Psalmien 7
1 Davidin viattomuus, josta hän Herralle veisasi, Kuusin Jeminin pojan sanan tähden: Sinuun, Herra minun Jumalani, minä uskallan: auta minua kaikista minun vainollisistani, ja pelasta minua;
Psalmus David, quem cantavit Domino pro verbis Chusi filii Iemini. Domine Deus meus in te speravi: salvum me fac ex omnibus persequentibus me, et libera me.
2 Ettei he repisi minun sieluani niinkuin jalopeura, ja sätkisi ilman holhojaa.
Nequando rapiat ut leo animam meam, dum non est qui redimat, neque qui salvum faciat.
3 Herra minun Jumalani, jos minä sen tein ja jos vääryys on minun käsissäni;
Domine Deus meus si feci istud, si est iniquitas in manibus meis:
4 Jos minä pahalla kostanut olen niille, jotka minun kanssani rauhassa elivät; vaan minä olen niitä pelastanut, jotka ilman syytä minua vihasivat;
Si reddidi retribuentibus mihi mala, decidam merito ab inimicis meis inanis.
5 Niin vainotkaan viholliseni minun sieluani ja käsittäköön sen, ja poljeskelkaan maahan elämäni, ja painakaan kunniani tomuun, (Sela)
Persequatur inimicus animam meam, et comprehendat, et conculcet in terra vitam meam, et gloriam meam in pulverem deducat.
6 Nouse Herra vihassas, korota sinuas ylitse vihollisteni hirmuisuuden, heräjä minun puoleeni; sillä sinä olet käskenyt oikeuden,
Exurge Domine in ira tua: et exaltare in finibus inimicorum meorum. Et exurge Domine Deus meus in praecepto quod mandasti:
7 Että kansat kokoontuisivat jälleen sinun tykös; ja tule heidän tähtensä taas ylös,
et synagoga populorum circumdabit te. Et propter hanc in altum regredere:
8 Herra on kansain tuomari: tuomitse Herra minua vanhurskauteni ja vakuuteni jälkeen.
Dominus iudicat populos. Iudica me Domine secundum iustitiam meam, et secundum innocentiam meam super me.
9 Loppukoon jumalattomain pahuus, ja holho vanhurskaita; sillä sinä, vanhurskas Jumala, tutkit sydämet ja munaskuut.
Consumetur nequitia peccatorum, et diriges iustum, scrutans corda et renes Deus. Iustum
10 Minun kilpeni on Jumalan tykönä, joka vaat sydämet auttaa.
adiutorium meum a Domino, qui salvos facit rectos corde.
11 Jumala on oikia tuomari; ja Jumala, joka joka päivä uhkaa.
Deus iudex iustus, fortis, et patiens: numquid irascitur per singulos dies?
12 Ellei he palaja, niin hän on miekkansa teroittanut, joutsensa jännittänyt, ja tarkoittaa,
Nisi conversi fueritis, gladium suum vibrabit: arcum suum tetendit, et paravit illum.
13 Ja on pannut sen päälle surmannuolet; hän on valmistanut vasamansa kadottamaan.
Et in eo paravit vasa mortis, sagittas suas ardentibus effecit.
14 Katso, hänellä on pahaa mielessä: hän on onnettomuutta raskas, mutta hän synnyttää puuttumisen.
Ecce parturiit iniustitiam: concepit dolorem, et peperit iniquitatem.
15 Hän kaivoi haudan ja valmisti, ja on kaatunut siihen kuoppaan, jonka hän oli tehnyt.
Lacum aperuit, et effodit eum: et incidit in foveam, quam fecit.
16 Hänen onnettomuutensa pitää hänen päänsä päälle tuleman, ja hänen vääryytensä pitää hänen päänsä laelle lankeeman.
Convertetur dolor eius in caput eius: et in verticem ipsius iniquitas eius descendet.
17 Minä kiitän Herraa hänen vanhurskautensa tähden, ja kunnioitan ylimmäisen Herran nimeä.
Confitebor Domino secundum iustitiam eius: et psallam nomini Domini altissimi.
