Psalmien 73
1 Asaphin Psalmi. Totta on Jumala hyvä Israelille, niille, jotka puhtaat sydämestä ovat.
BOOK III A Psalm of Asaph. Surely God is good to Israel, even to such as are pure in heart.
2 Mutta minä olisin pian jaloillani horjunut: minun askeleeni olisivat lähes liukastuneet.
But as for me, my feet were almost gone; my steps had well nigh slipped.
3 Sillä minä närkästyin öykkäreistä, että minä näin jumalattomat menestyvän.
For I was envious at the arrogant, when I saw the prosperity of the wicked.
4 Sillä ei he ole missään kuoleman hädässä, vaan heidän voimansa pysyy vahvana.
For there are no pangs at their death, and their body is sound.
5 Ei he ole vastoinkäymisessä niinkuin muut ihmiset, ja ei heitä vaivata niinkuin muita ihmisiä.
In the trouble of man they are not; neither are they plagued like men.
6 Sentähden on heidän ylpeytensä koria, ja heidän väkivaltansa kaunistaa heitä.
Therefore pride is as a chain about their neck; violence covereth them as a garment.
7 Heidän silmänsä paisuvat lihavuudesta: he tekevät mitä ainoastansa heille kelpaa.
Their eyes stand forth from fatness; they are gone beyond the imaginations of their heart.
8 Kaikkia he katsovat ylön, ja sitte pahasti puhuvat: he puhuvat ja laittavat ylpiästi.
They scoff, and in wickedness utter oppression; they speak as if there were none on high.
9 Mitä he puhuvat, sen täytyy olla taivaasta puhuttu: mitä he sanovat, sen täytyy maan päällä kelvata.
They have set their mouth against the heavens, and their tongue walketh through the earth.
10 Sentähden noudattaa heitä yhteinen kansa, ja kokoontuvat heidän tykönsä niinkuin vedet,
Therefore His people return hither; and waters of fullness are drained out by them.
11 Ja sanovat: mitä Jumalan pitäis heitä kysymän? mitä pitäis korkeimman heistä lukua pitämän?
And they say: 'How doth God know? And is there knowledge in the Most High?'
12 Katso, ne ovat jumalattomat: he ovat onnelliset maailmassa ja rikastuvat.
Behold, such are the wicked; and they that are always at ease increase riches.
13 Pitäiskö siis sen turhaan oleman, että minun sydämeni nuhteetoinna elää, ja minä pesen viattomuudessa minun käteni?
Surely in vain have I cleansed my heart, and washed my hands in innocency;
14 Ja minä ruoskitaan joka päivä, ja minun rangaistukseni on joka aamu käsissä?
For all the day have I been plagued, and my chastisement came every morning.
15 Minä olisin lähes niin sanonut kuin hekin; mutta katso, niin minä olisin tuominnut kaikki sinun lapses, jotka ikänänsä olleet ovat.
If I had said: 'I will speak thus', behold, I had been faithless to the generation of Thy children.
16 Minä ajattelin sitä tutkia; mutta se oli minulle ylen raskas,
And when I pondered how I might know this, it was wearisome in mine eyes;
17 Siihenasti kuin minä menin Jumalan pyhään, ja ymmärsin heidän loppunsa.
Until I entered into the sanctuary of God, and considered their end.
18 Tosin sinä asetit heitä liukkaalle, ja syöksit heitä pohjaan.
Surely Thou settest them in slippery places; Thou hurlest them down to utter ruin.
19 Kuinka he niin pian hukkuvat: he hukkuvat ja saavat kauhian lopun.
How are they become a desolation in a moment! They are wholly consumed by terrors.
20 Niinkuin uni, koska joku herää, niinpä sinä, Herra teet heidän kuvansa kaupungissa ylönkatsotuksi.
As a dream when one awaketh, so, O Lord, when Thou arousest Thyself, Thou wilt despise their semblance.
21 Vaan kuin se karvasteli minun sydämessäni ja pisti minun munaskuitani,
For my heart was in a ferment, and I was pricked in my reins.
22 Silloin olin minä tyhmä ja en mitään tietänyt: minä olin niinkuin nauta sinun edessäs.
But I was brutish, and ignorant; I was as a beast before Thee.
23 Kuitenkin minä pysyn alati sinun tykönäs; sillä sinä pidät minun oikiasta kädestäni.
Nevertheless I am continually with Thee; Thou holdest my right hand.
24 Sinä talutat minua neuvollas, ja korjaat minua viimein kunnialla.
Thou wilt guide me with Thy counsel, and afterward receive me with glory.
25 Kuin sinä ainoastansa minulla olisit, niin en minä ensinkään sitte taivaasta eli maasta tottelisi.
Whom have I in heaven but Thee? And beside Thee I desire none upon earth.
26 Vaikka vielä minun ruumiini ja sieluni vaipuis, niin sinä, Jumala, kuitenkin olet aina minun sydämeni uskallus ja minun osani.
My flesh and my heart faileth; but God is the rock of my heart and my portion for ever.
27 Sillä katso, jotka sinusta eriävät, ne hukkuvat: sinä kadotat kaikki, jotka sinua vastaan huorin tekevät.
For, lo, they that go far from Thee shall perish; Thou dost destroy all them that go astray from Thee.
28 Mutta se on minun iloni, että minä itseni Jumalan tykö pidän, ja panen toivoni Herran, Herran päälle, ilmoittamaan kaikkia sinun töitäs.
But as for me, the nearness of God is my good; I have made the Lord GOD my refuge, that I may tell of all Thy works.
