Psalmien 73

1 Asaphin Psalmi. Totta on Jumala hyvä Israelille, niille, jotka puhtaat sydämestä ovat.

Ciertamente bueno es a Israel Dios, a los limpios de corazón.

2 Mutta minä olisin pian jaloillani horjunut: minun askeleeni olisivat lähes liukastuneet.

Y yo, casi se apartaron mis pies; poco faltó, para que no resbalasen mis pasos.

3 Sillä minä närkästyin öykkäreistä, että minä näin jumalattomat menestyvän.

Porque tuve envidia a los malvados, viendo la paz de los impíos.

4 Sillä ei he ole missään kuoleman hädässä, vaan heidän voimansa pysyy vahvana.

Porque no hay ataduras para su muerte: antes su fortaleza está entera.

5 Ei he ole vastoinkäymisessä niinkuin muut ihmiset, ja ei heitä vaivata niinkuin muita ihmisiä.

En el trabajo humano no están: ni son azotados con los hombres.

6 Sentähden on heidän ylpeytensä koria, ja heidän väkivaltansa kaunistaa heitä.

Por tanto soberbia los corona: cúbrense de vestido de violencia.

7 Heidän silmänsä paisuvat lihavuudesta: he tekevät mitä ainoastansa heille kelpaa.

Sus ojos están salidos de gruesos: pasan los pensamientos de su corazón.

8 Kaikkia he katsovat ylön, ja sitte pahasti puhuvat: he puhuvat ja laittavat ylpiästi.

Soltáronse, y hablan con maldad de hacer violencia: hablan de lo alto.

9 Mitä he puhuvat, sen täytyy olla taivaasta puhuttu: mitä he sanovat, sen täytyy maan päällä kelvata.

Ponen en el cielo su boca: y su lengua pasea la tierra.

10 Sentähden noudattaa heitä yhteinen kansa, ja kokoontuvat heidän tykönsä niinkuin vedet,

Por tanto su pueblo volverá aquí, que aguas en abundancia les son exprimidas.

11 Ja sanovat: mitä Jumalan pitäis heitä kysymän? mitä pitäis korkeimman heistä lukua pitämän?

Y dirán: ¿Cómo sabe Dios? ¿Y, si hay conocimiento en lo alto?

12 Katso, ne ovat jumalattomat: he ovat onnelliset maailmassa ja rikastuvat.

He aquí, estos impíos, y quietos del mundo alcanzaron riquezas:

13 Pitäiskö siis sen turhaan oleman, että minun sydämeni nuhteetoinna elää, ja minä pesen viattomuudessa minun käteni?

Verdaderamente en vano he limpiado mi corazón: y he lavado mis manos en limpieza;

14 Ja minä ruoskitaan joka päivä, ja minun rangaistukseni on joka aamu käsissä?

Y he sido azotado todo el día: y castigado por las mañanas.

15 Minä olisin lähes niin sanonut kuin hekin; mutta katso, niin minä olisin tuominnut kaikki sinun lapses, jotka ikänänsä olleet ovat.

Si decía: Contar lo he así: he aquí, habré negado la nación de tus hijos.

16 Minä ajattelin sitä tutkia; mutta se oli minulle ylen raskas,

Pensaré pues para saber esto: es trabajo en mis ojos.

17 Siihenasti kuin minä menin Jumalan pyhään, ja ymmärsin heidän loppunsa.

Hasta que venga al santuario de Dios; entonces entenderé la postrimería de ellos.

18 Tosin sinä asetit heitä liukkaalle, ja syöksit heitä pohjaan.

Ciertamente los has puesto en deslizaderos: hacerlos has caer en asolamientos.

19 Kuinka he niin pian hukkuvat: he hukkuvat ja saavat kauhian lopun.

¡Cómo han sido asolados! ¡cuán en un punto! Acabáronse: fenecieron con turbaciones.

20 Niinkuin uni, koska joku herää, niinpä sinä, Herra teet heidän kuvansa kaupungissa ylönkatsotuksi.

Como sueño de el que despierta. Señor, cuando despertares, menospreciarás sus apariencias.

21 Vaan kuin se karvasteli minun sydämessäni ja pisti minun munaskuitani,

Ciertamente mi corazón se acedó: y en mis riñones sentía punzadas.

22 Silloin olin minä tyhmä ja en mitään tietänyt: minä olin niinkuin nauta sinun edessäs.

Mas yo era ignorante, y no entendía; era una bestia acerca de ti.

23 Kuitenkin minä pysyn alati sinun tykönäs; sillä sinä pidät minun oikiasta kädestäni.

Aunque yo siempre estaba contigo: y así echaste mano a mi mano derecha:

24 Sinä talutat minua neuvollas, ja korjaat minua viimein kunnialla.

Guiásteme en tu consejo: y después me recibirás con gloria.

25 Kuin sinä ainoastansa minulla olisit, niin en minä ensinkään sitte taivaasta eli maasta tottelisi.

¿A quién tengo yo en los cielos? Y contigo nada quiero en la tierra.

26 Vaikka vielä minun ruumiini ja sieluni vaipuis, niin sinä, Jumala, kuitenkin olet aina minun sydämeni uskallus ja minun osani.

Desmáyase mi carne y mi corazón, ¡o roca de mi corazón! que mi porción es Dios para siempre.

27 Sillä katso, jotka sinusta eriävät, ne hukkuvat: sinä kadotat kaikki, jotka sinua vastaan huorin tekevät.

Porque, he aquí, los que se alejan de ti, perecerán: tú cortas a todo aquel que rompe tu pacto.

28 Mutta se on minun iloni, että minä itseni Jumalan tykö pidän, ja panen toivoni Herran, Herran päälle, ilmoittamaan kaikkia sinun töitäs.

Y yo, el acercarme a Dios, me es el bien: he puesto en el Señor Jehová mi esperanza, para contar todas tus obras.