Psalmien 69

1 Davidin Psalmi kukkasista, edelläveisaajalle. Jumala, auta minua; sillä vedet käyvät hamaan minun sieluuni asti.

Sálvame, o! Dios, porque las aguas han entrado hasta el alma.

2 Minä vajoon syvään mutaan, jossa ei pohjaa ole: minä olen tullut syviin vesiin, ja virta upottaa minun.

Estoy zabullido en cieno profundo, que no hay pie; soy venido en profundos de aguas, y la corriente me ha anegado.

3 Minä väsyn huutamisesta: minun kurkkuni kuivettuu: minun näkyni vaipuu, toivoissani minun Jumalani päälle.

He trabajado llamando; mi garganta se ha enronquecido; han desfallecido mis ojos de esperar a mi Dios.

4 Niitä on enempi kuin päässäni hiuksia, jotka ilman syytä minua vihaavat, jotka syyttömästi minun viholliseni ovat, ja minua hukuttavat, ovat väkevät: niitä täytyy minun maksaa, joita en minä ryövännyt.

Hánse aumentado más que los cabellos de mi cabeza los que me aborrecen sin causa; hánse fortalecido mis enemigos, los que me destruyen sin porqué: lo que no hurté, entonces lo volví.

5 Jumala, sinäpä tiedät minun tyhmyyteni, ja minun rikokseni ei ole sinulta salatut.

Dios, tú sabes mi insensatez; y mis delitos no te son ocultos.

6 Älä salli heitä häpiään tulla minun tähteni, jotka sinua odottavat, Herra, Herra Zebaot: älä anna heitä häväistä minun tähteni, jotka sinua etsivät, Israelin Jumala.

No sean avergonzados por mí, los que te esperan, Señor Jehová de los ejércitos; no sean confusos por mí los que te buscan, o! Dios de Israel.

7 Sillä sinun tähtes minä pilkkaa kärsin; minun kasvoni ovat täynnä häpiää.

Porque por ti he sufrido vergüenza; confusión ha cubierto mi rostro.

8 Minä olen muukalaiseksi veljilleni tullut, ja oudoksi äitini lapsille.

He sido extrañado de mis hermanos, y extraño a los hijos de mi madre.

9 Sillä sinun huonees kiivaus syö minua: ja heidän pilkkansa, jotka sinua pilkkasivat, lankesi minun päälleni.

Porque el zelo de tu casa me comió, y los denuestos de los que te denuestan, cayeron sobre mí.

10 Minä itkin ja paastosin hartaasti, ja minä pilkattiin päälliseksi.

Y lloré con ayuno de mi alma, y esto me ha sido por afrenta.

11 Ja minä puin säkin ylleni, ja olin heille sananlaskuksi.

Y puse saco por mi vestido, y fui a ellos por proverbio.

12 Jotka portissa istuvat, ne minusta jaarittelevat, ja juodessansa he minusta lauleskelevat.

Hablaban contra mí los que se sentaban a la puerta, y en las canciones de los bebedores de sidra.

13 Mutta minä rukoilen sinua, Herra, otollisella ajalla, Jumala, sinun suuren laupiutes puolesta: kuule minua sinun autuutes totuuden tähden.

Y yo enderazaba mi oración a ti, o! Jehová, al tiempo de la buena voluntad: o! Dios, por la multitud de tu misericordia óyeme, por la verdad de tu salud.

14 Pelasta minua loasta, etten minä vajoaisi; että minä pelastettaisiin vihollisistani ja syvistä vesistä.

Escápame del lodo, y no sea yo anegado; y sea yo librado de los que me aborrecen, y de los profundos de las aguas.

15 Ettei vuo minua upottaisi ja syvyydet minua lainoaisi, eikä kaivon suu suljettaisi minun päälleni.

No me anegue el ímpetu de las aguas, ni me suerba la hondura, ni el pozo cierre sobre mí su boca.

16 Kuule minua, Herra; sillä sinun laupiutes on hyvä: käännä sinuas minun puoleeni, sinun suuren laupiutes tähden.

Oyeme, Jehová; porque benigna es tu misericordia: conforme a la multitud de tus miseraciones mira por mí.

17 Ja älä peitä kasvojas palvelialtas; sillä minä ahdistetaan: kuultele minua nopiasti.

Y no escondas tu rostro de tu siervo; porque estoy angustiado; apresúrate, óyeme.

18 Lähene minun sieluani, ja lunasta häntä: minun vihollisteni tähden pelasta minua.

Acércate a mi alma, redímela: por causa de mis enemigos líbrame.

19 Sinäpä tiedät pilkkani, häpiäni ja häväistykseni: kaikki minun viholliseni ovat edessäs.

Tú sabes mi afrenta, y mi confusión, y mi vergüenza; delante de ti están todos mis enemigos.

20 Pilkka särkee minun sydämeni ja vaivaa minua: minä odotan, jos joku armahtais, ja ei ole kenkään, ja lohduttajia, vaan en ketään löydä.

La afrenta ha quebrantado mi corazón; y he tenido dolor; y he esperado quien se compadeciese de mí, y no lo hubo, y consoladores, y no hallé.

21 Ja he antoivat minulle sappea syödäkseni, ja etikkaa juodakseni minun janossani.

Y pusieron en mi comida hiel; y en mi sed me dieron a beber vinagre.

22 Heidän pöytänsä olkoon heille paulaksi, sekä kostoksi että lankeemiseksi.

Sea su mesa delante de ellos por lazo; y lo que es por paces, les sea por tropezón.

23 Tulkoon heidän silmänsä pimiäksi, ettei he näkisi, ja salli heidän lanteensa aina horjua.

Sean oscurecidos sus ojos para ver; y haz siempre titubear sus lomos.

24 Vuodata närkästykses heidän päällensä, ja hirmuinen vihas käsittäköön heitä,

Derrama sobre ellos tu ira, y el furor de tu enojo les comprenda.

25 Olkoon heidän huoneensa kylmillä; ja ei kenkään olko, joka heidän majassansa asuis.

Sea su palacio asolado; en sus tiendas no haya morador.

26 Sillä he vainoovat sitä, jota lyönyt olet, ja juttelevat niiden kipua, joita haavoittanut olet.

Porque persiguieron al que tú heriste: y cuentan del dolor de los que tú mataste.

27 Salli heitä langeta synnistä syntiin, ettei he tulisi sinun vanhurskautees.

Pon maldad sobre su maldad, y no entren en tu justicia.

28 Pyyhi heitä eläväin kirjasta, ettei he kirjoitettaisi vanhurskasten kanssa.

Sean raídos del libro de los vivientes: y no sean escritos con los justos.

29 Mutta minä olen raadollinen ja murheellinen: Jumala, sinun autuutes suojelkoon minua!

Y yo afligido, y dolorido: tu salud, o! Dios, me defenderá.

30 Minä kiitän Jumalan nimeä veisuulla, ja suuresti ylistän häntä kiitoksella.

Yo alabaré el nombre de Dios con canción; y magnificarle he con alabanza.

31 Se kelpaa paremmin Herralle kuin härkä taikka mulli, jolla ovat sarvet ja sorkat.

Y agradará a Jehová más que buey, y becerro, que echa cuernos y uñas.

32 Raadolliset näkevät sen ja iloitsevat, ja jotka Jumalaa etsivät, heidän sydämensä pitää elämän.

Verán los humildes, y regocijarse han: buscád a Dios, y vivirá vuestro corazón.

33 Sillä Herra kuulee köyhiä, ja ei hän vankiansa katso ylön.

Porque Jehová oye a los menesterosos, y no menosprecia a sus prisioneros.

34 Kiittäkään häntä taivaat ja maa, meri, ja kaikki kuin niissä liikkuvat.

Alábenle los cielos y la tierra, las mares y todo lo que se mueve en ellas.

35 Sillä Jumala auttaa Zionia ja rakentaa Juudan kaupungit, että siellä asutaan, ja se perinnöllä omistetaan.

Porque Dios guardará a Sión, y reedificará las ciudades de Judá, y habitarán allí, y heredarla han.

36 Ja hänen palveliainsa siemen sen perii: ja ne, jotka hänen nimeänsä rakastavat, pitää asuman siinä.

Y la simiente de sus siervos la heredará; y los que aman su nombre habitarán en ella.