Psalmien 73
1 Asaphin Psalmi. Totta on Jumala hyvä Israelille, niille, jotka puhtaat sydämestä ovat.
O IAIO, he lokomaikai ke Akua ia Iseraela, I ka poe naau maemae.
2 Mutta minä olisin pian jaloillani horjunut: minun askeleeni olisivat lähes liukastuneet.
A owau nei la, aneane haule ko'u mau wawae; Mai pahee io ko'u mau kapuwai.
3 Sillä minä närkästyin öykkäreistä, että minä näin jumalattomat menestyvän.
No ka mea, ua huahua au i ka poe naaupo, I kuu ike ana i ka pookeokeo ana o ka poe hewa:
4 Sillä ei he ole missään kuoleman hädässä, vaan heidän voimansa pysyy vahvana.
No ka mea, aohe mea e paa ai i ko lakou make ana; Ua mae ole ko lakou ikaika.
5 Ei he ole vastoinkäymisessä niinkuin muut ihmiset, ja ei heitä vaivata niinkuin muita ihmisiä.
Aohe o lakou popilikia e like me na kanaka e ae; Aole lilo lakou e like me na kanaka e ae, i ka lauwiliia.
6 Sentähden on heidän ylpeytensä koria, ja heidän väkivaltansa kaunistaa heitä.
Nolaila i hoopuni ai ka haaheo ia lakou me he kaula hao la; A o ke kolohe ka i uhi mai ia lakou me he kapa komo la.
7 Heidän silmänsä paisuvat lihavuudesta: he tekevät mitä ainoastansa heille kelpaa.
Ua puka ko lakou mau maka i ka momona; A oi aku ko lakou waiwai, mamua o ko ka naau makemake.
8 Kaikkia he katsovat ylön, ja sitte pahasti puhuvat: he puhuvat ja laittavat ylpiästi.
Ua henehene lakou, a ua kamailio hewa: No ka hooluhi hewa ana, ua olelo hookiekie lakou:
9 Mitä he puhuvat, sen täytyy olla taivaasta puhuttu: mitä he sanovat, sen täytyy maan päällä kelvata.
Ua hooku e lakou i ko lakou waha i ka lani, A ua holoholo ko lakou alelo ma ka honua.
10 Sentähden noudattaa heitä yhteinen kansa, ja kokoontuvat heidän tykönsä niinkuin vedet,
Nolaila i hoi ai kona poe kanaka ilaila; A ua kowiia na wai o ke kiaha piha no lakou.
11 Ja sanovat: mitä Jumalan pitäis heitä kysymän? mitä pitäis korkeimman heistä lukua pitämän?
A olelo lakou, Pehea la e ike ai ke Akua? He ike anei hoi ko loko o ka Mea kiekie loa?
12 Katso, ne ovat jumalattomat: he ovat onnelliset maailmassa ja rikastuvat.
Eia hoi, oia ka poe aia e maluhia ana ma ke ao nei; Ua mahuahua ko lakou waiwai ana.
13 Pitäiskö siis sen turhaan oleman, että minun sydämeni nuhteetoinna elää, ja minä pesen viattomuudessa minun käteni?
Oiaio, hoomaemae mea ole au i kuu naau; Ua holoi hoi au i kuu mau lima me ka pono:
14 Ja minä ruoskitaan joka päivä, ja minun rangaistukseni on joka aamu käsissä?
No ka mea, ua lauwiliia au a po ka la; A ua hahauia mai au i na kakahiaka a pau.
15 Minä olisin lähes niin sanonut kuin hekin; mutta katso, niin minä olisin tuominnut kaikki sinun lapses, jotka ikänänsä olleet ovat.
Ina e i iho au, E olelo aku wau peneia: Eia hoi, e kumakaia paha au i ka hanauna o kau poe keiki.
16 Minä ajattelin sitä tutkia; mutta se oli minulle ylen raskas,
A, i kuu noonoo ana e ike ia mea, He hana luhi no ia no'u;
17 Siihenasti kuin minä menin Jumalan pyhään, ja ymmärsin heidän loppunsa.
A komo aku au i kahi hoano o ke Akua, Alaila maopopo ia'u ko lakou hope.
18 Tosin sinä asetit heitä liukkaalle, ja syöksit heitä pohjaan.
Oiaio, ua hooku oe ia lakou ma na wahi paheehee, Ua hoohaule iho oe ia lakou ilalo i ka hoopaiia'na.
19 Kuinka he niin pian hukkuvat: he hukkuvat ja saavat kauhian lopun.
Ua hookae koke ia lakou me he imo ana la o ka maka! Ua hoopau loa ia hoi lakou i na mea makau.
20 Niinkuin uni, koska joku herää, niinpä sinä, Herra teet heidän kuvansa kaupungissa ylönkatsotuksi.
Me he moe la i ke ala ana'e o kekahi; Pela, e ka Haku, i kou ala ana, e hoowahawaha ai oe i ko lakou ano.
21 Vaan kuin se karvasteli minun sydämessäni ja pisti minun munaskuitani,
No ka mea, ua pono ole ko'u naau, A walania ae la ko'u mau puupaa.
22 Silloin olin minä tyhmä ja en mitään tietänyt: minä olin niinkuin nauta sinun edessäs.
A ua naaupo hoi au, me ka ike ole; Ua like au me ka holoholona imua ou.
23 Kuitenkin minä pysyn alati sinun tykönäs; sillä sinä pidät minun oikiasta kädestäni.
Aka, ke noho mau nei no hoi au me oe; Ua paa mai oe ia'u ma kuu lima akau.
24 Sinä talutat minua neuvollas, ja korjaat minua viimein kunnialla.
E alakai no oe ia'u ma kau oleloao, A mahope aku, e hookipa ia'u i ka nani.
25 Kuin sinä ainoastansa minulla olisit, niin en minä ensinkään sitte taivaasta eli maasta tottelisi.
Owai la ko'u ma ka lani? Aohe hoi mea ma ka honua nei a'u e makemake nei mamua ou.
26 Vaikka vielä minun ruumiini ja sieluni vaipuis, niin sinä, Jumala, kuitenkin olet aina minun sydämeni uskallus ja minun osani.
Ke maule nei ko'u kino a me ko'u naau, Aka, o ke Akua ka ikaika o ko'u naau; A me ko'u kuleana a mau loa.
27 Sillä katso, jotka sinusta eriävät, ne hukkuvat: sinä kadotat kaikki, jotka sinua vastaan huorin tekevät.
No ka mea, aia hoi, o ka poe mamao e ia oe, e make lakou; E luku mai hoi oe i ka poe a pau e hele moekolohe ana mai ou aku la.
28 Mutta se on minun iloni, että minä itseni Jumalan tykö pidän, ja panen toivoni Herran, Herran päälle, ilmoittamaan kaikkia sinun töitäs.
Aka, he pono no'u e hookokoke aku i ke Akua; Ua hilinai aku au i ka Haku, ia Iehova, I hai aku ai au i kau hana a pau.
