Psalmien 73
1 Asaphin Psalmi. Totta on Jumala hyvä Israelille, niille, jotka puhtaat sydämestä ovat.
Asafa dziesma. Tiešām, Dievs ir Israēla labums, tiem, kam sirdis ir šķīstas.
2 Mutta minä olisin pian jaloillani horjunut: minun askeleeni olisivat lähes liukastuneet.
Bet gandrīz es būtu paklupis ar savām kājām, mani soļi tik (tikko) neslīdēja.
3 Sillä minä närkästyin öykkäreistä, että minä näin jumalattomat menestyvän.
Jo man bija dusmas par lielīgiem, kad es redzēju, ka bezdievīgiem tik labi klājās.
4 Sillä ei he ole missään kuoleman hädässä, vaan heidän voimansa pysyy vahvana.
Jo vārgšanas tiem nav līdz nāvei, un tie resni nobarojušies.
5 Ei he ole vastoinkäymisessä niinkuin muut ihmiset, ja ei heitä vaivata niinkuin muita ihmisiä.
Tie nav bēdās kā citi ļaudis, un netop mocīti kā citi cilvēki.
6 Sentähden on heidän ylpeytensä koria, ja heidän väkivaltansa kaunistaa heitä.
Tādēļ ar lepnību tie izrotājās un ar blēdību tie apģērbjas kā ar skaistām drēbēm.
7 Heidän silmänsä paisuvat lihavuudesta: he tekevät mitä ainoastansa heille kelpaa.
No taukiem spīd viņu acs, viņu sirdsdomās plūst pāri.
8 Kaikkia he katsovat ylön, ja sitte pahasti puhuvat: he puhuvat ja laittavat ylpiästi.
Tie zobo, runā nikni no varas darba, tie lielās pārlieku.
9 Mitä he puhuvat, sen täytyy olla taivaasta puhuttu: mitä he sanovat, sen täytyy maan päällä kelvata.
Tie paceļas ar savu muti līdz debesīm, un viņu mēle šaujās pa zemes virsu.
10 Sentähden noudattaa heitä yhteinen kansa, ja kokoontuvat heidän tykönsä niinkuin vedet,
Tādēļ ļaudis piemetās tiem klāt, un tiem rodas ūdens papilnam,
11 Ja sanovat: mitä Jumalan pitäis heitä kysymän? mitä pitäis korkeimman heistä lukua pitämän?
Un tie saka: kā Dievs zinās? Un vai tas Visuaugstais ir zinātājs?
12 Katso, ne ovat jumalattomat: he ovat onnelliset maailmassa ja rikastuvat.
Redzi, tādi ir tie bezdievīgie, un tomēr tiem arvien labi klājās pasaulē, un tie vairo savu bagātību.
13 Pitäiskö siis sen turhaan oleman, että minun sydämeni nuhteetoinna elää, ja minä pesen viattomuudessa minun käteni?
Tiešām, velti es esmu šķīstījis savu sirdi un mazgājis savas rokas nenoziedzībā,
14 Ja minä ruoskitaan joka päivä, ja minun rangaistukseni on joka aamu käsissä?
Un biju mocīts cauru dienu, un sods bija man klāt ik rītu.
15 Minä olisin lähes niin sanonut kuin hekin; mutta katso, niin minä olisin tuominnut kaikki sinun lapses, jotka ikänänsä olleet ovat.
Tomēr ja es sacītu: es runāšu tāpat kā viņi, redz, ar to es apgrēkotos pie Tavu bērnu draudzes.
16 Minä ajattelin sitä tutkia; mutta se oli minulle ylen raskas,
Tāpēc es domāju, ka es to varētu saprast, bet tas bija visai grūti priekš manām acīm,
17 Siihenasti kuin minä menin Jumalan pyhään, ja ymmärsin heidän loppunsa.
Tiekams es gāju Dieva svētumā un ņēmu vērā, kas viņiem pēcgalā notiek.
18 Tosin sinä asetit heitä liukkaalle, ja syöksit heitä pohjaan.
Tiešām, tu tos vedi uz slidenām vietām un tos nogāzi, ka tie iet postā.
19 Kuinka he niin pian hukkuvat: he hukkuvat ja saavat kauhian lopun.
Kā viņi tik piepeši iet bojā! Tie iznīkst un iet bojā ar briesmām.
20 Niinkuin uni, koska joku herää, niinpä sinä, Herra teet heidän kuvansa kaupungissa ylönkatsotuksi.
Tā kā sapnis zūd, kad uzmostas, tā tev, Kungs, ceļoties viņi nebūs nekas.
21 Vaan kuin se karvasteli minun sydämessäni ja pisti minun munaskuitani,
Kad rūgta taptu man sirds un riebtu man īkstis,
22 Silloin olin minä tyhmä ja en mitään tietänyt: minä olin niinkuin nauta sinun edessäs.
Tad es būtu neprātīgs un nezinātu nekā; es būtu kā lops Tavā priekšā.
23 Kuitenkin minä pysyn alati sinun tykönäs; sillä sinä pidät minun oikiasta kädestäni.
Bet pie Tevis es palieku vienmēr; Tu mani turi pie manas labās rokas.
24 Sinä talutat minua neuvollas, ja korjaat minua viimein kunnialla.
Tu mani vadīsi pēc Sava padoma, un pēc mani uzņemsi godā.
25 Kuin sinä ainoastansa minulla olisit, niin en minä ensinkään sitte taivaasta eli maasta tottelisi.
Kad Tu esi mans, tad man nevajag ne debess, ne zemes.
26 Vaikka vielä minun ruumiini ja sieluni vaipuis, niin sinä, Jumala, kuitenkin olet aina minun sydämeni uskallus ja minun osani.
Jebšu man arī mirtu miesa un sirds, taču Tu, Dievs esi manas sirds patvērums un mana daļa mūžīgi.
27 Sillä katso, jotka sinusta eriävät, ne hukkuvat: sinä kadotat kaikki, jotka sinua vastaan huorin tekevät.
Jo redzi, kas tālu no Tevis, tie ies bojā; Tu izdeldē visus, kas no Tevis atkāpjas.
28 Mutta se on minun iloni, että minä itseni Jumalan tykö pidän, ja panen toivoni Herran, Herran päälle, ilmoittamaan kaikkia sinun töitäs.
Bet man tas ir prieks, tuvu būt pie Dieva, ka es savu cerību lieku uz To Kungu Dievu, ka es izteicu visus Tavus darbus.
