< Psalmien 73 >

1 Asaphin Psalmi. Totta on Jumala hyvä Israelille, niille, jotka puhtaat sydämestä ovat.
Psalm van Asaf. Waarachtig; God is goed voor den rechtvaardige, Jahweh voor de reinen van hart!
2 Mutta minä olisin pian jaloillani horjunut: minun askeleeni olisivat lähes liukastuneet.
Toch waren haast mijn voeten gestruikeld, Mijn schreden bijna uitgegleden!
3 Sillä minä närkästyin öykkäreistä, että minä näin jumalattomat menestyvän.
Want ik was jaloers op de bozen, Omdat ik de voorspoed der zondaars zag;
4 Sillä ei he ole missään kuoleman hädässä, vaan heidän voimansa pysyy vahvana.
Voor hen toch bestaat er geen lijden, Gezond en vol kracht is hun lijf.
5 Ei he ole vastoinkäymisessä niinkuin muut ihmiset, ja ei heitä vaivata niinkuin muita ihmisiä.
Ze hebben geen zorgen als andere mensen, Worden niet als anderen geplaagd;
6 Sentähden on heidän ylpeytensä koria, ja heidän väkivaltansa kaunistaa heitä.
Daarom hangen ze hoogmoed om als een keten, Bedekt hen geweld als een mantel.
7 Heidän silmänsä paisuvat lihavuudesta: he tekevät mitä ainoastansa heille kelpaa.
De misdaad puilt uit hun vet, Hun hart loopt over van slechte gedachten;
8 Kaikkia he katsovat ylön, ja sitte pahasti puhuvat: he puhuvat ja laittavat ylpiästi.
Ze honen en lasteren, En dreigen op hoge toon met geweld.
9 Mitä he puhuvat, sen täytyy olla taivaasta puhuttu: mitä he sanovat, sen täytyy maan päällä kelvata.
Ze zetten een mond op tegen de hemel, En hun tong gaat zich tegen de aarde te buiten.
10 Sentähden noudattaa heitä yhteinen kansa, ja kokoontuvat heidän tykönsä niinkuin vedet,
Daarom lopen de dwazen achter hen aan, En slurpen begerig hun woorden op.
11 Ja sanovat: mitä Jumalan pitäis heitä kysymän? mitä pitäis korkeimman heistä lukua pitämän?
Ze zeggen: "Hoe zou God er iets van weten, De Allerhoogste er kennis van hebben?"
12 Katso, ne ovat jumalattomat: he ovat onnelliset maailmassa ja rikastuvat.
Zie, zo gaat het de zondaars: Ze zijn altijd gelukkig, en hopen zich rijkdommen op!
13 Pitäiskö siis sen turhaan oleman, että minun sydämeni nuhteetoinna elää, ja minä pesen viattomuudessa minun käteni?
Heb ik dan mijn hart vergeefs in reinheid bewaard, En mijn handen in onschuld gewassen:
14 Ja minä ruoskitaan joka päivä, ja minun rangaistukseni on joka aamu käsissä?
De ganse dag word ik geplaagd, Iedere morgen opnieuw geslagen!
15 Minä olisin lähes niin sanonut kuin hekin; mutta katso, niin minä olisin tuominnut kaikki sinun lapses, jotka ikänänsä olleet ovat.
Dacht ik: Zo wil ik spreken! Dan brak ik de trouw van het geslacht uwer kinderen;
16 Minä ajattelin sitä tutkia; mutta se oli minulle ylen raskas,
Maar als ik ging peinzen, om het te vatten, Dan bleef het een raadsel in mijn oog.
17 Siihenasti kuin minä menin Jumalan pyhään, ja ymmärsin heidän loppunsa.
Totdat ik in Gods raadsbesluiten drong, En op hun einde ging letten:
18 Tosin sinä asetit heitä liukkaalle, ja syöksit heitä pohjaan.
Ja, Gij hebt ze op een glibberige bodem gezet, Ze gestort in hun eigen verderf!
19 Kuinka he niin pian hukkuvat: he hukkuvat ja saavat kauhian lopun.
Hoe zijn ze in een oogwenk vernietigd, Verdwenen, in verschrikkelijke rampen vergaan:
20 Niinkuin uni, koska joku herää, niinpä sinä, Herra teet heidän kuvansa kaupungissa ylönkatsotuksi.
Heer, als een droom, die bij het ontwaken vervliegt, Wiens beeld we bij het opstaan verachten!
21 Vaan kuin se karvasteli minun sydämessäni ja pisti minun munaskuitani,
Als dus mijn hart nog verbitterd zou zijn, En mijn nieren bleven geprikkeld,
22 Silloin olin minä tyhmä ja en mitään tietänyt: minä olin niinkuin nauta sinun edessäs.
Dan was ik een dwaas en een zot, Een stuk vee in uw oog.
23 Kuitenkin minä pysyn alati sinun tykönäs; sillä sinä pidät minun oikiasta kädestäni.
Want ik blijf altijd bij U, Gij houdt mij bij de rechterhand;
24 Sinä talutat minua neuvollas, ja korjaat minua viimein kunnialla.
Gij leidt mij naar uw raadsbesluit, En herstelt mij in ere!
25 Kuin sinä ainoastansa minulla olisit, niin en minä ensinkään sitte taivaasta eli maasta tottelisi.
Wat heb ik toch in de hemel; Ook op aarde verlang ik niets buiten U!
26 Vaikka vielä minun ruumiini ja sieluni vaipuis, niin sinä, Jumala, kuitenkin olet aina minun sydämeni uskallus ja minun osani.
Al bezwijken mijn vlees en mijn hart, God is voor eeuwig de Rots van mijn hart en mijn erfdeel.
27 Sillä katso, jotka sinusta eriävät, ne hukkuvat: sinä kadotat kaikki, jotka sinua vastaan huorin tekevät.
Maar die U verlaten, gaan zeker te gronde, Gij vernietigt wie van U afvalt;
28 Mutta se on minun iloni, että minä itseni Jumalan tykö pidän, ja panen toivoni Herran, Herran päälle, ilmoittamaan kaikkia sinun töitäs.
Doch mij is het goed, in Gods nabijheid te blijven, En mijn vertrouwen te stellen op Jahweh, mijn Heer!

< Psalmien 73 >