Psalmien 71
1 Sinuun, Herra, minä uskallan: älä anna minua ikänä häväistä.
In thee, O Yahweh, have I sought refuge, May I not be ashamed unto times age-abiding:
2 Vapahda minua vanhurskaudessa ja pelasta minua: kallista korvas minun puoleeni ja auta minua.
In thy righteousness, wilt thou rescue me, and deliver me, Incline unto me thine ear, and save me:
3 Ole minulle vahva turva, johon minä aina pakenisin: sinä olet luvannut minua auttaa; sillä sinä olet minun kallioni ja linnani.
Be thou unto me, a Rock to dwell in, a Place of Security, To save me, For, my mountain crag and my stronghold, thou art.
4 Minun Jumalani, auta minua jumalattoman kädestä, väärän ja väkivaltaisen kädestä.
Oh my God, deliver me, From the hand of the lawless one, From the clutch of the perverse and ruthless one;
5 Sillä sinä olet minun turvani, Herra, Herra: minun toivoni hamasta minun nuoruudestani.
For, thou, art my hope, My Lord, Yahweh, My confidence from my youthful days:
6 Sinuun minä olen luottanut hamasta äitini kohdusta, sinä minun vedit ulos äitini kohdusta: sinusta on aina minun kerskaukseni.
Upon thee, have I stayed myself from birth, Thou art he that severed me, from the body of my mother, Of thee, shall be my praise—continually.
7 Minä olen monelle ihmeeksi tullut; mutta sinä olet minun vahva turvani.
A very wonder, have I been unto many, Seeing that, thou, hast been my strong refuge,
8 Täytä minun suuni sinun kiitoksestas ja sinun kunniastas joka päivä.
My mouth shall be filled with, thy praise, All the day, with thy splendour.
9 Älä minua heitä pois minun vanhuudessani: älä minua hylkää, kuin minä heikoksi tulen.
Do not cast me off in the time of old age, When my vigour faileth, do not forsake me;
10 Sillä minun viholliseni puhuvat minua vastaan: ja jotka minun sieluani väijyvät, he keskenänsä neuvoa pitävät,
For mine enemies have spoken of me, And, they who watch for my life, have taken counsel together;
11 Ja sanovat: Jumala hylkäsi hänen; ajakaat takaa ja käsittäkäät häntä, sillä ei ole vapahtajaa.
Saying, God, hath forsaken him, Pursue and take him, For there is none to rescue.
12 Jumala, älä erkane kauvas minusta: minun Jumalani, riennä minua auttamaan.
O God, be not far from me, O my God, to help me, make haste!
13 Hävetköön ja hukkukoon, jotka minun sieluani vastaan ovat: häpiän ja häväistyksen alle tulkoon, jotka minulle pahaa suovat.
Let them be ashamed—be consumed, Who are assailing my life, —Let them be covered with reproach and confusion, Who are seeking my hurt.
14 Mutta minä odotan aina, ja korotan aina sinun kiitokses.
But, I, continually will hope, And will add to all thy praise;
15 Minun suuni pitää ilmoittaman sinun vanhurskauttas, joka päivä sinun autuuttas, joita en minä voi kaikkia lukea.
My mouth, shall relate thy righteousness, All the day, thy deliverance, For I know not the numbers.
16 Minä vaellan Herran, Herran väkevyydessä: minä tahdon muistaa ainoastaan sinun vanhurskauttas.
I will enter into the mighty doings of My Lord—Yahweh, I will make mention of thy righteousness—thine alone.
17 Jumala, sinä olet minua nuoruudestani opettanut, sentähden minä julistan sinun ihmeitäs.
O God, thou hast taught me from my youthful days, And, hitherto, have I been wont to tell of thy wonders;
18 Ja minun vanhuudessani ja harmaaksi tultuani älä, Jumala, minua hylkää, siihenasti kuin minä ilmoitan sinun käsivartes lasten lapsille, ja sinun väkevyytes kaikille tulevaisille.
Even now, therefore, that I am old and grayheaded, O God, do not forsake me, —Until I tell of thine arm unto a [new] generation, Unto every one that is to come, thy might;
19 Ja tosin, Jumala, sinun vanhurskautes on sangen korkia, sinä teet suuria: Jumala, kuka on sinun vertaises?
And, as for thy righteousness, O God, up on high, Wherein thou hast wrought great things, O God! who is like unto thee?
20 Sillä sinä annat minun nähdä paljon ja suuria ahdistuksia, ja virvoitat minua jälleen; ja taas sinä haet minua ulos maan syvyydestä.
Thou who hast let us see many distresses and misfortunes, Wilt again bring us to life, And, out of the resounding depths of the earth, wilt again raise us up;
21 Sinä teet minun sangen suureksi, ja lohdutat minua jälleen.
Thou wilt increase my greatness, And, on every side, wilt comfort me.
22 Niin minäkin kiitän sinua psaltarilla, sinun totuuttas, minun Jumalani: minä veisaan kiitosta sinulle kanteleilla, sinä pyhä Israelissa.
I also, will praise thee by the aid of a harp, Thy faithfulness, O my God, —I will make music unto thee with a lyre, Thou holy one of Israel;
23 Minun huuleni pitää kiittämän, koska minä sinulle veisaan, ja minun sieluni, jonkas lunastit.
My lips shall make a joyful noise, When I make music unto thee, And my soul which thou hast ransomed;
24 Ja minun kieleni puhuu myös joka päivä sinun vanhurskaudestas; sentähden hävetkään he ja häpiään tulkoon, jotka minulle pahaa suovat.
Even my tongue, all the day, shall softly utter thy righteousness, For they have turned pale—for they have blushed, Who were seeking my hurt.
