Psalmien 73
1 Asaphin Psalmi. Totta on Jumala hyvä Israelille, niille, jotka puhtaat sydämestä ovat.
Zsoltár Ászáftól. Bizony, jóságos Izraélhez az Isten, a tisztult szívűekhez.
2 Mutta minä olisin pian jaloillani horjunut: minun askeleeni olisivat lähes liukastuneet.
Én pedig, kevés híja elhajlottak lábaim, semmi híja megcsúsztak lépteim.
3 Sillä minä närkästyin öykkäreistä, että minä näin jumalattomat menestyvän.
Mert megirígyeltem a, kevélykedőket, midőn a gonoszok jólétét láttam.
4 Sillä ei he ole missään kuoleman hädässä, vaan heidän voimansa pysyy vahvana.
Mert nincsenek kínjaik halálukig, hízott az erejük.
5 Ei he ole vastoinkäymisessä niinkuin muut ihmiset, ja ei heitä vaivata niinkuin muita ihmisiä.
Halandónak szenvedésében nincsenek benne s emberekkel együtt nem sújtatnak.
6 Sentähden on heidän ylpeytensä koria, ja heidän väkivaltansa kaunistaa heitä.
Azért nyakukat díszíti gőgösség, ruhaként borítja őket erőszak.
7 Heidän silmänsä paisuvat lihavuudesta: he tekevät mitä ainoastansa heille kelpaa.
Kidülledt kövérségtől szemük, túlcsapongtak szívük képzelődései.
8 Kaikkia he katsovat ylön, ja sitte pahasti puhuvat: he puhuvat ja laittavat ylpiästi.
Csúfolódnak és gonoszúl fosztogatásról beszélnek, szinte a magasból beszélnek:
9 Mitä he puhuvat, sen täytyy olla taivaasta puhuttu: mitä he sanovat, sen täytyy maan päällä kelvata.
az egekbe helyezték szájukat, de nyelvük a földön jár.
10 Sentähden noudattaa heitä yhteinen kansa, ja kokoontuvat heidän tykönsä niinkuin vedet,
Azért erre felé tér az ő népe, s tele szürcsölik magukat vízzel;
11 Ja sanovat: mitä Jumalan pitäis heitä kysymän? mitä pitäis korkeimman heistä lukua pitämän?
és mondják: Miként tudhatja Isten, s van-e tudás a legfelsőbben?
12 Katso, ne ovat jumalattomat: he ovat onnelliset maailmassa ja rikastuvat.
Íme, gonoszok ezek és mint örökkön gondtalanok gyarapítottak vagyont.
13 Pitäiskö siis sen turhaan oleman, että minun sydämeni nuhteetoinna elää, ja minä pesen viattomuudessa minun käteni?
Bizony, hiába tisztítottam szivemet és mostam ártatlanságban kezeimet;
14 Ja minä ruoskitaan joka päivä, ja minun rangaistukseni on joka aamu käsissä?
de sújtva vagyok egész nap s reggelenként itt a fenyítésem.
15 Minä olisin lähes niin sanonut kuin hekin; mutta katso, niin minä olisin tuominnut kaikki sinun lapses, jotka ikänänsä olleet ovat.
Ha mondanám, hadd beszélek olykép, íme gyermekeid nemzedékét elárulnám.
16 Minä ajattelin sitä tutkia; mutta se oli minulle ylen raskas,
Gondolkodtam is, hogy megtudjam ezt, gyötrődés volt az szemeimben
17 Siihenasti kuin minä menin Jumalan pyhään, ja ymmärsin heidän loppunsa.
míg be nem mentem Isten szentélyébe, s figyelhettem az ő végükre.
18 Tosin sinä asetit heitä liukkaalle, ja syöksit heitä pohjaan.
Bizony, sikamlós térre helyezted őket, ledöntöd őket romokká.
19 Kuinka he niin pian hukkuvat: he hukkuvat ja saavat kauhian lopun.
Miként lettek pusztulássá egy pillanat alatt; eltüntek, végük lett a rémülettől.
20 Niinkuin uni, koska joku herää, niinpä sinä, Herra teet heidän kuvansa kaupungissa ylönkatsotuksi.
Mint álmot ébredés után, Uram, fölserkenvén képüket megveted.
21 Vaan kuin se karvasteli minun sydämessäni ja pisti minun munaskuitani,
Midőn elkeseredett szívem és töprenkedtem veséimben:
22 Silloin olin minä tyhmä ja en mitään tietänyt: minä olin niinkuin nauta sinun edessäs.
oktalan voltam és tudásom nem volt, akár a barom voltam veled szemben.
23 Kuitenkin minä pysyn alati sinun tykönäs; sillä sinä pidät minun oikiasta kädestäni.
De én mindig veled vagyok, megragadod jobb kezemet;
24 Sinä talutat minua neuvollas, ja korjaat minua viimein kunnialla.
tanácsoddal vezetsz engem, és aztán dicsőséggel magadhoz veszel engem.
25 Kuin sinä ainoastansa minulla olisit, niin en minä ensinkään sitte taivaasta eli maasta tottelisi.
Kim van nekem az egekben? S melletted mit sem kivánok a földön.
26 Vaikka vielä minun ruumiini ja sieluni vaipuis, niin sinä, Jumala, kuitenkin olet aina minun sydämeni uskallus ja minun osani.
Elfogyott bár húsom és szivem – szívem sziklája és osztályrészem az Isten örökké.
27 Sillä katso, jotka sinusta eriävät, ne hukkuvat: sinä kadotat kaikki, jotka sinua vastaan huorin tekevät.
Mert íme a tőled eltávolodók elvesznek, megsemmisítesz mindenkit, ki elparáználkodik tőled.
28 Mutta se on minun iloni, että minä itseni Jumalan tykö pidän, ja panen toivoni Herran, Herran päälle, ilmoittamaan kaikkia sinun töitäs.
Én pedig – Isten közelsége jó nekem; az Úrba, az Örökkévalóba helyeztem bizalmamat, hogy elbeszéljem mind a te műveidet.
