Psalmien 73
1 Asaphin Psalmi. Totta on Jumala hyvä Israelille, niille, jotka puhtaat sydämestä ovat.
(아삽의 시) 하나님이 참으로 이스라엘 중 마음이 정결한 자에게 선을 행하시나
2 Mutta minä olisin pian jaloillani horjunut: minun askeleeni olisivat lähes liukastuneet.
나는 거의 실족할 뻔 하였고 내 걸음이 미끄러질 뻔 하였으니
3 Sillä minä närkästyin öykkäreistä, että minä näin jumalattomat menestyvän.
이는 내가 악인의 형통함을 보고 오만한 자를 질시하였음이로다
4 Sillä ei he ole missään kuoleman hädässä, vaan heidän voimansa pysyy vahvana.
저희는 죽는 때에도 고통이 없고 그 힘이 건강하며
5 Ei he ole vastoinkäymisessä niinkuin muut ihmiset, ja ei heitä vaivata niinkuin muita ihmisiä.
타인과 같은 고난이 없고 타인과 같은 재앙도 없나니
6 Sentähden on heidän ylpeytensä koria, ja heidän väkivaltansa kaunistaa heitä.
그러므로 교만이 저희 목걸이요 강포가 저희의 입는 옷이며
7 Heidän silmänsä paisuvat lihavuudesta: he tekevät mitä ainoastansa heille kelpaa.
살찜으로 저희 눈이 솟아나며 저희 소득은 마음의 소원보다 지나며
8 Kaikkia he katsovat ylön, ja sitte pahasti puhuvat: he puhuvat ja laittavat ylpiästi.
저희는 능욕하며 악하게 압제하여 말하며 거만히 말하며
9 Mitä he puhuvat, sen täytyy olla taivaasta puhuttu: mitä he sanovat, sen täytyy maan päällä kelvata.
저희 입은 하늘에 두고 저희 혀는 땅에 두루 다니도다
10 Sentähden noudattaa heitä yhteinen kansa, ja kokoontuvat heidän tykönsä niinkuin vedet,
그러므로 그 백성이 이리로 돌아와서 잔에 가득한 물을 다 마시며
11 Ja sanovat: mitä Jumalan pitäis heitä kysymän? mitä pitäis korkeimman heistä lukua pitämän?
말하기를 하나님이 어찌 알랴 지극히 높은 자에게 지식이 있으랴 하도다
12 Katso, ne ovat jumalattomat: he ovat onnelliset maailmassa ja rikastuvat.
볼지어다! 이들은 악인이라 항상 평안하고 재물은 더 하도다
13 Pitäiskö siis sen turhaan oleman, että minun sydämeni nuhteetoinna elää, ja minä pesen viattomuudessa minun käteni?
내가 내 마음을 정히 하며 내 손을 씻어 무죄하다 한 것이 실로 헛되도다
14 Ja minä ruoskitaan joka päivä, ja minun rangaistukseni on joka aamu käsissä?
나는 종일 재앙을 당하며 아침마다 징책을 보았도다
15 Minä olisin lähes niin sanonut kuin hekin; mutta katso, niin minä olisin tuominnut kaikki sinun lapses, jotka ikänänsä olleet ovat.
내가 만일 스스로 이르기를 내가 이렇게 말하리라 하였더면 주의 아들들의 시대를 대하여 궤휼을 행하였으리이다
16 Minä ajattelin sitä tutkia; mutta se oli minulle ylen raskas,
내가 어찌면 이를 알까 하여 생각한즉 내게 심히 곤란하더니
17 Siihenasti kuin minä menin Jumalan pyhään, ja ymmärsin heidän loppunsa.
하나님의 성소에 들어갈 때에야 저희 결국을 내가 깨달았나이다
18 Tosin sinä asetit heitä liukkaalle, ja syöksit heitä pohjaan.
주께서 참으로 저희를 미끄러운 곳에 두시며 파멸에 던지시니
19 Kuinka he niin pian hukkuvat: he hukkuvat ja saavat kauhian lopun.
저희가 어찌 그리 졸지에 황폐되었는가 놀람으로 전멸하였나이다
20 Niinkuin uni, koska joku herää, niinpä sinä, Herra teet heidän kuvansa kaupungissa ylönkatsotuksi.
주여, 사람이 깬 후에는 꿈을 무시함같이 주께서 깨신 후에 저희 형상을 멸시하시리이다
21 Vaan kuin se karvasteli minun sydämessäni ja pisti minun munaskuitani,
내 마음이 산란하며 내 심장이 찔렸나이다
22 Silloin olin minä tyhmä ja en mitään tietänyt: minä olin niinkuin nauta sinun edessäs.
내가 이같이 우매 무지하니 주의 앞에 짐승이오나
23 Kuitenkin minä pysyn alati sinun tykönäs; sillä sinä pidät minun oikiasta kädestäni.
내가 항상 주와 함께하니 주께서 내 오른손을 붙드셨나이다
24 Sinä talutat minua neuvollas, ja korjaat minua viimein kunnialla.
주의 교훈으로 나를 인도하시고 후에는 영광으로 나를 영접하시리니
25 Kuin sinä ainoastansa minulla olisit, niin en minä ensinkään sitte taivaasta eli maasta tottelisi.
하늘에서는 주 외에 누가 내게 있리요 땅에서는 주 밖에 나의 사모할 자 없나이다
26 Vaikka vielä minun ruumiini ja sieluni vaipuis, niin sinä, Jumala, kuitenkin olet aina minun sydämeni uskallus ja minun osani.
내 육체와 마음은 쇠잔하나 하나님은 내 마음의 반석이시요 영원한 분깃이시라
27 Sillä katso, jotka sinusta eriävät, ne hukkuvat: sinä kadotat kaikki, jotka sinua vastaan huorin tekevät.
대저 주를 멀리하는 자는 망하리니 음녀 같이 주를 떠난 자를 주께서 다 멸하셨나이다
28 Mutta se on minun iloni, että minä itseni Jumalan tykö pidän, ja panen toivoni Herran, Herran päälle, ilmoittamaan kaikkia sinun töitäs.
하나님께 가까이 함이 내게 복이라 내가 주 여호와를 나의 피난처로 삼아 주의 모든 행사를 전파하리이다
