Psalmien 73
1 Asaphin Psalmi. Totta on Jumala hyvä Israelille, niille, jotka puhtaat sydämestä ovat.
Salmo de Asafe: Sim, certamente Deus [é] bom para Israel, para os limpos de coração.
2 Mutta minä olisin pian jaloillani horjunut: minun askeleeni olisivat lähes liukastuneet.
Eu porém, quase que meus pés se desviaram; quase nada [faltou] para meus passos escorregarem.
3 Sillä minä närkästyin öykkäreistä, että minä näin jumalattomat menestyvän.
Porque eu tinha inveja dos arrogantes, quando via a prosperidade dos perversos.
4 Sillä ei he ole missään kuoleman hädässä, vaan heidän voimansa pysyy vahvana.
Porque não há problemas para eles até sua morte, e o vigor deles continua firme.
5 Ei he ole vastoinkäymisessä niinkuin muut ihmiset, ja ei heitä vaivata niinkuin muita ihmisiä.
Não são tão oprimidos como o homem comum, nem são afligidos como os outros homens;
6 Sentähden on heidän ylpeytensä koria, ja heidän väkivaltansa kaunistaa heitä.
Por isso eles são rodeados de arrogância como um colar; estão cobertos de violência como [se fosse] um vestido.
7 Heidän silmänsä paisuvat lihavuudesta: he tekevät mitä ainoastansa heille kelpaa.
Seus olhos incham de gordura; são excessivos os desejos do coração deles.
8 Kaikkia he katsovat ylön, ja sitte pahasti puhuvat: he puhuvat ja laittavat ylpiästi.
Eles são escarnecedores e oprimem falando mal e falando arrogantemente.
9 Mitä he puhuvat, sen täytyy olla taivaasta puhuttu: mitä he sanovat, sen täytyy maan päällä kelvata.
Elevam suas bocas ao céu, e suas línguas andam na terra.
10 Sentähden noudattaa heitä yhteinen kansa, ja kokoontuvat heidän tykönsä niinkuin vedet,
Por isso seu povo volta para cá, e as águas lhes são espremidas por completo.
11 Ja sanovat: mitä Jumalan pitäis heitä kysymän? mitä pitäis korkeimman heistä lukua pitämän?
E dizem: Como Deus saberia? Será que o Altíssimo tem conhecimento [disto]?
12 Katso, ne ovat jumalattomat: he ovat onnelliset maailmassa ja rikastuvat.
Eis que estes [são] perversos, sempre estão confortáveis e aumentam seus bens.
13 Pitäiskö siis sen turhaan oleman, että minun sydämeni nuhteetoinna elää, ja minä pesen viattomuudessa minun käteni?
[Cheguei a pensar]: Certamente purifiquei meu coração e lavei minhas mãos na inocência inutilmente,
14 Ja minä ruoskitaan joka päivä, ja minun rangaistukseni on joka aamu käsissä?
Porque sou afligido o dia todo, e castigado toda manhã.
15 Minä olisin lähes niin sanonut kuin hekin; mutta katso, niin minä olisin tuominnut kaikki sinun lapses, jotka ikänänsä olleet ovat.
Se eu tivesse dito [isto], eu falaria dessa maneira; eis que teria decepcionado a geração de teus filhos.
16 Minä ajattelin sitä tutkia; mutta se oli minulle ylen raskas,
Quando tentei entender, isto me pareceu trabalhoso.
17 Siihenasti kuin minä menin Jumalan pyhään, ja ymmärsin heidän loppunsa.
Até que entrei nos santuários de Deus, [e] entendi o fim de tais pessoas.
18 Tosin sinä asetit heitä liukkaalle, ja syöksit heitä pohjaan.
Certamente tu os fazes escorregarem, [e] os lança em assolações.
19 Kuinka he niin pian hukkuvat: he hukkuvat ja saavat kauhian lopun.
Como eles foram assolados tão repentinamente! Eles se acabaram, [e] se consumiram de medo.
20 Niinkuin uni, koska joku herää, niinpä sinä, Herra teet heidän kuvansa kaupungissa ylönkatsotuksi.
Como o sonho depois de acordar, ó Senhor, quando tu acordares desprezarás a aparência deles;
21 Vaan kuin se karvasteli minun sydämessäni ja pisti minun munaskuitani,
Porque meu coração tem se amargurado, e meus rins têm sentido dolorosas picadas.
22 Silloin olin minä tyhmä ja en mitään tietänyt: minä olin niinkuin nauta sinun edessäs.
Então me comportei como tolo, e nada sabia; tornei-me como um animal para contigo.
23 Kuitenkin minä pysyn alati sinun tykönäs; sillä sinä pidät minun oikiasta kädestäni.
Porém [agora estarei] continuamente contigo; tu tens segurado minha mão direita.
24 Sinä talutat minua neuvollas, ja korjaat minua viimein kunnialla.
Tu me guiarás com teu conselho, e depois me receberás [em] glória.
25 Kuin sinä ainoastansa minulla olisit, niin en minä ensinkään sitte taivaasta eli maasta tottelisi.
A quem tenho no céu [além de ti]? E [quando estou] contigo, nada há na terra que eu deseje.
26 Vaikka vielä minun ruumiini ja sieluni vaipuis, niin sinä, Jumala, kuitenkin olet aina minun sydämeni uskallus ja minun osani.
Minha carne e meu coração desfalecem; [porém] Deus [será] a rocha do meu coração e minha porção para sempre.
27 Sillä katso, jotka sinusta eriävät, ne hukkuvat: sinä kadotat kaikki, jotka sinua vastaan huorin tekevät.
Porque eis que os que ficaram longe de ti perecerão; tu destróis todo infiel a ti.
28 Mutta se on minun iloni, että minä itseni Jumalan tykö pidän, ja panen toivoni Herran, Herran päälle, ilmoittamaan kaikkia sinun töitäs.
Mas [quanto] a mim, bom me é me aproximar de Deus; ponho minha confiança no Senhor DEUS, para que eu conte todas as tuas obras.
