Psalmien 7
1 Davidin viattomuus, josta hän Herralle veisasi, Kuusin Jeminin pojan sanan tähden: Sinuun, Herra minun Jumalani, minä uskallan: auta minua kaikista minun vainollisistani, ja pelasta minua;
Ein siggajon av David, som han song for Herren på grunn av benjaminiten Kus’ ord. Herre, min Gud! Eg flyr til deg; frels meg frå alle mine forfylgjarar og berga meg,
2 Ettei he repisi minun sieluani niinkuin jalopeura, ja sätkisi ilman holhojaa.
so han ikkje som ei løva skal riva ut mi sjæl, riva sund, og ingen som bergar!
3 Herra minun Jumalani, jos minä sen tein ja jos vääryys on minun käsissäni;
Herre, min Gud! Dersom eg hev gjort dette, dersom det er urett i mine hender,
4 Jos minä pahalla kostanut olen niille, jotka minun kanssani rauhassa elivät; vaan minä olen niitä pelastanut, jotka ilman syytä minua vihasivat;
dersom eg hev gjort vondt imot den som heldt fred med meg, og plundra den som trengde meg utan orsak:
5 Niin vainotkaan viholliseni minun sieluani ja käsittäköön sen, ja poljeskelkaan maahan elämäni, ja painakaan kunniani tomuun, (Sela)
so lat fienden forfylgja mi sjæl og nå henne og trøda ned mitt liv til jordi og leggja mi æra i moldi! (Sela)
6 Nouse Herra vihassas, korota sinuas ylitse vihollisteni hirmuisuuden, heräjä minun puoleeni; sillä sinä olet käskenyt oikeuden,
Statt upp, Herre, i din vreide! reis deg upp imot ofsen hjå deim som trengjer meg, og vakna upp til hjelp for meg, du som hev påbode dom!
7 Että kansat kokoontuisivat jälleen sinun tykös; ja tule heidän tähtensä taas ylös,
Og lat ei samling av folkeslag standa rundt ikring deg, og far upp att yver deim til det høge!
8 Herra on kansain tuomari: tuomitse Herra minua vanhurskauteni ja vakuuteni jälkeen.
Herren held dom yver folki. Døm meg, Herre, etter mi rettferd og etter den uskyld som er hjå meg!
9 Loppukoon jumalattomain pahuus, ja holho vanhurskaita; sillä sinä, vanhurskas Jumala, tutkit sydämet ja munaskuut.
Lat då vondskapen hjå dei ugudlege få ende, og styrk den rettferdige! For du er den som prøver hjarto og nyro, ein rettferdig Gud.
10 Minun kilpeni on Jumalan tykönä, joka vaat sydämet auttaa.
Min skjold er hjå Gud, han frelser deim som er trugne i hjarta.
11 Jumala on oikia tuomari; ja Jumala, joka joka päivä uhkaa.
Gud er ein rettferdig domar, og ein Gud som harmast kvar dag.
12 Ellei he palaja, niin hän on miekkansa teroittanut, joutsensa jännittänyt, ja tarkoittaa,
So framt ein ikkje vender um, so kvesser han sitt sverd; sin boge hev han spent og gjort ferdig
13 Ja on pannut sen päälle surmannuolet; hän on valmistanut vasamansa kadottamaan.
og stelt til banevåpn til rettes imot honom; sine piler gjer han brennande.
14 Katso, hänellä on pahaa mielessä: hän on onnettomuutta raskas, mutta hän synnyttää puuttumisen.
Sjå, han skal til å føda misgjerning; han gjeng med ulukka og føder lygn.
15 Hän kaivoi haudan ja valmisti, ja on kaatunut siihen kuoppaan, jonka hän oli tehnyt.
Ei grav hev han grave og hola ut; men han fell i den greft som han gjorde.
16 Hänen onnettomuutensa pitää hänen päänsä päälle tuleman, ja hänen vääryytensä pitää hänen päänsä laelle lankeeman.
Den ulukka han gjer, kjem att yver hans hovud, og yver hans kvervel fell hans valdsverk ned.
17 Minä kiitän Herraa hänen vanhurskautensa tähden, ja kunnioitan ylimmäisen Herran nimeä.
Eg vil prisa Herren etter hans rettferd og lovsyngja namnet åt Herren den Høgste.
