Psalmien 71
1 Sinuun, Herra, minä uskallan: älä anna minua ikänä häväistä.
Herre, jag förtröstar uppå dig, låt mig aldrig på skam komma.
2 Vapahda minua vanhurskaudessa ja pelasta minua: kallista korvas minun puoleeni ja auta minua.
Fräls mig genom dina rättfärdighet, och hjelp mig ut; böj din öron till mig, och hjelp mig.
3 Ole minulle vahva turva, johon minä aina pakenisin: sinä olet luvannut minua auttaa; sillä sinä olet minun kallioni ja linnani.
Var mig en stark tröst, dit jag alltid fly må, du som lofvat hafver att hjelpa mig; ty du äst min klippa och min borg.
4 Minun Jumalani, auta minua jumalattoman kädestä, väärän ja väkivaltaisen kädestä.
Min Gud, hjelp mig utu dens ogudaktigas hand, utu dens orättfärdigas och tyrannens hand.
5 Sillä sinä olet minun turvani, Herra, Herra: minun toivoni hamasta minun nuoruudestani.
Ty du äst min tillflykt, Herre, Herre; mitt hopp allt ifrå minom ungdom.
6 Sinuun minä olen luottanut hamasta äitini kohdusta, sinä minun vedit ulos äitini kohdusta: sinusta on aina minun kerskaukseni.
Uppå dig hafver jag förlåtit mig, allt ifrå moderlifvet; du hafver dragit mig utu mine moders lif; min berömmelse är alltid af dig.
7 Minä olen monelle ihmeeksi tullut; mutta sinä olet minun vahva turvani.
Jag är för mångom ett vidunder; men du äst min starka tröst.
8 Täytä minun suuni sinun kiitoksestas ja sinun kunniastas joka päivä.
Låt min mun full vara af ditt lof och pris dagliga dags.
9 Älä minua heitä pois minun vanhuudessani: älä minua hylkää, kuin minä heikoksi tulen.
Förkasta mig icke uti min ålderdom; öfvergif mig icke, när jag svag varder.
10 Sillä minun viholliseni puhuvat minua vastaan: ja jotka minun sieluani väijyvät, he keskenänsä neuvoa pitävät,
Ty mine fiender tala emot mig, och de som efter mina själ vakta, de rådslå tillhopa;
11 Ja sanovat: Jumala hylkäsi hänen; ajakaat takaa ja käsittäkäät häntä, sillä ei ole vapahtajaa.
Och säga: Gud hafver öfvergifvit honom; jager efter, och griper honom; ty der är ingen hjelpare.
12 Jumala, älä erkane kauvas minusta: minun Jumalani, riennä minua auttamaan.
Gud, var icke långt borto ifrå mig; min Gud, skynda dig till att hjelpa mig.
13 Hävetköön ja hukkukoon, jotka minun sieluani vastaan ovat: häpiän ja häväistyksen alle tulkoon, jotka minulle pahaa suovat.
Skämme sig och förgås, de som emot mine själ äro; varde med skam och hån öfvertäckte, de som mitt värsta söka.
14 Mutta minä odotan aina, ja korotan aina sinun kiitokses.
Men jag vill alltid bida, och vill alltid föröka ditt lof.
15 Minun suuni pitää ilmoittaman sinun vanhurskauttas, joka päivä sinun autuuttas, joita en minä voi kaikkia lukea.
Min mun skall förkunna dina rättfärdighet, dagliga dags dina salighet, den jag icke alla räkna kan.
16 Minä vaellan Herran, Herran väkevyydessä: minä tahdon muistaa ainoastaan sinun vanhurskauttas.
Jag går i Herrans, Herrans kraft; jag prisar dina rättfärdighet, ja, din allena.
17 Jumala, sinä olet minua nuoruudestani opettanut, sentähden minä julistan sinun ihmeitäs.
Gud, du hafver lärt mig af min ungdom; derföre förkunnar jag ännu din under.
18 Ja minun vanhuudessani ja harmaaksi tultuani älä, Jumala, minua hylkää, siihenasti kuin minä ilmoitan sinun käsivartes lasten lapsille, ja sinun väkevyytes kaikille tulevaisille.
Ock förlåt mig icke, Gud, i ålderdomen, när jag grå varder; tilldess jag förkunnar din arm barnabarnom, och dina magt allom dem som komma skola.
19 Ja tosin, Jumala, sinun vanhurskautes on sangen korkia, sinä teet suuria: Jumala, kuka on sinun vertaises?
Gud, din rättfärdighet är hög, du som stor ting gör. Gud, ho är dig lik?
20 Sillä sinä annat minun nähdä paljon ja suuria ahdistuksia, ja virvoitat minua jälleen; ja taas sinä haet minua ulos maan syvyydestä.
Ty du låter mig förfara mycken och stor ångest, och gör mig åter lefvande; och hemtar mig åter upp utu jordenes djup.
21 Sinä teet minun sangen suureksi, ja lohdutat minua jälleen.
Du gör mig ganska storan, och styrker mig igen.
22 Niin minäkin kiitän sinua psaltarilla, sinun totuuttas, minun Jumalani: minä veisaan kiitosta sinulle kanteleilla, sinä pyhä Israelissa.
Så tackar jag ock dig med psaltarespel, för dina trofasthet, min Gud. Jag lofsjunger dig på harpor, du Helige i Israel.
23 Minun huuleni pitää kiittämän, koska minä sinulle veisaan, ja minun sieluni, jonkas lunastit.
Mine läppar och min själ, som du förlöst hafver, äro glade, och lofsjunga dig.
24 Ja minun kieleni puhuu myös joka päivä sinun vanhurskaudestas; sentähden hävetkään he ja häpiään tulkoon, jotka minulle pahaa suovat.
Ock talar min tunga dagliga dags om dina rättfärdighet; ty skämma måga sig, och på skam komma, de som mitt värsta söka.
