Psalmien 73
1 Asaphin Psalmi. Totta on Jumala hyvä Israelille, niille, jotka puhtaat sydämestä ovat.
Ein Psalm Asaphs. Nur gut ist Gott gegen Israel, gegen die, welche reinen Herzens sind.
2 Mutta minä olisin pian jaloillani horjunut: minun askeleeni olisivat lähes liukastuneet.
Ich aber hätte schier gestrauchelt mit meinen Füßen, wie leicht hätte ich einen Mißtritt getan!
3 Sillä minä närkästyin öykkäreistä, että minä näin jumalattomat menestyvän.
Denn ich beneidete die Übermütigen, als ich den Frieden der Gottlosen sah.
4 Sillä ei he ole missään kuoleman hädässä, vaan heidän voimansa pysyy vahvana.
Denn sie leiden keine Qual bis zu ihrem Tod, und ihr Leib ist wohlgenährt.
5 Ei he ole vastoinkäymisessä niinkuin muut ihmiset, ja ei heitä vaivata niinkuin muita ihmisiä.
Sie werden nicht bemüht wie andere Leute und nicht geschlagen wie andere Menschen.
6 Sentähden on heidän ylpeytensä koria, ja heidän väkivaltansa kaunistaa heitä.
Darum schmücken sie sich stolz und kleiden sich frech.
7 Heidän silmänsä paisuvat lihavuudesta: he tekevät mitä ainoastansa heille kelpaa.
Ihr Gesicht strotzt von Fett, sie bilden sich sehr viel ein.
8 Kaikkia he katsovat ylön, ja sitte pahasti puhuvat: he puhuvat ja laittavat ylpiästi.
Sie reden höhnisch und boshaft, drohen mit höherer Gewalt.
9 Mitä he puhuvat, sen täytyy olla taivaasta puhuttu: mitä he sanovat, sen täytyy maan päällä kelvata.
Sie reden, als käme es vom Himmel; ihre Worte haben Geltung auf Erden.
10 Sentähden noudattaa heitä yhteinen kansa, ja kokoontuvat heidän tykönsä niinkuin vedet,
Darum wendet sich auch das Volk ihnen zu, und es wird von ihnen viel Wasser aufgesogen.
11 Ja sanovat: mitä Jumalan pitäis heitä kysymän? mitä pitäis korkeimman heistä lukua pitämän?
Und sie sagen: «Was merkt Gott? Weiß der Höchste überhaupt etwas?»
12 Katso, ne ovat jumalattomat: he ovat onnelliset maailmassa ja rikastuvat.
Siehe, das sind die Gottlosen; denen geht es immer gut, und sie werden reich!
13 Pitäiskö siis sen turhaan oleman, että minun sydämeni nuhteetoinna elää, ja minä pesen viattomuudessa minun käteni?
Ganz umsonst habe ich mein Herz rein erhalten und meine Hände in Unschuld gewaschen;
14 Ja minä ruoskitaan joka päivä, ja minun rangaistukseni on joka aamu käsissä?
denn ich bin doch täglich geschlagen worden, und meine Strafe ist alle Morgen da!
15 Minä olisin lähes niin sanonut kuin hekin; mutta katso, niin minä olisin tuominnut kaikki sinun lapses, jotka ikänänsä olleet ovat.
Wollte ich auch so rechnen, siehe, so würde ich das Geschlecht deiner Kinder verraten.
16 Minä ajattelin sitä tutkia; mutta se oli minulle ylen raskas,
So sann ich denn nach, um dies zu verstehen; aber es schien mir vergebliche Mühe zu sein,
17 Siihenasti kuin minä menin Jumalan pyhään, ja ymmärsin heidän loppunsa.
bis ich in das Heiligtum Gottes ging und auf ihr Ende merkte.
18 Tosin sinä asetit heitä liukkaalle, ja syöksit heitä pohjaan.
Nur auf schlüpfrigen Boden setzest du sie; du lässest sie fallen, daß sie in Trümmer sinken.
19 Kuinka he niin pian hukkuvat: he hukkuvat ja saavat kauhian lopun.
Wie geschah das so plötzlich und entsetzlich! Sie gingen unter und nahmen ein Ende mit Schrecken.
20 Niinkuin uni, koska joku herää, niinpä sinä, Herra teet heidän kuvansa kaupungissa ylönkatsotuksi.
Wie einen Traum nach dem Erwachen, so wirst du, o Herr, wenn du dich aufmachst, ihr Bild verächtlich machen.
21 Vaan kuin se karvasteli minun sydämessäni ja pisti minun munaskuitani,
Als mein Herz verbittert war und es mir in den Nieren wehe tat,
22 Silloin olin minä tyhmä ja en mitään tietänyt: minä olin niinkuin nauta sinun edessäs.
da war ich dumm und verstand nichts; ich benahm mich wie ein Vieh gegen dich.
23 Kuitenkin minä pysyn alati sinun tykönäs; sillä sinä pidät minun oikiasta kädestäni.
Und doch bleibe ich stets bei dir; du hältst mich bei meiner rechten Hand.
24 Sinä talutat minua neuvollas, ja korjaat minua viimein kunnialla.
Leite mich auch ferner nach deinem Rat und nimm mich hernach mit Ehren auf!
25 Kuin sinä ainoastansa minulla olisit, niin en minä ensinkään sitte taivaasta eli maasta tottelisi.
Wen habe ich im Himmel? Und dir ziehe ich gar nichts auf Erden vor!
26 Vaikka vielä minun ruumiini ja sieluni vaipuis, niin sinä, Jumala, kuitenkin olet aina minun sydämeni uskallus ja minun osani.
Schwinden auch mein Fleisch und mein Herz dahin, so bleibt doch Gott ewiglich meines Herzens Fels und mein Teil.
27 Sillä katso, jotka sinusta eriävät, ne hukkuvat: sinä kadotat kaikki, jotka sinua vastaan huorin tekevät.
Denn siehe, die fern von dir sind, kommen um; du vertilgst alle, die dir untreu werden.
28 Mutta se on minun iloni, että minä itseni Jumalan tykö pidän, ja panen toivoni Herran, Herran päälle, ilmoittamaan kaikkia sinun töitäs.
Mir aber ist die Nähe Gottes köstlich; ich habe Gott, den HERRN, zu meiner Zuflucht gemacht, um zu erzählen alle deine Werke.
