Psalmien 73
1 Asaphin Psalmi. Totta on Jumala hyvä Israelille, niille, jotka puhtaat sydämestä ovat.
“BOOK III. A psalm of Asaph.” Truly God is good to Israel, —To those who are pure in heart.
2 Mutta minä olisin pian jaloillani horjunut: minun askeleeni olisivat lähes liukastuneet.
Yet my feet almost gave way; My steps had well nigh slipped:
3 Sillä minä närkästyin öykkäreistä, että minä näin jumalattomat menestyvän.
For I was envious of the proud, When I saw the prosperity of the wicked.
4 Sillä ei he ole missään kuoleman hädässä, vaan heidän voimansa pysyy vahvana.
For they have no pains even to their death; Their bodies are in full health.
5 Ei he ole vastoinkäymisessä niinkuin muut ihmiset, ja ei heitä vaivata niinkuin muita ihmisiä.
They have not the woes of other men, Neither are they smitten like other men.
6 Sentähden on heidän ylpeytensä koria, ja heidän väkivaltansa kaunistaa heitä.
Therefore pride encircleth their neck as a collar; Violence covereth them as a garment.
7 Heidän silmänsä paisuvat lihavuudesta: he tekevät mitä ainoastansa heille kelpaa.
From their bosom issueth their iniquity; The designs of their hearts burst forth.
8 Kaikkia he katsovat ylön, ja sitte pahasti puhuvat: he puhuvat ja laittavat ylpiästi.
They mock, and speak of malicious oppression; Their words are haughty;
9 Mitä he puhuvat, sen täytyy olla taivaasta puhuttu: mitä he sanovat, sen täytyy maan päällä kelvata.
They stretch forth their mouth to the heavens, And their tongue goeth through the earth;
10 Sentähden noudattaa heitä yhteinen kansa, ja kokoontuvat heidän tykönsä niinkuin vedet,
Therefore his people walk in their ways, And there drink from full fountains.
11 Ja sanovat: mitä Jumalan pitäis heitä kysymän? mitä pitäis korkeimman heistä lukua pitämän?
And they say, “How doth God know? How can there be knowledge with the Most High?”
12 Katso, ne ovat jumalattomat: he ovat onnelliset maailmassa ja rikastuvat.
Behold these are the ungodly! Yet they are ever prosperous; they heap up riches.
13 Pitäiskö siis sen turhaan oleman, että minun sydämeni nuhteetoinna elää, ja minä pesen viattomuudessa minun käteni?
Verily I have cleansed my heart in vain; In vain have I washed my hands in innocence.
14 Ja minä ruoskitaan joka päivä, ja minun rangaistukseni on joka aamu käsissä?
For every day have I been smitten; Every morn have I been chastened.
15 Minä olisin lähes niin sanonut kuin hekin; mutta katso, niin minä olisin tuominnut kaikki sinun lapses, jotka ikänänsä olleet ovat.
If I should resolve to speak like them, Surely I should be treacherous to the family of thy children.
16 Minä ajattelin sitä tutkia; mutta se oli minulle ylen raskas,
So, when I studied to know this, It was painful to my eyes;
17 Siihenasti kuin minä menin Jumalan pyhään, ja ymmärsin heidän loppunsa.
Until I went into the sanctuaries of God, And considered what was their end.
18 Tosin sinä asetit heitä liukkaalle, ja syöksit heitä pohjaan.
Behold! thou hast set them on slippery places; Thou castest them down into unseen pits.
19 Kuinka he niin pian hukkuvat: he hukkuvat ja saavat kauhian lopun.
How are they brought to desolation in a moment, And utterly consumed with sudden destruction!
20 Niinkuin uni, koska joku herää, niinpä sinä, Herra teet heidän kuvansa kaupungissa ylönkatsotuksi.
As a dream when one awaketh, Thou, O Lord! when thou awakest, wilt make their vain show a derision.
21 Vaan kuin se karvasteli minun sydämessäni ja pisti minun munaskuitani,
When my heart was vexed And I was pierced in my reins,
22 Silloin olin minä tyhmä ja en mitään tietänyt: minä olin niinkuin nauta sinun edessäs.
Then was I stupid and without understanding; I was like one of the brutes before thee.
23 Kuitenkin minä pysyn alati sinun tykönäs; sillä sinä pidät minun oikiasta kädestäni.
Yet am I ever under thy care; By my right hand thou dost hold me up.
24 Sinä talutat minua neuvollas, ja korjaat minua viimein kunnialla.
Thou wilt guide me with thy counsel, And at last receive me in glory.
25 Kuin sinä ainoastansa minulla olisit, niin en minä ensinkään sitte taivaasta eli maasta tottelisi.
Whom have I in heaven but thee, And whom on earth do I love in comparison with thee?
26 Vaikka vielä minun ruumiini ja sieluni vaipuis, niin sinä, Jumala, kuitenkin olet aina minun sydämeni uskallus ja minun osani.
Though my flesh and my heart fail, God is the strength of my heart, and my portion for ever.
27 Sillä katso, jotka sinusta eriävät, ne hukkuvat: sinä kadotat kaikki, jotka sinua vastaan huorin tekevät.
For, lo! they who are far from thee perish; Thou destroyest all who estrange themselves from thee.
28 Mutta se on minun iloni, että minä itseni Jumalan tykö pidän, ja panen toivoni Herran, Herran päälle, ilmoittamaan kaikkia sinun töitäs.
But it is good for me to draw near to God; I put my trust in the Lord Jehovah, That I may declare all thy works.
