Psalmien 73
1 Asaphin Psalmi. Totta on Jumala hyvä Israelille, niille, jotka puhtaat sydämestä ovat.
De Asaf. ¡Cuán bueno es Dios para Israel, el Señor para los que son rectos de corazón!
2 Mutta minä olisin pian jaloillani horjunut: minun askeleeni olisivat lähes liukastuneet.
Pero, mis pies casi resbalaron, cerca estuve de dar un mal paso;
3 Sillä minä närkästyin öykkäreistä, että minä näin jumalattomat menestyvän.
porque envidiaba a los jactanciosos al observar la prosperidad de los pecadores.
4 Sillä ei he ole missään kuoleman hädässä, vaan heidän voimansa pysyy vahvana.
No hay para ellos tribulaciones; su cuerpo está sano y robusto.
5 Ei he ole vastoinkäymisessä niinkuin muut ihmiset, ja ei heitä vaivata niinkuin muita ihmisiä.
No conocen las inquietudes de los mortales, ni son golpeados como los demás hombres.
6 Sentähden on heidän ylpeytensä koria, ja heidän väkivaltansa kaunistaa heitä.
Por eso la soberbia los envuelve como un collar; y la violencia los cubre como un manto.
7 Heidän silmänsä paisuvat lihavuudesta: he tekevät mitä ainoastansa heille kelpaa.
De su craso corazón desborda su iniquidad; desfogan los caprichos de su ánimo.
8 Kaikkia he katsovat ylön, ja sitte pahasti puhuvat: he puhuvat ja laittavat ylpiästi.
Zahieren y hablan con malignidad, y altivamente amenazan con su opresión.
9 Mitä he puhuvat, sen täytyy olla taivaasta puhuttu: mitä he sanovat, sen täytyy maan päällä kelvata.
Su boca se abre contra el cielo, y su lengua se pasea por toda la tierra.
10 Sentähden noudattaa heitä yhteinen kansa, ja kokoontuvat heidän tykönsä niinkuin vedet,
Así el pueblo se vuelve hacia ellos y encuentra sus días plenos;
11 Ja sanovat: mitä Jumalan pitäis heitä kysymän? mitä pitäis korkeimman heistä lukua pitämän?
y dice: “¿Acaso lo sabe Dios? ¿Tiene conocimiento el Altísimo?
12 Katso, ne ovat jumalattomat: he ovat onnelliset maailmassa ja rikastuvat.
Ved cómo tales impíos están siempre tranquilos y aumentan su poder.
13 Pitäiskö siis sen turhaan oleman, että minun sydämeni nuhteetoinna elää, ja minä pesen viattomuudessa minun käteni?
Luego, en vano he guardado puro mi corazón, y lavado mis manos en la inocencia,
14 Ja minä ruoskitaan joka päivä, ja minun rangaistukseni on joka aamu käsissä?
pues padezco flagelos todo el tiempo y soy atormentado cada día.”
15 Minä olisin lähes niin sanonut kuin hekin; mutta katso, niin minä olisin tuominnut kaikki sinun lapses, jotka ikänänsä olleet ovat.
Si yo dijere: “Hablaré como ellos”, renegaría del linaje de tus hijos.
16 Minä ajattelin sitä tutkia; mutta se oli minulle ylen raskas,
Me puse, pues, a reflexionar para comprender esto; pero me pareció demasiado difícil para mí.
17 Siihenasti kuin minä menin Jumalan pyhään, ja ymmärsin heidän loppunsa.
Hasta que penetré en los santos arcanos de Dios, y consideré la suerte final de aquellos hombres.
18 Tosin sinä asetit heitä liukkaalle, ja syöksit heitä pohjaan.
En verdad Tú los pones en un camino resbaladizo y los dejas precipitarse en la ruina.
19 Kuinka he niin pian hukkuvat: he hukkuvat ja saavat kauhian lopun.
¡Cómo se deslizaron de golpe! Son arrebatados, consumidos por el terror,
20 Niinkuin uni, koska joku herää, niinpä sinä, Herra teet heidän kuvansa kaupungissa ylönkatsotuksi.
son como quien despierta de un sueño; así Tú, Señor, al despertar despreciarás su ficción.
21 Vaan kuin se karvasteli minun sydämessäni ja pisti minun munaskuitani,
Cuando, pues, exasperaba mi mente y se torturaban mis entrañas,
22 Silloin olin minä tyhmä ja en mitään tietänyt: minä olin niinkuin nauta sinun edessäs.
era yo un estúpido que no entendía; fui delante de Ti como un jumento.
23 Kuitenkin minä pysyn alati sinun tykönäs; sillä sinä pidät minun oikiasta kädestäni.
Mas yo estaré contigo siempre, Tú me has tomado de la mano derecha.
24 Sinä talutat minua neuvollas, ja korjaat minua viimein kunnialla.
Por tu consejo me conducirás, y al fin me recibirás en la gloria.
25 Kuin sinä ainoastansa minulla olisit, niin en minä ensinkään sitte taivaasta eli maasta tottelisi.
¿Quién hay para mí en el cielo sino Tú? Y si contigo estoy ¿qué podrá deleitarme en la tierra?
26 Vaikka vielä minun ruumiini ja sieluni vaipuis, niin sinä, Jumala, kuitenkin olet aina minun sydämeni uskallus ja minun osani.
La carne y el corazón mío desfallecen, la roca de mi corazón es Dios, herencia mía para siempre.
27 Sillä katso, jotka sinusta eriävät, ne hukkuvat: sinä kadotat kaikki, jotka sinua vastaan huorin tekevät.
Pues he aquí que cuantos de Ti se apartan perecerán; Tú destruyes a todos los que se prostituyen, alejándose de Ti.
28 Mutta se on minun iloni, että minä itseni Jumalan tykö pidän, ja panen toivoni Herran, Herran päälle, ilmoittamaan kaikkia sinun töitäs.
Mas para mí la dicha consiste en estar unido a Dios. He puesto en el Señor Dios mi refugio para proclamar todas tus obras en las puertas de la hija de Sión.
