Psalmien 7
1 Davidin viattomuus, josta hän Herralle veisasi, Kuusin Jeminin pojan sanan tähden: Sinuun, Herra minun Jumalani, minä uskallan: auta minua kaikista minun vainollisistani, ja pelasta minua;
Dāvida dziesma, ko viņš Tam Kungam dziedāja, par Benjaminieti Kušu. Kungs, mans Dievs, uz Tevi es paļaujos, atpestī mani no visiem maniem vajātājiem un izglābi mani,
2 Ettei he repisi minun sieluani niinkuin jalopeura, ja sätkisi ilman holhojaa.
Ka tas manu dvēseli nelaupa kā lauva, to saplosīdams, tādēļ ka glābēja nav.
3 Herra minun Jumalani, jos minä sen tein ja jos vääryys on minun käsissäni;
Kungs, mans Dievs, ja to esmu darījis, ja netaisnība ir manās rokās,
4 Jos minä pahalla kostanut olen niille, jotka minun kanssani rauhassa elivät; vaan minä olen niitä pelastanut, jotka ilman syytä minua vihasivat;
Ja esmu ļaunu maksājis tam, kas mierīgi ar mani dzīvoja, vai aplaupījis to, kas mani bez vainas apbēdināja,
5 Niin vainotkaan viholliseni minun sieluani ja käsittäköön sen, ja poljeskelkaan maahan elämäni, ja painakaan kunniani tomuun, (Sela)
Tad lai ienaidnieks manu dvēseli vajā un panāk, lai samin manu dzīvību pie zemes un noliek manu godu pīšļos. (Sela)
6 Nouse Herra vihassas, korota sinuas ylitse vihollisteni hirmuisuuden, heräjä minun puoleeni; sillä sinä olet käskenyt oikeuden,
Celies, ak Kungs, Savā dusmībā, stājies pretī manu spaidītāju bardzībai, uzmosties manis labad; Tu tiesu turēsi.
7 Että kansat kokoontuisivat jälleen sinun tykös; ja tule heidän tähtensä taas ylös,
Tautu pulks lai metās ap Tevi, bet Tu pār to atkal pacelies augstībā.
8 Herra on kansain tuomari: tuomitse Herra minua vanhurskauteni ja vakuuteni jälkeen.
Tas Kungs nesīs tiesu tām tautām; tiesā mani, Kungs, pēc manas taisnības un manas bezvainības.
9 Loppukoon jumalattomain pahuus, ja holho vanhurskaita; sillä sinä, vanhurskas Jumala, tutkit sydämet ja munaskuut.
Lai jel beidzās bezdievīgo niknums, bet stiprini to taisno, jo Tu pārbaudi sirdis un īkstis, ak taisnais Dievs!
10 Minun kilpeni on Jumalan tykönä, joka vaat sydämet auttaa.
Manas priekšturamās bruņas ir Dieva rokā, Viņš palīdz tiem sirds taisniem.
11 Jumala on oikia tuomari; ja Jumala, joka joka päivä uhkaa.
Dievs ir taisns soģis un tāds Dievs, kas ikdienas biedina.
12 Ellei he palaja, niin hän on miekkansa teroittanut, joutsensa jännittänyt, ja tarkoittaa,
Ja kas negrib atgriezties, tad viņš savu zobenu trinis, savu stopu uzvilcis un sataisījis,
13 Ja on pannut sen päälle surmannuolet; hän on valmistanut vasamansa kadottamaan.
Un priekš tā nāvīgus ieročus salicis, savas bultas darījis degošas.
14 Katso, hänellä on pahaa mielessä: hän on onnettomuutta raskas, mutta hän synnyttää puuttumisen.
Redzi, kāds ieņem netaisnību un nesās ar nelaimi, bet dzemdē nieku.
15 Hän kaivoi haudan ja valmisti, ja on kaatunut siihen kuoppaan, jonka hän oli tehnyt.
Tas bedri racis un izmetis, bet iekritis tai bedrē, ko taisījis.
16 Hänen onnettomuutensa pitää hänen päänsä päälle tuleman, ja hänen vääryytensä pitää hänen päänsä laelle lankeeman.
Viņa ļaunums atgriezīsies uz viņa galvu, un viņa varas darbs nometīsies uz viņa galvas virsu.
17 Minä kiitän Herraa hänen vanhurskautensa tähden, ja kunnioitan ylimmäisen Herran nimeä.
Es slavēšu To Kungu Viņa taisnības dēļ, un dziedāšu Tā Kunga, tā Visaugstākā, Vārdam.
