
9 Emme näe meidän ihmeitämme, eikä silleen prophetaa ole: ei myös ketään meidän seassamme ole, joka ymmärtää kuinka kauvan.
We see not our signs; there is no more any prophet, neither is there among us any that knoweth how long.
10 Jumala, kuinka kauvan vihamies häpäisee ja vihollinen sinun nimeäs ratki niin pilkkaa?
How long, O God, shall the adversary reproach? Shall the enemy contemn thy name for ever?
11 Miksis käännät pois sinun kätes? ja oikian kätes niin ratki sinun povestas?
Why withdrawest thou thy hand, and thy right hand? [pluck it] out of thy bosom: consume [them].
12 Mutta Jumala on alusta minun kuninkaani, joka kaikkinaisen autuuden matkaan saattaa maan päällä.
But God is my king of old, accomplishing deliverances in the midst of the earth.
13 Sinä hajoitat meren voimallas: sinä murennat lohikärmeiden päät vesissä.
Thou didst divide the sea by thy strength; thou didst break the heads of the monsters on the waters:
14 Sinä murensit valaskalain päät, ja annat ne kansalle ruaksi metsän korvessa.
Thou didst break in pieces the heads of leviathan, thou gavest him to be meat to those that people the desert.
15 Sinä kuohutat lähteet ja virrat: sinä kuivaat väkevät kosket.
Thou didst cleave fountain and torrent, thou driedst up ever-flowing rivers.
16 Päivä ja yö ovat sinun: sinä rakennat valkeuden ja auringon.
The day is thine, the night also is thine; thou hast prepared the moon and the sun:
17 Sinä sovitit jokaisen maan rajat: sinä teet suven ja talven.
Thou hast set all the borders of the earth; summer and winter — thou didst form them.
18 Niin muista siis, että vihollinen häpäisee Herraa, ja hullu kansa pilkkaa sinun nimeäs.
Remember this, that an enemy hath reproached Jehovah, and a foolish people have contemned thy name.
19 Älä siis anna pedolle mettises sielua, ja älä niin ratki unohda sinun köyhäis joukkoa.
Give not up the soul of thy turtle-dove unto the wild beast; forget not the troop of thine afflicted for ever.
20 Muista liittoa; sillä maa on joka paikassa surkiasti hävitetty, ja huoneet ovat täynnä vääryyttä.
Have respect unto the covenant; for the dark places of the earth are full of the dwellings of violence.
21 Älä anna köyhän mennä pois häpiällä; sillä köyhät ja raadolliset kiittävät sinun nimeäs.
Oh let not the oppressed one return ashamed; let the afflicted and needy praise thy name.
22 Nouse, Jumala, ja aja asias: muista niitä häväistyksiä, jotka sinulle joka päivä hulluilta tapahtuvat.
Rise up, O God, plead thine own cause: remember how the foolish man reproacheth thee all the day;
23 Älä unohda vihollistes ääntä: sinun vainollistes meteli tulee aina suuremmaksi.
Forget not the voice of thine adversaries: the tumult of those that rise up against thee ascendeth continually.
