Psalmien 73
1 Asaphin Psalmi. Totta on Jumala hyvä Israelille, niille, jotka puhtaat sydämestä ovat.
Resnično, Bog je dober do Izraela, torej tistim, ki so čistega srca.
2 Mutta minä olisin pian jaloillani horjunut: minun askeleeni olisivat lähes liukastuneet.
Toda kar se mene tiče, so moja stopala skoraj odšla, moji koraki so malodane spodrsnili.
3 Sillä minä närkästyin öykkäreistä, että minä näin jumalattomat menestyvän.
Kajti bil sem nevoščljiv nad nespametnimi, ko sem videl uspevanje zlobnih.
4 Sillä ei he ole missään kuoleman hädässä, vaan heidän voimansa pysyy vahvana.
Kajti v njihovi smrti ni vezi, vendar je njihova moč trdna.
5 Ei he ole vastoinkäymisessä niinkuin muut ihmiset, ja ei heitä vaivata niinkuin muita ihmisiä.
Niso v stiski, kakor drugi ljudje niti niso trpinčeni kakor drugi ljudje.
6 Sentähden on heidän ylpeytensä koria, ja heidän väkivaltansa kaunistaa heitä.
Zato jih ošabnost obdaja naokoli kakor veriga, nasilje jih pokriva kakor obleka.
7 Heidän silmänsä paisuvat lihavuudesta: he tekevät mitä ainoastansa heille kelpaa.
Njihove oči izstopajo z mastnostjo. Imajo več, kot si lahko želi srce.
8 Kaikkia he katsovat ylön, ja sitte pahasti puhuvat: he puhuvat ja laittavat ylpiästi.
Izprijeni so in glede zatiranja govorijo zlobno, govorijo vzvišeno.
9 Mitä he puhuvat, sen täytyy olla taivaasta puhuttu: mitä he sanovat, sen täytyy maan päällä kelvata.
Svoja usta postavljajo zoper nebesa in njihov jezik hodi po zemlji.
10 Sentähden noudattaa heitä yhteinen kansa, ja kokoontuvat heidän tykönsä niinkuin vedet,
Zato se njegovo ljudstvo vrača sèm in iztisnjene so jim polne čaše vode.
11 Ja sanovat: mitä Jumalan pitäis heitä kysymän? mitä pitäis korkeimman heistä lukua pitämän?
Pravijo: »Kako Bog ve? In ali je znanje v Najvišjem?«
12 Katso, ne ovat jumalattomat: he ovat onnelliset maailmassa ja rikastuvat.
Glej, to so brezbožni, ki uspevajo v svetu, povečujejo se v bogastvih.
13 Pitäiskö siis sen turhaan oleman, että minun sydämeni nuhteetoinna elää, ja minä pesen viattomuudessa minun käteni?
Resnično sem zaman očistil svoje srce in svoje roke umil v nedolžnosti.
14 Ja minä ruoskitaan joka päivä, ja minun rangaistukseni on joka aamu käsissä?
Kajti ves dan sem bil trpinčen in kaznovan vsako jutro.
15 Minä olisin lähes niin sanonut kuin hekin; mutta katso, niin minä olisin tuominnut kaikki sinun lapses, jotka ikänänsä olleet ovat.
Če rečem: »Govoril bom na ta način, « glej, bi se pregrešil zoper rod tvojih otrok.
16 Minä ajattelin sitä tutkia; mutta se oli minulle ylen raskas,
Ko sem premišljeval, da to spoznam, je bilo zame preveč boleče,
17 Siihenasti kuin minä menin Jumalan pyhään, ja ymmärsin heidän loppunsa.
dokler nisem odšel v Božje svetišče, potem sem razumel njihov konec.
18 Tosin sinä asetit heitä liukkaalle, ja syöksit heitä pohjaan.
Zagotovo si jih postavil na spolzke kraje, podiraš jih v uničenje.
19 Kuinka he niin pian hukkuvat: he hukkuvat ja saavat kauhian lopun.
Kako so v hipu privedeni v opustošenje! Popolnoma so použiti s strahotami.
20 Niinkuin uni, koska joku herää, niinpä sinä, Herra teet heidän kuvansa kaupungissa ylönkatsotuksi.
Kakor sanje, ko se nekdo zbudi; tako boš, oh Gospod, ko se zbudiš, preziral njihovo podobo.
21 Vaan kuin se karvasteli minun sydämessäni ja pisti minun munaskuitani,
Tako je bilo moje srce užaloščeno in v svoji notranjosti sem bil zboden.
22 Silloin olin minä tyhmä ja en mitään tietänyt: minä olin niinkuin nauta sinun edessäs.
Tako nespameten sem bil in neveden. Pred teboj sem bil kakor žival.
23 Kuitenkin minä pysyn alati sinun tykönäs; sillä sinä pidät minun oikiasta kädestäni.
Kljub temu sem nenehno s teboj. Prijel si me za mojo desnico.
24 Sinä talutat minua neuvollas, ja korjaat minua viimein kunnialla.
Usmerjal me boš s svojim nasvetom in potem me sprejmi v slavo.
25 Kuin sinä ainoastansa minulla olisit, niin en minä ensinkään sitte taivaasta eli maasta tottelisi.
Koga imam v nebesih razen tebe? In nikogar ni na zemlji, ki si ga želim poleg tebe.
26 Vaikka vielä minun ruumiini ja sieluni vaipuis, niin sinä, Jumala, kuitenkin olet aina minun sydämeni uskallus ja minun osani.
Moje meso in moje srce odpovedujeta, toda Bog je moč mojega srca in moj delež na veke.
27 Sillä katso, jotka sinusta eriävät, ne hukkuvat: sinä kadotat kaikki, jotka sinua vastaan huorin tekevät.
Kajti glej, tisti, ki so daleč od tebe, se bodo pogubili. Uničil si vse tiste, ki z vlačuganjem gredo od tebe.
28 Mutta se on minun iloni, että minä itseni Jumalan tykö pidän, ja panen toivoni Herran, Herran päälle, ilmoittamaan kaikkia sinun töitäs.
Toda zame je dobro, da se približam Bogu. Svoje trdno upanje sem položil v Gospoda Boga, da bom lahko oznanjal vsa tvoja dela.
