Psalmien 73
1 Asaphin Psalmi. Totta on Jumala hyvä Israelille, niille, jotka puhtaat sydämestä ovat.
A Psalm of Asaph. Only — good to Israel [is] God, to the clean of heart. And I — as a little thing, My feet have been turned aside,
2 Mutta minä olisin pian jaloillani horjunut: minun askeleeni olisivat lähes liukastuneet.
As nothing, have my steps slipped, For I have been envious of the boastful,
3 Sillä minä närkästyin öykkäreistä, että minä näin jumalattomat menestyvän.
The peace of the wicked I see, That there are no bands at their death,
4 Sillä ei he ole missään kuoleman hädässä, vaan heidän voimansa pysyy vahvana.
And their might [is] firm.
5 Ei he ole vastoinkäymisessä niinkuin muut ihmiset, ja ei heitä vaivata niinkuin muita ihmisiä.
In the misery of mortals they are not, And with common men they are not plagued.
6 Sentähden on heidän ylpeytensä koria, ja heidän väkivaltansa kaunistaa heitä.
Therefore hath pride encircled them, Violence covereth them as a dress.
7 Heidän silmänsä paisuvat lihavuudesta: he tekevät mitä ainoastansa heille kelpaa.
Their eye hath come out from fat. The imaginations of the heart transgressed;
8 Kaikkia he katsovat ylön, ja sitte pahasti puhuvat: he puhuvat ja laittavat ylpiästi.
They do corruptly, And they speak in the wickedness of oppression, From on high they speak.
9 Mitä he puhuvat, sen täytyy olla taivaasta puhuttu: mitä he sanovat, sen täytyy maan päällä kelvata.
They have set in the heavens their mouth, And their tongue walketh in the earth.
10 Sentähden noudattaa heitä yhteinen kansa, ja kokoontuvat heidän tykönsä niinkuin vedet,
Therefore do His people return hither, And waters of fulness are wrung out to them.
11 Ja sanovat: mitä Jumalan pitäis heitä kysymän? mitä pitäis korkeimman heistä lukua pitämän?
And they have said, 'How hath God known? And is there knowledge in the Most High?'
12 Katso, ne ovat jumalattomat: he ovat onnelliset maailmassa ja rikastuvat.
Lo, these [are] the wicked and easy ones of the age, They have increased strength.
13 Pitäiskö siis sen turhaan oleman, että minun sydämeni nuhteetoinna elää, ja minä pesen viattomuudessa minun käteni?
Only — a vain thing! I have purified my heart, And I wash in innocency my hands,
14 Ja minä ruoskitaan joka päivä, ja minun rangaistukseni on joka aamu käsissä?
And I am plagued all the day, And my reproof [is] every morning.
15 Minä olisin lähes niin sanonut kuin hekin; mutta katso, niin minä olisin tuominnut kaikki sinun lapses, jotka ikänänsä olleet ovat.
If I have said, 'I recount thus,' Lo, a generation of Thy sons I have deceived.
16 Minä ajattelin sitä tutkia; mutta se oli minulle ylen raskas,
And I think to know this, Perverseness it [is] in mine eyes,
17 Siihenasti kuin minä menin Jumalan pyhään, ja ymmärsin heidän loppunsa.
Till I come in to the sanctuaries of God, I attend to their latter end.
18 Tosin sinä asetit heitä liukkaalle, ja syöksit heitä pohjaan.
Only, in slippery places Thou dost set them, Thou hast caused them to fall to desolations.
19 Kuinka he niin pian hukkuvat: he hukkuvat ja saavat kauhian lopun.
How have they become a desolation as in a moment, They have been ended — consumed from terrors.
20 Niinkuin uni, koska joku herää, niinpä sinä, Herra teet heidän kuvansa kaupungissa ylönkatsotuksi.
As a dream from awakening, O Lord, In awaking, their image Thou despisest.
21 Vaan kuin se karvasteli minun sydämessäni ja pisti minun munaskuitani,
For my heart doth show itself violent, And my reins prick themselves,
22 Silloin olin minä tyhmä ja en mitään tietänyt: minä olin niinkuin nauta sinun edessäs.
And I am brutish, and do not know. A beast I have been with Thee.
23 Kuitenkin minä pysyn alati sinun tykönäs; sillä sinä pidät minun oikiasta kädestäni.
And I [am] continually with Thee, Thou hast laid hold on my right hand.
24 Sinä talutat minua neuvollas, ja korjaat minua viimein kunnialla.
With Thy counsel Thou dost lead me, And after honour dost receive me.
25 Kuin sinä ainoastansa minulla olisit, niin en minä ensinkään sitte taivaasta eli maasta tottelisi.
Whom have I in the heavens? And with Thee none I have desired in earth.
26 Vaikka vielä minun ruumiini ja sieluni vaipuis, niin sinä, Jumala, kuitenkin olet aina minun sydämeni uskallus ja minun osani.
Consumed hath been my flesh and my heart, The rock of my heart and my portion [is] God to the age.
27 Sillä katso, jotka sinusta eriävät, ne hukkuvat: sinä kadotat kaikki, jotka sinua vastaan huorin tekevät.
For, lo, those far from Thee do perish, Thou hast cut off every one, Who is going a whoring from Thee.
28 Mutta se on minun iloni, että minä itseni Jumalan tykö pidän, ja panen toivoni Herran, Herran päälle, ilmoittamaan kaikkia sinun töitäs.
And I — nearness of God to me [is] good, I have placed in the Lord Jehovah my refuge, To recount all Thy works!
