Psalmien 7
1 Davidin viattomuus, josta hän Herralle veisasi, Kuusin Jeminin pojan sanan tähden: Sinuun, Herra minun Jumalani, minä uskallan: auta minua kaikista minun vainollisistani, ja pelasta minua;
Davids oskyldighet, der han om söng Herranom, för Chus ords skull, den Jeminitens. Uppå dig, Herre, tröstar jag, min Gud; hjelp mig ifrån alla mina förföljare, och undsätt mig;
2 Ettei he repisi minun sieluani niinkuin jalopeura, ja sätkisi ilman holhojaa.
Att de icke få mina själ fatt såsom lejon, och sönderslita henne efter ingen hjelpare är.
3 Herra minun Jumalani, jos minä sen tein ja jos vääryys on minun käsissäni;
Herre min Gud, hafver jag sådant gjort, och är orätt i mina händer;
4 Jos minä pahalla kostanut olen niille, jotka minun kanssani rauhassa elivät; vaan minä olen niitä pelastanut, jotka ilman syytä minua vihasivat;
Hafver jag vedergullit dem ondt, som mig med frid läto, eller gjort dem skada, som mine fiender voro utan sak;
5 Niin vainotkaan viholliseni minun sieluani ja käsittäköön sen, ja poljeskelkaan maahan elämäni, ja painakaan kunniani tomuun, (Sela)
Så förfölje min fiende mina själ, och få henne fatt, och nedtrampe mitt lif på markena, och lägge mina äro uti stoft. (Sela)
6 Nouse Herra vihassas, korota sinuas ylitse vihollisteni hirmuisuuden, heräjä minun puoleeni; sillä sinä olet käskenyt oikeuden,
Statt upp, Herre, i dine vrede; upphäf dig öfver mina fiendars grymhet; och hjelp mig åter in i det ämbete, som du mig befallt hafver;
7 Että kansat kokoontuisivat jälleen sinun tykös; ja tule heidän tähtensä taas ylös,
Att folket må åter församla sig till dig; och för deras skull kom upp igen.
8 Herra on kansain tuomari: tuomitse Herra minua vanhurskauteni ja vakuuteni jälkeen.
Herren är domare öfver folken; döm mig, Herre, efter mina rättfärdighet och fromhet.
9 Loppukoon jumalattomain pahuus, ja holho vanhurskaita; sillä sinä, vanhurskas Jumala, tutkit sydämet ja munaskuut.
Låt på de ogudaktigas ondsko en ände varda, och fordra de rättfärdiga; ty du, rättfärdige Gud, pröfvar hjerta och njurar.
10 Minun kilpeni on Jumalan tykönä, joka vaat sydämet auttaa.
Min sköld är när Gudi, hvilken de rätthjertade hjelper.
11 Jumala on oikia tuomari; ja Jumala, joka joka päivä uhkaa.
Gud är en rätt domare, och en Gud, som dageliga hotas.
12 Ellei he palaja, niin hän on miekkansa teroittanut, joutsensa jännittänyt, ja tarkoittaa,
Vill man icke omvända sig, så hafver han hvässt sitt svärd, och spänt sin båga och måttar till;
13 Ja on pannut sen päälle surmannuolet; hän on valmistanut vasamansa kadottamaan.
Och hafver lagt der dödelig skott uppå; sina pilar hafver han tillredt, till att förderfva.
14 Katso, hänellä on pahaa mielessä: hän on onnettomuutta raskas, mutta hän synnyttää puuttumisen.
Si, denne hafver ondt i sinnet, med olycko är han hafvandes; men ett fel skall han föda.
15 Hän kaivoi haudan ja valmisti, ja on kaatunut siihen kuoppaan, jonka hän oli tehnyt.
Han hafver grafvit ena grop, och kastat der grant ut, och är i den gropena fallen, som han gjort hade.
16 Hänen onnettomuutensa pitää hänen päänsä päälle tuleman, ja hänen vääryytensä pitää hänen päänsä laelle lankeeman.
Hans olycka skall uppå hans hufvud komma, och hans arghet uppå hans hjessa falla.
17 Minä kiitän Herraa hänen vanhurskautensa tähden, ja kunnioitan ylimmäisen Herran nimeä.
Jag tackar Herranom för hans rättfärdighets skull, och vill lofva Herrans Namn, dens Aldrahögstas.
