Psalmien 73
1 Asaphin Psalmi. Totta on Jumala hyvä Israelille, niille, jotka puhtaat sydämestä ovat.
Asaph kah Tingtoenglung Thinko aka caih Israel taengah Pathen tah then taktak.
2 Mutta minä olisin pian jaloillani horjunut: minun askeleeni olisivat lähes liukastuneet.
Tedae kai tah ka kho he bet bung khaw bung bangla, ka khokan paloe khaw paloe pawt bangla ka om.
3 Sillä minä närkästyin öykkäreistä, että minä näin jumalattomat menestyvän.
Halang rhoek loh ngaimongnah neh a thangthen uh te ka hmuh vaengah ka thatlai coeng.
4 Sillä ei he ole missään kuoleman hädässä, vaan heidän voimansa pysyy vahvana.
Amih tah dueknah dongah thuengthuelnah om pawt tih, a pumtak khaw len.
5 Ei he ole vastoinkäymisessä niinkuin muut ihmiset, ja ei heitä vaivata niinkuin muita ihmisiä.
hlanghing kah thakthaenah loh amih te nan pawt tih hlanghing taengkah lucik khaw ya uh pawh.
6 Sentähden on heidän ylpeytensä koria, ja heidän väkivaltansa kaunistaa heitä.
Te dongah hoemnah te amih kah oihnun la om tih, a kuthlahnah hnisui a khuk uh.
7 Heidän silmänsä paisuvat lihavuudesta: he tekevät mitä ainoastansa heille kelpaa.
A mik tha te coe tih, a thinko ngaihlihnah loh vikvuek uh.
8 Kaikkia he katsovat ylön, ja sitte pahasti puhuvat: he puhuvat ja laittavat ylpiästi.
Boethae neh palawm uh tih cal uh. Hnaemtaeknah neh a sang la cal uh.
9 Mitä he puhuvat, sen täytyy olla taivaasta puhuttu: mitä he sanovat, sen täytyy maan päällä kelvata.
A ka te vaan ah a tael dae a lai loh diklai ah cet.
10 Sentähden noudattaa heitä yhteinen kansa, ja kokoontuvat heidän tykönsä niinkuin vedet,
Te dongah a pilnam loh hela ha mael ha mael tih khuengrhueng tui a yawn uh.
11 Ja sanovat: mitä Jumalan pitäis heitä kysymän? mitä pitäis korkeimman heistä lukua pitämän?
Te vaengah, “Pathen loh metlam a ming tih, Khohni taengah lungming khaw om van nim,” a ti uh.
12 Katso, ne ovat jumalattomat: he ovat onnelliset maailmassa ja rikastuvat.
Amih halang rhoek pataeng kumhal ah a khuehtawn loh thayoeituipan la a rhoeng pah daeta ke.
13 Pitäiskö siis sen turhaan oleman, että minun sydämeni nuhteetoinna elää, ja minä pesen viattomuudessa minun käteni?
A poeyoek la ka thinko ka saelh tih, cimnah neh ka kut ka silh dae.
14 Ja minä ruoskitaan joka päivä, ja minun rangaistukseni on joka aamu käsissä?
Tedae hnin takuem lucik neh ka om tih mincang takuem ah kai taengah toelthamnah ha om.
15 Minä olisin lähes niin sanonut kuin hekin; mutta katso, niin minä olisin tuominnut kaikki sinun lapses, jotka ikänänsä olleet ovat.
Te tlam te ka tae koinih na ca rhoek kah thawnpuei te kan hnukpoh tak ve ka ti.
16 Minä ajattelin sitä tutkia; mutta se oli minulle ylen raskas,
Hekah he ming ham ka moeh dae ka mik ah thakthaenah la om.
17 Siihenasti kuin minä menin Jumalan pyhään, ja ymmärsin heidän loppunsa.
Pathen kah rhokso khuila ka kun daengah amih kah hmailong te ka yakming.
18 Tosin sinä asetit heitä liukkaalle, ja syöksit heitä pohjaan.
Amih te long hnal ah na khueh tih pocinah la na cungku sak taktak.
19 Kuinka he niin pian hukkuvat: he hukkuvat ja saavat kauhian lopun.
Mikhaptok ah mueirhih loh imsuep neh a thup uh tih a cing te metlam a om uh.
20 Niinkuin uni, koska joku herää, niinpä sinä, Herra teet heidän kuvansa kaupungissa ylönkatsotuksi.
Haenghang hnukah mueimang bangla ka Boeipa loh amih kah mueihlip a haenghang vaengah hnael pah.
21 Vaan kuin se karvasteli minun sydämessäni ja pisti minun munaskuitani,
Ka thinko loh khikhi hal tih ka hmuet a phawt vaengah.
22 Silloin olin minä tyhmä ja en mitään tietänyt: minä olin niinkuin nauta sinun edessäs.
Kai loh ka kotalh tih na hmaiah rhamsa bangla ka om khaw ka ming pawh.
23 Kuitenkin minä pysyn alati sinun tykönäs; sillä sinä pidät minun oikiasta kädestäni.
Tedae kai tah nang taengah ka om taitu tih ka bantang kut nan tuuk.
24 Sinä talutat minua neuvollas, ja korjaat minua viimein kunnialla.
Na cilsuep neh kai nan mawt tih thangpomnah hnukah kai nan khoem ni.
25 Kuin sinä ainoastansa minulla olisit, niin en minä ensinkään sitte taivaasta eli maasta tottelisi.
Vaan dongah kai ham unim aka om. Tedae namah taengah ka om atah diklai ah ba khaw ka ngaih pawh.
26 Vaikka vielä minun ruumiini ja sieluni vaipuis, niin sinä, Jumala, kuitenkin olet aina minun sydämeni uskallus ja minun osani.
Ka pumsa neh ka thinko loh yawk mai suidae kumhal ah ka thinko kah lungpang neh ka hamsum la Pathen om.
27 Sillä katso, jotka sinusta eriävät, ne hukkuvat: sinä kadotat kaikki, jotka sinua vastaan huorin tekevät.
Namah lamkah a hlahloei loh a milh uh vaengah, nang taengah aka cukhalh boeih te na biit taktak coeng he.
28 Mutta se on minun iloni, että minä itseni Jumalan tykö pidän, ja panen toivoni Herran, Herran päälle, ilmoittamaan kaikkia sinun töitäs.
Tedae kai loh kamah ham Pathen vang te ka kai. Na bitat cungkuem thui hamla ka hlipyingnah ka Boeipa Yahovah taengah a then ka khueh.
