Psalmien 69
1 Davidin Psalmi kukkasista, edelläveisaajalle. Jumala, auta minua; sillä vedet käyvät hamaan minun sieluuni asti.
Til sangmesteren; efter "Liljer"; av David. Frels mig, Gud, for vannene er kommet inntil sjelen.
2 Minä vajoon syvään mutaan, jossa ei pohjaa ole: minä olen tullut syviin vesiin, ja virta upottaa minun.
Jeg er sunket ned i bunnløst dynd, hvor der intet fotfeste er; jeg er kommet i dype vann, og strømmen slår over mig.
3 Minä väsyn huutamisesta: minun kurkkuni kuivettuu: minun näkyni vaipuu, toivoissani minun Jumalani päälle.
Jeg har ropt mig trett, min strupe brenner; mine øine er borttæret idet jeg venter på min Gud.
4 Niitä on enempi kuin päässäni hiuksia, jotka ilman syytä minua vihaavat, jotka syyttömästi minun viholliseni ovat, ja minua hukuttavat, ovat väkevät: niitä täytyy minun maksaa, joita en minä ryövännyt.
Flere enn hårene på mitt hode er de som hater mig uten årsak; tallrike er de som vil forderve mig, mine fiender uten grunn; det jeg ikke har røvet, skal jeg nu gi tilbake.
5 Jumala, sinäpä tiedät minun tyhmyyteni, ja minun rikokseni ei ole sinulta salatut.
Gud, du kjenner min dårskap, og all min syndeskyld er ikke skjult for dig.
6 Älä salli heitä häpiään tulla minun tähteni, jotka sinua odottavat, Herra, Herra Zebaot: älä anna heitä häväistä minun tähteni, jotka sinua etsivät, Israelin Jumala.
La dem ikke bli til skamme ved mig, de som bier efter dig, Herre, Herre, hærskarenes Gud! La dem ikke bli til spott ved mig, de som søker dig, Israels Gud!
7 Sillä sinun tähtes minä pilkkaa kärsin; minun kasvoni ovat täynnä häpiää.
For for din skyld bærer jeg vanære, dekker skam mitt åsyn.
8 Minä olen muukalaiseksi veljilleni tullut, ja oudoksi äitini lapsille.
Jeg er blitt fremmed for mine brødre og en utlending for min mors barn.
9 Sillä sinun huonees kiivaus syö minua: ja heidän pilkkansa, jotka sinua pilkkasivat, lankesi minun päälleni.
For nidkjærhet for ditt hus har fortært mig, og deres hån som håner dig, er falt på mig.
10 Minä itkin ja paastosin hartaasti, ja minä pilkattiin päälliseksi.
Og min sjel gråt mens jeg fastet, og det blev mig til spott.
11 Ja minä puin säkin ylleni, ja olin heille sananlaskuksi.
Og jeg gjorde sekk til mitt klædebon, og jeg blev dem til et ordsprog.
12 Jotka portissa istuvat, ne minusta jaarittelevat, ja juodessansa he minusta lauleskelevat.
De som sitter i porten, snakker om mig, og de som drikker sterk drikk, synger om mig.
13 Mutta minä rukoilen sinua, Herra, otollisella ajalla, Jumala, sinun suuren laupiutes puolesta: kuule minua sinun autuutes totuuden tähden.
Men jeg kommer med min bønn til dig, Herre, i nådens tid, Gud, for din megen miskunnhet; svar mig med din frelsende trofasthet!
14 Pelasta minua loasta, etten minä vajoaisi; että minä pelastettaisiin vihollisistani ja syvistä vesistä.
Redd mig ut av dyndet og la mig ikke synke! La mig bli reddet fra dem som hater mig, og fra de dype vann!
15 Ettei vuo minua upottaisi ja syvyydet minua lainoaisi, eikä kaivon suu suljettaisi minun päälleni.
La ikke vannstrømmen slå over mig og ikke dypet sluke mig, og la ikke brønnen lukke sitt gap over mig!
16 Kuule minua, Herra; sillä sinun laupiutes on hyvä: käännä sinuas minun puoleeni, sinun suuren laupiutes tähden.
Svar mig, Herre, for din miskunnhet er god; vend dig til mig efter din store barmhjertighet!
17 Ja älä peitä kasvojas palvelialtas; sillä minä ahdistetaan: kuultele minua nopiasti.
Og skjul ikke ditt åsyn for din tjener, for jeg er i nød; skynd dig å svare mig!
18 Lähene minun sieluani, ja lunasta häntä: minun vihollisteni tähden pelasta minua.
Kom nær til min sjel, forløs den, frels mig for mine fienders skyld!
19 Sinäpä tiedät pilkkani, häpiäni ja häväistykseni: kaikki minun viholliseni ovat edessäs.
Du kjenner min spott og min skam og min vanære; alle mine motstandere er for ditt åsyn.
20 Pilkka särkee minun sydämeni ja vaivaa minua: minä odotan, jos joku armahtais, ja ei ole kenkään, ja lohduttajia, vaan en ketään löydä.
Spott har brutt mitt hjerte, så jeg er syk, og jeg ventet på medynk, men der var ingen, på trøstere, men jeg fant ikke nogen.
21 Ja he antoivat minulle sappea syödäkseni, ja etikkaa juodakseni minun janossani.
De gav mig galle å ete, og for min tørst gav de mig eddik å drikke.
22 Heidän pöytänsä olkoon heille paulaksi, sekä kostoksi että lankeemiseksi.
La deres bord bli til en strikke for deres åsyn og til en snare for dem når de er trygge!
23 Tulkoon heidän silmänsä pimiäksi, ettei he näkisi, ja salli heidän lanteensa aina horjua.
La deres øine formørkes, så de ikke ser, og la deres lender alltid vakle!
24 Vuodata närkästykses heidän päällensä, ja hirmuinen vihas käsittäköön heitä,
Utøs din harme over dem, og la din brennende vrede nå dem!
25 Olkoon heidän huoneensa kylmillä; ja ei kenkään olko, joka heidän majassansa asuis.
Deres bolig bli øde, ei være der nogen som bor i deres telt!
26 Sillä he vainoovat sitä, jota lyönyt olet, ja juttelevat niiden kipua, joita haavoittanut olet.
For den du har slått, forfølger de, og de forteller om deres smerte som du har stunget.
27 Salli heitä langeta synnistä syntiin, ettei he tulisi sinun vanhurskautees.
La dem legge skyld til sin skyld, og la dem ikke komme til din rettferdighet!
28 Pyyhi heitä eläväin kirjasta, ettei he kirjoitettaisi vanhurskasten kanssa.
La dem bli utslettet av de levendes bok, og la dem ikke bli innskrevet med de rettferdige!
29 Mutta minä olen raadollinen ja murheellinen: Jumala, sinun autuutes suojelkoon minua!
Men jeg er elendig og full av pine; la din frelse, Gud, føre mig i sikkerhet!
30 Minä kiitän Jumalan nimeä veisuulla, ja suuresti ylistän häntä kiitoksella.
Jeg vil love Guds navn med sang og ophøie ham med lovprisning,
31 Se kelpaa paremmin Herralle kuin härkä taikka mulli, jolla ovat sarvet ja sorkat.
og det skal behage Herren bedre enn en ung okse med horn og klover.
32 Raadolliset näkevät sen ja iloitsevat, ja jotka Jumalaa etsivät, heidän sydämensä pitää elämän.
Når saktmodige ser det, skal de glede sig; I som søker Gud, eders hjerte leve!
33 Sillä Herra kuulee köyhiä, ja ei hän vankiansa katso ylön.
For Herren hører på de fattige, og sine fanger forakter han ikke.
34 Kiittäkään häntä taivaat ja maa, meri, ja kaikki kuin niissä liikkuvat.
Himmel og jord skal love ham, havet og alt det som rører sig i det.
35 Sillä Jumala auttaa Zionia ja rakentaa Juudan kaupungit, että siellä asutaan, ja se perinnöllä omistetaan.
For Gud skal frelse Sion og bygge byene i Juda, og de skal bo der og eie dem,
36 Ja hänen palveliainsa siemen sen perii: ja ne, jotka hänen nimeänsä rakastavat, pitää asuman siinä.
og hans tjeneres avkom skal arve dem, og de som elsker hans navn, skal bo i dem.
