Psalmien 73
1 Asaphin Psalmi. Totta on Jumala hyvä Israelille, niille, jotka puhtaat sydämestä ovat.
MELEL, Kot kompoke pan men Israel, irail me makelekel nan mongiong arail.
2 Mutta minä olisin pian jaloillani horjunut: minun askeleeni olisivat lähes liukastuneet.
A ngai, ekis ta, a nä i kat pan lodi, o i koren iong krisedi ni ai kakakawei.
3 Sillä minä närkästyin öykkäreistä, että minä näin jumalattomat menestyvän.
Pwe i suedeki me aklapalap akan, ni ai kilanger en me sapung kan ar pwaidar.
4 Sillä ei he ole missään kuoleman hädässä, vaan heidän voimansa pysyy vahvana.
Pwe sota apwal kot lel ong irail ni ar pan mela, re kin kelail o war arail wilar melel.
5 Ei he ole vastoinkäymisessä niinkuin muut ihmiset, ja ei heitä vaivata niinkuin muita ihmisiä.
Sota ar apwal kot dueta aramas tei kan, o re sota pan kalokolok dueta aramas tei kan.
6 Sentähden on heidän ylpeytensä koria, ja heidän väkivaltansa kaunistaa heitä.
Ari aklapalap, iei kapwat en tapin wor arail, o arail likau, iei arail tiak weit.
7 Heidän silmänsä paisuvat lihavuudesta: he tekevät mitä ainoastansa heille kelpaa.
Por en mas arail tikitik o sued kilar ar wilar, o re kin wiada, me re inong iong.
8 Kaikkia he katsovat ylön, ja sitte pahasti puhuvat: he puhuvat ja laittavat ylpiästi.
Re kin mamaleki meakaros, o re kin lokelokaia me sued, o re kin lalaue o lokaia ni ar aklapalap.
9 Mitä he puhuvat, sen täytyy olla taivaasta puhuttu: mitä he sanovat, sen täytyy maan päällä kelvata.
Dene arail lokaia tapi sang nanlang, o me irail indinda, dene i eta me pung nin sappa.
10 Sentähden noudattaa heitä yhteinen kansa, ja kokoontuvat heidän tykönsä niinkuin vedet,
I me aramas akan lokidi ong irail; o pil totoia re kin nimala.
11 Ja sanovat: mitä Jumalan pitäis heitä kysymän? mitä pitäis korkeimman heistä lukua pitämän?
Re kin inda: Iaduen, Kot pan kotin insenoki irail? O menda ren me lapalap irail?
12 Katso, ne ovat jumalattomat: he ovat onnelliset maailmassa ja rikastuvat.
Kilang, iduen me doo sang Kot akan; irail meid pai nin sappa, o re pan kapwapwala.
13 Pitäiskö siis sen turhaan oleman, että minun sydämeni nuhteetoinna elää, ja minä pesen viattomuudessa minun käteni?
Iaduen, likamata sota katepa ai kamakelekeladar mongiong i o kaminela pa i kat ni me pung?
14 Ja minä ruoskitaan joka päivä, ja minun rangaistukseni on joka aamu käsissä?
Pwe ran karos i pan kalokolok, o ni mansang karos ai kamekam mia.
15 Minä olisin lähes niin sanonut kuin hekin; mutta katso, niin minä olisin tuominnut kaikki sinun lapses, jotka ikänänsä olleet ovat.
Koren iong i pil pan indinda dueta irail, a so, pwe i de pan suedeki sapwilim omui seri kan karos sang mas kokodo lel met.
16 Minä ajattelin sitä tutkia; mutta se oli minulle ylen raskas,
I ap madamadaua duen mepukat, pwen dedeki, a i sota kak ong.
17 Siihenasti kuin minä menin Jumalan pyhään, ja ymmärsin heidän loppunsa.
Ngai lao pedelong ong mon mol en Kot saraui o kilanger imwin me doo sang Kot akan.
18 Tosin sinä asetit heitä liukkaalle, ja syöksit heitä pohjaan.
Melel kom kotin pwili kin irail edi wasa likakeris; kom kotin kapup irail edi ong nani pwel.
19 Kuinka he niin pian hukkuvat: he hukkuvat ja saavat kauhian lopun.
Iaduen arail madang soredier. Irail lokidokila, o imwila’rail meid kamasapwek.
20 Niinkuin uni, koska joku herää, niinpä sinä, Herra teet heidän kuvansa kaupungissa ylönkatsotuksi.
Maing Ieowa, kom kin kotin kawela mom arail nan kanim o dueta auramen.
21 Vaan kuin se karvasteli minun sydämessäni ja pisti minun munaskuitani,
Ni ai madak nan mongiong i, o waiwairok nan ai mudilik kan,
22 Silloin olin minä tyhmä ja en mitään tietänyt: minä olin niinkuin nauta sinun edessäs.
I ap diaradar, me ngai ol pweipwei men, me sota asa meakot; dueta man amen mo omui.
23 Kuitenkin minä pysyn alati sinun tykönäs; sillä sinä pidät minun oikiasta kädestäni.
Ari so, i pan mimieta re omui kokolata, pwe komui kotin kolekol eta pa i pali maun.
24 Sinä talutat minua neuvollas, ja korjaat minua viimein kunnialla.
Komui kin kalua ia duen kupur omui, o kom pan kotin kasamo ia nan lingan omui.
25 Kuin sinä ainoastansa minulla olisit, niin en minä ensinkään sitte taivaasta eli maasta tottelisi.
Ma komui ta ai Kot, i sota pan anane meakot nanlang de sappa.
26 Vaikka vielä minun ruumiini ja sieluni vaipuis, niin sinä, Jumala, kuitenkin olet aina minun sydämeni uskallus ja minun osani.
Ma pali war ai o ngen i pan dupokala, pil menda, pwe komui Maing Kot kamait pa i o pwais ai kokolata.
27 Sillä katso, jotka sinusta eriävät, ne hukkuvat: sinä kadotat kaikki, jotka sinua vastaan huorin tekevät.
Pwe kom kotin mangi irail, me muei sang komui pan lokidokila; Kom pan kotin kasapokela karos, me wuki wei sang komui.
28 Mutta se on minun iloni, että minä itseni Jumalan tykö pidän, ja panen toivoni Herran, Herran päälle, ilmoittamaan kaikkia sinun töitäs.
A iet ai peren, i en tengeteng ong Kot, o i en kaporoporeki Kot Ieowa, pwen kalok sili omui wiawia kan karos.
