Psalmien 73

1 Asaphin Psalmi. Totta on Jumala hyvä Israelille, niille, jotka puhtaat sydämestä ovat.

Psaume d'Asaph. Quoi qu'il en soit, Dieu est bon à Israël, [savoir], à ceux qui sont nets de cœurs.

2 Mutta minä olisin pian jaloillani horjunut: minun askeleeni olisivat lähes liukastuneet.

Or quant à moi, mes pieds m'ont presque manqué, [et] il s'en est peu fallu que mes pas n'aient glissé.

3 Sillä minä närkästyin öykkäreistä, että minä näin jumalattomat menestyvän.

Car j'ai porté envie aux insensés, en voyant la prospérité des méchants.

4 Sillä ei he ole missään kuoleman hädässä, vaan heidän voimansa pysyy vahvana.

Parce qu'il n'y a point d'angoisses en leur mort, mais leur force est en son entier.

5 Ei he ole vastoinkäymisessä niinkuin muut ihmiset, ja ei heitä vaivata niinkuin muita ihmisiä.

Ils ne sont point en travail avec les [autres] hommes, et ils ne sont point battus avec les [autres] hommes.

6 Sentähden on heidän ylpeytensä koria, ja heidän väkivaltansa kaunistaa heitä.

C'est pourquoi l'orgueil les environne comme un collier, et un vêtement de violence les couvre.

7 Heidän silmänsä paisuvat lihavuudesta: he tekevät mitä ainoastansa heille kelpaa.

Les yeux leur sortent dehors à force de graisse; ils surpassent les desseins de [leur] cœur.

8 Kaikkia he katsovat ylön, ja sitte pahasti puhuvat: he puhuvat ja laittavat ylpiästi.

Ils sont pernicieux, et parlent malicieusement d'opprimer; ils parlent comme placés sur un lieu élevé.

9 Mitä he puhuvat, sen täytyy olla taivaasta puhuttu: mitä he sanovat, sen täytyy maan päällä kelvata.

Ils mettent leur bouche aux cieux, et leur langue parcourt la terre.

10 Sentähden noudattaa heitä yhteinen kansa, ja kokoontuvat heidän tykönsä niinkuin vedet,

C'est pourquoi son peuple en revient là, quand on lui fait sucer l'eau à plein [verre].

11 Ja sanovat: mitä Jumalan pitäis heitä kysymän? mitä pitäis korkeimman heistä lukua pitämän?

Et ils disent: comment le [Dieu] Fort connaîtrait-il, et y aurait-il de la connaissance au Souverain?

12 Katso, ne ovat jumalattomat: he ovat onnelliset maailmassa ja rikastuvat.

Voilà, ceux-ci sont méchants, et étant à leur aise en ce monde, ils acquièrent de plus en plus des richesses.

13 Pitäiskö siis sen turhaan oleman, että minun sydämeni nuhteetoinna elää, ja minä pesen viattomuudessa minun käteni?

Quoi qu'il en soit, c'est en vain que j'ai purifié mon cœur, et que j'ai lavé mes mains dans l'innocence.

14 Ja minä ruoskitaan joka päivä, ja minun rangaistukseni on joka aamu käsissä?

Car j'ai été battu tous les jours, et mon châtiment revenait tous les matins.

15 Minä olisin lähes niin sanonut kuin hekin; mutta katso, niin minä olisin tuominnut kaikki sinun lapses, jotka ikänänsä olleet ovat.

[Mais] quand j'ai dit: j'en parlerai ainsi; voilà, j'ai été infidèle à la génération de tes enfants.

16 Minä ajattelin sitä tutkia; mutta se oli minulle ylen raskas,

Toutefois j'ai tâché à connaître cela; mais cela m'a paru fort difficile.

17 Siihenasti kuin minä menin Jumalan pyhään, ja ymmärsin heidän loppunsa.

Jusques à ce que je sois entré au sanctuaire du [Dieu] Fort, [et] que j'aie considéré la fin de telles gens.

18 Tosin sinä asetit heitä liukkaalle, ja syöksit heitä pohjaan.

Quoi qu'il en soit, tu les as mis en des lieux glissants, tu les fais tomber dans des précipices.

19 Kuinka he niin pian hukkuvat: he hukkuvat ja saavat kauhian lopun.

Comment ont-ils été ainsi détruits en un moment? sont-ils défaillis? ont-ils été consumés d'épouvantements?

20 Niinkuin uni, koska joku herää, niinpä sinä, Herra teet heidän kuvansa kaupungissa ylönkatsotuksi.

Ils sont comme un songe lorsqu'on s'est réveillé. Seigneur tu mettras en mépris leur ressemblance quand tu te réveilleras.

21 Vaan kuin se karvasteli minun sydämessäni ja pisti minun munaskuitani,

[Or] quand mon cœur s'aigrissait, et que je me tourmentais en mes reins;

22 Silloin olin minä tyhmä ja en mitään tietänyt: minä olin niinkuin nauta sinun edessäs.

J'étais alors stupide, et je n'avais aucune connaissance; j'étais comme une brute en ta présence.

23 Kuitenkin minä pysyn alati sinun tykönäs; sillä sinä pidät minun oikiasta kädestäni.

Je serai donc toujours avec toi; tu m'as pris par la main droite,

24 Sinä talutat minua neuvollas, ja korjaat minua viimein kunnialla.

Tu me conduiras par ton conseil, et puis tu me recevras dans la gloire.

25 Kuin sinä ainoastansa minulla olisit, niin en minä ensinkään sitte taivaasta eli maasta tottelisi.

Quel autre ai-je au Ciel? Or je n'ai pris plaisir sur la terre en rien qu'en toi seul.

26 Vaikka vielä minun ruumiini ja sieluni vaipuis, niin sinä, Jumala, kuitenkin olet aina minun sydämeni uskallus ja minun osani.

Ma chair et mon cœur étaient consumés; mais Dieu est le rocher de mon cœur, et mon partage à toujours.

27 Sillä katso, jotka sinusta eriävät, ne hukkuvat: sinä kadotat kaikki, jotka sinua vastaan huorin tekevät.

Car voilà, ceux qui s'éloignent de toi, périront; tu retrancheras tous ceux qui se détournent de toi.

28 Mutta se on minun iloni, että minä itseni Jumalan tykö pidän, ja panen toivoni Herran, Herran päälle, ilmoittamaan kaikkia sinun töitäs.

Mais pour moi, approcher de Dieu est mon bien; j'ai mis toute mon espérance au Seigneur Eternel, afin que je raconte tous tes ouvrages.