Psalmien 73
1 Asaphin Psalmi. Totta on Jumala hyvä Israelille, niille, jotka puhtaat sydämestä ovat.
A Psalm of Asaph. Truly God is good to Israel, to such as are of a pure heart.
2 Mutta minä olisin pian jaloillani horjunut: minun askeleeni olisivat lähes liukastuneet.
But as for me, my feet were almost gone, my steps had well nigh slipped;
3 Sillä minä närkästyin öykkäreistä, että minä näin jumalattomat menestyvän.
For I was envious at the arrogant, seeing the prosperity of the wicked.
4 Sillä ei he ole missään kuoleman hädässä, vaan heidän voimansa pysyy vahvana.
For they have no pangs in their death, and their body is well nourished;
5 Ei he ole vastoinkäymisessä niinkuin muut ihmiset, ja ei heitä vaivata niinkuin muita ihmisiä.
They have not the hardships of mankind, neither are they plagued like [other] men:
6 Sentähden on heidän ylpeytensä koria, ja heidän väkivaltansa kaunistaa heitä.
Therefore pride encompasseth them as a neck-chain, violence covereth them [as] a garment;
7 Heidän silmänsä paisuvat lihavuudesta: he tekevät mitä ainoastansa heille kelpaa.
Their eyes stand out from fatness, they exceed the imaginations of their heart:
8 Kaikkia he katsovat ylön, ja sitte pahasti puhuvat: he puhuvat ja laittavat ylpiästi.
They mock and speak wickedly of oppression, they speak loftily:
9 Mitä he puhuvat, sen täytyy olla taivaasta puhuttu: mitä he sanovat, sen täytyy maan päällä kelvata.
They set their mouth in the heavens, and their tongue walketh through the earth.
10 Sentähden noudattaa heitä yhteinen kansa, ja kokoontuvat heidän tykönsä niinkuin vedet,
Therefore his people turn hither, and waters in fulness are wrung out to them.
11 Ja sanovat: mitä Jumalan pitäis heitä kysymän? mitä pitäis korkeimman heistä lukua pitämän?
And they say, How can God know, and is there knowledge in the Most High?
12 Katso, ne ovat jumalattomat: he ovat onnelliset maailmassa ja rikastuvat.
Behold, these are the wicked, and they prosper in the world: they heap up riches.
13 Pitäiskö siis sen turhaan oleman, että minun sydämeni nuhteetoinna elää, ja minä pesen viattomuudessa minun käteni?
Truly have I purified my heart in vain, and washed my hands in innocency:
14 Ja minä ruoskitaan joka päivä, ja minun rangaistukseni on joka aamu käsissä?
For all the day have I been plagued, and chastened every morning.
15 Minä olisin lähes niin sanonut kuin hekin; mutta katso, niin minä olisin tuominnut kaikki sinun lapses, jotka ikänänsä olleet ovat.
If I said, I will speak thus, behold, I should be faithless to the generation of thy children.
16 Minä ajattelin sitä tutkia; mutta se oli minulle ylen raskas,
When I thought to be able to know this, it was a grievous task in mine eyes;
17 Siihenasti kuin minä menin Jumalan pyhään, ja ymmärsin heidän loppunsa.
Until I went into the sanctuaries of God; [then] understood I their end.
18 Tosin sinä asetit heitä liukkaalle, ja syöksit heitä pohjaan.
Truly thou settest them in slippery places, thou castest them down in ruins.
19 Kuinka he niin pian hukkuvat: he hukkuvat ja saavat kauhian lopun.
How are they suddenly made desolate! they pass away, consumed with terrors.
20 Niinkuin uni, koska joku herää, niinpä sinä, Herra teet heidän kuvansa kaupungissa ylönkatsotuksi.
As a dream, when one awaketh, wilt thou, Lord, on arising despise their image.
21 Vaan kuin se karvasteli minun sydämessäni ja pisti minun munaskuitani,
When my heart was in a ferment, and I was pricked in my reins,
22 Silloin olin minä tyhmä ja en mitään tietänyt: minä olin niinkuin nauta sinun edessäs.
Then I was brutish and knew nothing; I was [as] a beast with thee.
23 Kuitenkin minä pysyn alati sinun tykönäs; sillä sinä pidät minun oikiasta kädestäni.
Nevertheless I am continually with thee: thou hast holden my right hand;
24 Sinä talutat minua neuvollas, ja korjaat minua viimein kunnialla.
Thou wilt guide me by thy counsel, and after the glory, thou wilt receive me.
25 Kuin sinä ainoastansa minulla olisit, niin en minä ensinkään sitte taivaasta eli maasta tottelisi.
Whom have I in the heavens? and there is none upon earth I desire beside thee.
26 Vaikka vielä minun ruumiini ja sieluni vaipuis, niin sinä, Jumala, kuitenkin olet aina minun sydämeni uskallus ja minun osani.
My flesh and my heart faileth: God is the rock of my heart and my portion for ever.
27 Sillä katso, jotka sinusta eriävät, ne hukkuvat: sinä kadotat kaikki, jotka sinua vastaan huorin tekevät.
For behold, they that are far from thee shall perish; thou destroyest every one that goeth a whoring from thee.
28 Mutta se on minun iloni, että minä itseni Jumalan tykö pidän, ja panen toivoni Herran, Herran päälle, ilmoittamaan kaikkia sinun töitäs.
But as for me, it is good for me to draw near to God: I have put my trust in the Lord Jehovah, that I may declare all thy works.
