Psalmien 69

1 Davidin Psalmi kukkasista, edelläveisaajalle. Jumala, auta minua; sillä vedet käyvät hamaan minun sieluuni asti.

Til songmeisteren, etter «Liljor»; av David. Frels meg, Gud! for vatni trengjer seg inn på livet.

2 Minä vajoon syvään mutaan, jossa ei pohjaa ole: minä olen tullut syviin vesiin, ja virta upottaa minun.

Eg er sokken ned i det djupe dike der det inkje fotfeste er, eg er komen ut i ovdjupe vatn, og flodi fløymer yver meg.

3 Minä väsyn huutamisesta: minun kurkkuni kuivettuu: minun näkyni vaipuu, toivoissani minun Jumalani päälle.

Eg er trøytt av mi roping, det brenn i min strupe, mine augo er upptærde, med di eg ventar på min Gud.

4 Niitä on enempi kuin päässäni hiuksia, jotka ilman syytä minua vihaavat, jotka syyttömästi minun viholliseni ovat, ja minua hukuttavat, ovat väkevät: niitä täytyy minun maksaa, joita en minä ryövännyt.

Fleire enn håri på mitt hovud er dei som hatar meg utan orsak, mange er dei som vil meg tyna meg, som utan grunn er mine fiendar; det eg ikkje hev rana, skal eg no gjeva attende.

5 Jumala, sinäpä tiedät minun tyhmyyteni, ja minun rikokseni ei ole sinulta salatut.

Gud, du kjenner min dårskap, og all mi syndeskuld er ikkje løynd for deg.

6 Älä salli heitä häpiään tulla minun tähteni, jotka sinua odottavat, Herra, Herra Zebaot: älä anna heitä häväistä minun tähteni, jotka sinua etsivät, Israelin Jumala.

Lat deim ved meg ikkje verta til skammar, dei som ventar på deg, Herre, Herre, allhers drott! Lat deim ikkje ved meg verta skjemde, dei som søkjer deg, Israels Gud!

7 Sillä sinun tähtes minä pilkkaa kärsin; minun kasvoni ovat täynnä häpiää.

For di skuld ber eg hæding, skjemsla ligg yver mitt andlit.

8 Minä olen muukalaiseksi veljilleni tullut, ja oudoksi äitini lapsille.

Eg hev vorte framand hjå brørne mine, og ein utlending hjå borni til mor mi.

9 Sillä sinun huonees kiivaus syö minua: ja heidän pilkkansa, jotka sinua pilkkasivat, lankesi minun päälleni.

For brennhug for ditt hus hev ete meg upp, og deira spottord som spottar deg, hev falle på meg.

10 Minä itkin ja paastosin hartaasti, ja minä pilkattiin päälliseksi.

Då mi sjæl græt medan eg fasta, vart eg spotta for det.

11 Ja minä puin säkin ylleni, ja olin heille sananlaskuksi.

Då eg laga ein sekk til klædde for meg, vart eg eit ordtøke for deim.

12 Jotka portissa istuvat, ne minusta jaarittelevat, ja juodessansa he minusta lauleskelevat.

Dei som sit i porten, røder um meg, og drikkarane syng um meg.

13 Mutta minä rukoilen sinua, Herra, otollisella ajalla, Jumala, sinun suuren laupiutes puolesta: kuule minua sinun autuutes totuuden tähden.

Men eg kjem med mi bøn til deg, Herre, i nådetidi, Gud, for di store miskunn; svara meg med di trufaste hjelp!

14 Pelasta minua loasta, etten minä vajoaisi; että minä pelastettaisiin vihollisistani ja syvistä vesistä.

Fria meg ut or søyla, og lat meg ikkje søkka! Lat meg verta utfria frå deim som hatar meg og frå dei djupe vatni!

15 Ettei vuo minua upottaisi ja syvyydet minua lainoaisi, eikä kaivon suu suljettaisi minun päälleni.

Lat ikkje vatsflodi fløyma yver meg, og ikkje djupet svelgja meg, og heller ikkje brunnen lata att sitt gap yver meg!

16 Kuule minua, Herra; sillä sinun laupiutes on hyvä: käännä sinuas minun puoleeni, sinun suuren laupiutes tähden.

Svara meg, Herre, for din nåde er god, etter di store miskunn vend deg til meg!

17 Ja älä peitä kasvojas palvelialtas; sillä minä ahdistetaan: kuultele minua nopiasti.

Og løyn ikkje di åsyn for tenaren din, for eg er i naud; svara meg snart!

18 Lähene minun sieluani, ja lunasta häntä: minun vihollisteni tähden pelasta minua.

Kom nær til mi sjæl, løys henne ut! Frels meg for mine fiendar skuld!

19 Sinäpä tiedät pilkkani, häpiäni ja häväistykseni: kaikki minun viholliseni ovat edessäs.

Du kjenner mi spott og skam og vanæra, for di åsyn stend alle dei som trengjer meg.

20 Pilkka särkee minun sydämeni ja vaivaa minua: minä odotan, jos joku armahtais, ja ei ole kenkään, ja lohduttajia, vaan en ketään löydä.

Spottord hev brote mitt hjarta sund, so eg er sjuk; eg venta på medynk, men der var ingi, og på trøystarar, men eg fann ingen.

21 Ja he antoivat minulle sappea syödäkseni, ja etikkaa juodakseni minun janossani.

Og dei gav meg gall å eta, og då eg var tyrst, gav dei meg eddik å drikka.

22 Heidän pöytänsä olkoon heille paulaksi, sekä kostoksi että lankeemiseksi.

Lat bordet deira framfyre deim verta ei snara, og ei gildra for deim når dei er trygge!

23 Tulkoon heidän silmänsä pimiäksi, ettei he näkisi, ja salli heidän lanteensa aina horjua.

Lat augo deira dimmast so dei ikkje ser, og lat deira lender alltid skjelva!

24 Vuodata närkästykses heidän päällensä, ja hirmuinen vihas käsittäköön heitä,

Renn ut yver deim din vreide, og lat din brennande harm nå deim!

25 Olkoon heidän huoneensa kylmillä; ja ei kenkään olko, joka heidän majassansa asuis.

Lat deira bustad verta øydd, lat det ingen vera som bur i deira tjeld!

26 Sillä he vainoovat sitä, jota lyönyt olet, ja juttelevat niiden kipua, joita haavoittanut olet.

For dei forfylgjer den som du hev slege, og dei fortel um pinsla åt deim som du hev gjenomstunge.

27 Salli heitä langeta synnistä syntiin, ettei he tulisi sinun vanhurskautees.

Lat deim leggja syndeskuld til si syndeskuld, og lat deim ikkje koma til di rettferd!

28 Pyyhi heitä eläväin kirjasta, ettei he kirjoitettaisi vanhurskasten kanssa.

Lat deim verta utstrokne or livsens bok, og ikkje verta innskrivne med dei rettferdige!

29 Mutta minä olen raadollinen ja murheellinen: Jumala, sinun autuutes suojelkoon minua!

Men eg er ein arming full av verk, Gud, lat di frelsa berga meg!

30 Minä kiitän Jumalan nimeä veisuulla, ja suuresti ylistän häntä kiitoksella.

Eg vil lova Guds namn med song og høglova honom med takksegjing,

31 Se kelpaa paremmin Herralle kuin härkä taikka mulli, jolla ovat sarvet ja sorkat.

og det skal tekkjast Herren betre enn ein ung ukse med horn og klauver.

32 Raadolliset näkevät sen ja iloitsevat, ja jotka Jumalaa etsivät, heidän sydämensä pitää elämän.

Når spaklyndte ser det, vil dei gleda seg; de som søkjer Gud - må dykkar hjarta liva!

33 Sillä Herra kuulee köyhiä, ja ei hän vankiansa katso ylön.

For Herren høyrer på dei fatige, og sine fangar vanvyrder han ikkje.

34 Kiittäkään häntä taivaat ja maa, meri, ja kaikki kuin niissä liikkuvat.

Himmel og jord skal lova honom, havet og alt som krek i det.

35 Sillä Jumala auttaa Zionia ja rakentaa Juudan kaupungit, että siellä asutaan, ja se perinnöllä omistetaan.

For Gud skal frelsa Sion og byggja byarne i Juda, og dei skal bu der og eiga deim.

36 Ja hänen palveliainsa siemen sen perii: ja ne, jotka hänen nimeänsä rakastavat, pitää asuman siinä.

Og avkjømet til hans tenarar skal erva deim, og dei som elskar hans namn, skal bu der.