Psalmien 69
1 Davidin Psalmi kukkasista, edelläveisaajalle. Jumala, auta minua; sillä vedet käyvät hamaan minun sieluuni asti.
in finem pro his qui commutabuntur David salvum me fac Deus quoniam intraverunt aquae usque ad animam meam
2 Minä vajoon syvään mutaan, jossa ei pohjaa ole: minä olen tullut syviin vesiin, ja virta upottaa minun.
infixus sum in limum profundi et non est substantia veni in altitudines maris et tempestas demersit me
3 Minä väsyn huutamisesta: minun kurkkuni kuivettuu: minun näkyni vaipuu, toivoissani minun Jumalani päälle.
laboravi clamans raucae factae sunt fauces meae defecerunt oculi mei dum spero in Deum meum
4 Niitä on enempi kuin päässäni hiuksia, jotka ilman syytä minua vihaavat, jotka syyttömästi minun viholliseni ovat, ja minua hukuttavat, ovat väkevät: niitä täytyy minun maksaa, joita en minä ryövännyt.
multiplicati sunt super capillos capitis mei qui oderunt me gratis confortati sunt qui persecuti sunt me inimici mei iniuste quae non rapui tunc exsolvebam
5 Jumala, sinäpä tiedät minun tyhmyyteni, ja minun rikokseni ei ole sinulta salatut.
Deus tu scis insipientiam meam et delicta mea a te non sunt abscondita
6 Älä salli heitä häpiään tulla minun tähteni, jotka sinua odottavat, Herra, Herra Zebaot: älä anna heitä häväistä minun tähteni, jotka sinua etsivät, Israelin Jumala.
non erubescant in me qui expectant te Domine Domine virtutum non confundantur super me qui quaerunt te Deus Israhel
7 Sillä sinun tähtes minä pilkkaa kärsin; minun kasvoni ovat täynnä häpiää.
quoniam propter te sustinui obprobrium operuit confusio faciem meam
8 Minä olen muukalaiseksi veljilleni tullut, ja oudoksi äitini lapsille.
extraneus factus sum fratribus meis et peregrinus filiis matris meae
9 Sillä sinun huonees kiivaus syö minua: ja heidän pilkkansa, jotka sinua pilkkasivat, lankesi minun päälleni.
quoniam zelus domus tuae comedit me et obprobria exprobrantium tibi ceciderunt super me
10 Minä itkin ja paastosin hartaasti, ja minä pilkattiin päälliseksi.
et operui in ieiunio animam meam et factum est in obprobrium mihi
11 Ja minä puin säkin ylleni, ja olin heille sananlaskuksi.
et posui vestimentum meum cilicium et factus sum illis in parabolam
12 Jotka portissa istuvat, ne minusta jaarittelevat, ja juodessansa he minusta lauleskelevat.
adversum me exercebantur qui sedebant in porta et in me psallebant qui bibebant vinum
13 Mutta minä rukoilen sinua, Herra, otollisella ajalla, Jumala, sinun suuren laupiutes puolesta: kuule minua sinun autuutes totuuden tähden.
ego vero orationem meam ad te Domine tempus beneplaciti Deus in multitudine misericordiae tuae exaudi me in veritate salutis tuae
14 Pelasta minua loasta, etten minä vajoaisi; että minä pelastettaisiin vihollisistani ja syvistä vesistä.
eripe me de luto ut non infigar liberer ab his qui oderunt me et de profundis aquarum
15 Ettei vuo minua upottaisi ja syvyydet minua lainoaisi, eikä kaivon suu suljettaisi minun päälleni.
non me demergat tempestas aquae neque absorbeat me profundum neque urgeat super me puteus os suum
16 Kuule minua, Herra; sillä sinun laupiutes on hyvä: käännä sinuas minun puoleeni, sinun suuren laupiutes tähden.
exaudi me Domine quoniam benigna est misericordia tua secundum multitudinem miserationum tuarum respice me
17 Ja älä peitä kasvojas palvelialtas; sillä minä ahdistetaan: kuultele minua nopiasti.
et ne avertas faciem tuam a puero tuo quoniam tribulor velociter exaudi me
18 Lähene minun sieluani, ja lunasta häntä: minun vihollisteni tähden pelasta minua.
intende animae meae et libera eam propter inimicos meos eripe me
19 Sinäpä tiedät pilkkani, häpiäni ja häväistykseni: kaikki minun viholliseni ovat edessäs.
tu scis inproperium meum et confusionem et reverentiam meam
20 Pilkka särkee minun sydämeni ja vaivaa minua: minä odotan, jos joku armahtais, ja ei ole kenkään, ja lohduttajia, vaan en ketään löydä.
in conspectu tuo sunt omnes qui tribulant me inproperium expectavit cor meum et miseriam et sustinui qui simul contristaretur et non fuit et qui consolaretur et non inveni
21 Ja he antoivat minulle sappea syödäkseni, ja etikkaa juodakseni minun janossani.
et dederunt in escam meam fel et in siti mea potaverunt me aceto
22 Heidän pöytänsä olkoon heille paulaksi, sekä kostoksi että lankeemiseksi.
fiat mensa eorum coram ipsis in laqueum et in retributiones et in scandalum
23 Tulkoon heidän silmänsä pimiäksi, ettei he näkisi, ja salli heidän lanteensa aina horjua.
obscurentur oculi eorum ne videant et dorsum eorum semper incurva
24 Vuodata närkästykses heidän päällensä, ja hirmuinen vihas käsittäköön heitä,
effunde super eos iram tuam et furor irae tuae conprehendat eos
25 Olkoon heidän huoneensa kylmillä; ja ei kenkään olko, joka heidän majassansa asuis.
fiat habitatio eorum deserta et in tabernaculis eorum non sit qui inhabitet
26 Sillä he vainoovat sitä, jota lyönyt olet, ja juttelevat niiden kipua, joita haavoittanut olet.
quoniam quem tu percussisti persecuti sunt et super dolorem vulnerum meorum addiderunt
27 Salli heitä langeta synnistä syntiin, ettei he tulisi sinun vanhurskautees.
adpone iniquitatem super iniquitatem eorum et non intrent in iustitia tua
28 Pyyhi heitä eläväin kirjasta, ettei he kirjoitettaisi vanhurskasten kanssa.
deleantur de libro viventium et cum iustis non scribantur
29 Mutta minä olen raadollinen ja murheellinen: Jumala, sinun autuutes suojelkoon minua!
ego sum pauper et dolens salus tua Deus suscepit me
30 Minä kiitän Jumalan nimeä veisuulla, ja suuresti ylistän häntä kiitoksella.
laudabo nomen Dei cum cantico magnificabo eum in laude
31 Se kelpaa paremmin Herralle kuin härkä taikka mulli, jolla ovat sarvet ja sorkat.
et placebit Deo super vitulum novellum cornua producentem et ungulas
32 Raadolliset näkevät sen ja iloitsevat, ja jotka Jumalaa etsivät, heidän sydämensä pitää elämän.
videant pauperes et laetentur quaerite Deum et vivet anima vestra
33 Sillä Herra kuulee köyhiä, ja ei hän vankiansa katso ylön.
quoniam exaudivit pauperes Dominus et vinctos suos non despexit
34 Kiittäkään häntä taivaat ja maa, meri, ja kaikki kuin niissä liikkuvat.
laudent illum caeli et terra mare et omnia reptilia in eis
35 Sillä Jumala auttaa Zionia ja rakentaa Juudan kaupungit, että siellä asutaan, ja se perinnöllä omistetaan.
quoniam Deus salvam faciet Sion et aedificabuntur civitates Iudaeae et inhabitabunt ibi et hereditate adquirent eam
36 Ja hänen palveliainsa siemen sen perii: ja ne, jotka hänen nimeänsä rakastavat, pitää asuman siinä.
et semen servorum eius possidebunt eam et qui diligunt nomen eius habitabunt in ea
